Keski-Pohjanmaalla asuva perhe oli juuri saanut ensimmäisen lapsensa, ja onnellinen vauva-arki oli alkanut. Pian äiti kuitenkin havahtui outoihin merkkeihin. Yön aikana äidin iholle alkoi ilmestyä punaisia, kutiavia paukamia. Lakanasta löytyi veripisaroita. Ne kummastuttivat.
– Siinä vaiheessa tuntui, että kaikki vaivat liittyivät jotenkin synnytykseen tai imettämiseen. Minulla oli myös ollut jonkin verran iho-ongelmia jo aikaisemmin, ja ajattelin, että reagoin vain johonkin, äiti kertoo.
Kun vauvan pinnasängyn pohjaa alettiin siirtää alemmas, ruuvinkolosta löytyi pieni, elävä ötökkä. Äiti ei tunnistanut sitä lutikaksi, joten vasta uusi löytö säikäytti hänet todenteolla.
– Löysin miehen tyynyliinan alta vähän isomman kuolleen ötökän. Vein sen pihalle ja liiskasin, ja sisältä tuli verta. Silloin tiesin, että ne ovat ihan oikeasti jotain muuta kuin koppakuoriaisia. Ja lutikoitahan ne sitten lopulta olivat.
Perheen äiti kertoo tarinansa nimettömänä, sillä hän ei halua perheen leimautuvan. Luteisiin liittyy yhä paljon häpeää ja niiden ajatellaan kertovan epäsiististä kodista.
Ensin ajattelin, että en halua kertoa siitä kenellekään.
Äiti
Ihmisestä verta imevistä lutikoista on tullut viime vuosina yhä useamman kodin riesa. Vielä kymmenen vuotta sitten lutikoita saatettiin tuoda mukana ulkomaanmatkalta, mutta nykyään Suomeen on syntynyt aivan oma lutikkakantansa.
Lutikoita ei pitäisi paeta
Keskipohjalaisperheen kodista lutikoita on löytynyt toistaiseksi vain makuuhuoneesta. Äidin mieleen on jäänyt ** **päivä, jolloin selvisi, että asunnossa on lutikoita.
Se oli perjantai. Tuholaistorjuja kertoi, että voisi tulla hävittämään luteita vasta seuraavana maanantaina. Äiti oli shokissa. Hän ei halunnut jäädä kotiin lutikkasyötiksi.
– Ajattelin, että minä en tänne jää. En minä voi nukkua tuossa sängyssä. Me oltiin se ensimmäinen yö kotona, mutta sitten ystävät ottivat meidät pariksi yöksi kotiinsa. Se ei ehkä ollut hyvä siirto, koska lutikat voivat lähteä hakemaan ruokaa jostain muualta, äiti kertoo.
Henkisesti yökyläily tuttavien luona oli kuitenkin enemmän kuin tarpeen – siellä sai nukutuksi.
– Oli ihanaa, kun voi mennä nukkumaan rauhassa, ja tiesi, ettei siellä kukaan vaani sinua, kun pimeys laskeutuu ja silmät menevät kiinni.
Tuholaistorjujien mukaan asunto pitäisi pitää asuttuna, jotta lutikoilta ei lopu ruoka. Nälkäisinä ne pakenevat seinien suojaan, eikä torjuja tiedä, onko lutikoista päästy eroon.
– Ihminen on se, mikä niitä houkuttelee esiin. Jos vain on mahdollista, niin ei kannattaisi muuttaa pois. Olisi hyvä myös nukkua siellä omassa makuuhuoneessa, jotta asukkaat eivät kuljeta lutikoita muihin huoneisiin, ohjeistaa tuholaistorjuja Joonas Huhtala.
Pahimmassa tapauksessa lutikat saattavat siirtyvät ruokaa etsiessään taloyhtiön muihin asuntoihin.
Lutikka ei ole merkki siivottomuudesta
Ihmisillä on pinttynyt käsitys siitä, että luteet kertoisivat kodin epäsiisteydestä tai huonosta hygieniasta.
– Näinhän se ei ole. Se on ihan puhtaasti huonoa onnea, toteaa ykskantaan lukuisia koteja nähnyt tuholaistorjuja ja Antitec Oy:n Pohjanmaan aluepäällikkö Joonas Huhtala.
Epämieluisa vieras saattaa hypätä ihmisen matkaan kyläpaikasta, hotellihuoneesta, vuokramökistä tai vaikkapa kierrätyssohvan mukana.
Torjuntatyöt ovat lisääntyneet kymmenessä vuodessa yksittäisistä tapauksista tuhansiin vuodessa. Vuoden takaisesta tahti on kiihtynyt selvästi.
– Ihan viikoittain on tullut tänä keväänä ja kesänä yhteydenottoja. Osassa todetaan lutikkaongelma, osassa taas ei, Huhtala sanoo.
Perheen äitiä harmittaa, ettei hän ymmärtänyt aikaisemmin, mistä oli kyse. Hän ei kuitenkaan voinut villeimmissä kuvitelmissaankaan ajatella, että kyse olisi lutikoista.
Jos epäilet, niin tarkista, äläkä vain ajattele, ettei se voi olla lutikka. Se voi olla!
Äiti
Ensireaktio oli hysteria, sitten tuli häpeä.
– Ensin ajattelin, että en halua kertoa siitä kenellekään, mutta nopeasti tajusin, että pakkohan minun on kertoa ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä. Että nyt kaikki kurkkimaan sänkyjenne alle, etteivät ne vain ole levinneet minnekään.
– Kun sitten otettiin asioista selvää, ymmärrettiin, että ei tälle aina vain voi mitään. Se on ollut vain huonoa tuuria, ja näin voi sattua kenelle vain, äiti sanoo.
Kotikonstit romukoppaan
Tuholaistorjujan ensimmäisen käynnin jälkeen perheen sängyt hävitettiin ja niiden tilalle ostettiin ilmapatjat. Seinän välissä asuvia lutikoita häädetään nyt kuumalla höyryllä ja hyönteismyrkyillä.
Hävittäminen vie useita viikkoja, mutta lutikat on mahdollista häätää pysyvästi.
Joonas Huhtala Antitec Oy:stä varoittaa kuitenkin netistä löytyvistä kotikonsteista.
– Niitä ei kannata lähteä kokeilemaan, sillä siinä yleensä vain pahentaa tilannetta. Netistä katsotaan ohjeita ja laitetaan lattialistojen alle esimerkiksi suolaa. Silloin lutikat yleensä säikähtävät, ja sitten ne vasta leviävätkin. Tällaisia tapauksia on tullut paljon vastaan.
Mistä lutikat tulivat?
Perhe ei vieläkään tiedä, mistä lutikka hyppäsi heidän matkaansa. Ulkomailla he eivät ole käyneet.
– Muutamissa paikoissa on oltu yötä, sieltä olisi voinut tulla lutikoita mukana tai sitten kirpputoritavaroitten mukana. On yritetty jäljittää lähdettä, mutta ajauduttu umpikujaan. Ei voi kyllä kerta kaikkiaan tietää, mistä ne on tulleet, äiti pyörittelee päätään.
Nyt äiti osaa jo tutkia vieraat paikat lutikoiden varalta. Mustat pilkut patjan alapinnalla tai sängyn puuosissa kertovat lutikoiden ulosteista, ja viimeistään yöllä syntyneet puremajäljet saavat hälytyskellot soimaan.
– Jatkossa meinaan joka paikassa tutkia sängyt ympäri ja vetää ne irti seinästä, etteivät lutikat pääse sitä kautta sänkyyn. Tutkin, näkyykö mustia pilkkuja patjan alapinnalla, ja jos niitä on, huone menee heti vaihtoon. Matkalaukkua en enää säilytä sängyn vieressä, vaan nostan sen jonnekin ylemmäs.
Äiti haluaa varoittaa muita:
– Jos epäilet, niin tarkista, äläkä vain ajattele, ettei se voi olla lutikka. Se voi olla!