Kilisevät juomalasit, tyhjästä portaikosta kuuluvat askeleet ja itsestään hanasta valuva olut. Nämä ovat esimerkkejä siitä, mitä Oulun kenties tunnetuimman kummituksen sanotaan saavan aikaiseksi. Kyseessä on Jumprun kummitus. Siitä on puhuttu baaritiskillä niin kauan kuin Ravintola Kaarlenholvi on ollut olemassa.
Jumprun kummituksen kerrotaan olevan Hailuodon edustalla karille ajautuneen hollantilaisaluksen matruusi. Tämä oli rötöstellyt Oulun kaupungissa, joutunut tyrmään ja kuollut sinne unohdettuna. Vankityrmä sijaitsi samaisen rakennuksen kellarissa, missä ravintola Kaarlenholvi nykyään toimii.
Vuonna 1895 kuolleesta matruusista riittää tarinaa vielä tänäkin päivänä. Ravintoloitsija Ari Laakkonen kertoo, että merkkejä Jumprun kummituksesta on saatu ihan hiljattain.
Laakkosen mukaan kummitus sai keväällä oman nimikko-oluen ja asiakkaat alkoivat kysellä baarimestarilta, että tykkääkö kummitus oluestaan. Baarimikko oli vastannut, että eipä ole vielä kommentoinut. Saman tien olivat kahvatuopit orrella alkaneet väristä.
– Tulkitsimme sen myönteiseksi kommentiksi. Laakkonen naurahtaa.
Laakkonen ei itse myönnä nähneensä Jumprun kummitusta. Tarinoita hän sen sijaan on kuullut useita.
Kummitustarina vaikuttaa ravintolan toimintaan yhä konkreettisesti, sillä osa työntekijöistä ei mielellään jää yksin ravintolaan yövuoroon.
Kummitustarinat ovat saaneet uusia ulottuvuuksia
Kummitusten käyttäminen markkinointimielessä matkailussa on yhä yleisempää. Monissa kaupungeissa järjestetään kummituksiin liittyviä kävelykierroksia, ja myös kartanoiden kummitusperinnettä käytetään hyväksi.
Esimerkiksi Oulussa moniin vanhoihin rakennuksiin liittyy kummitustarina. Osalle rakennuksista kummitukset ovat myös tärkeä osa imagoa. Tällaisia ilmiöitä tutkitaan muun muassa professori Ulo Valkin tutkimusryhmässa Tarton yliopistossa.
Turun yliopiston tutkimusjohtajalle professori Marja-Liisa Honkasalolle ilmiö on tuttu. Honkasalo on tutkinut suomalaisten yliluonnollisia kokemuksia. Hän on huomannut, kuinka enkeli- ja kummitustarinat ovat kaupallistuneet ja kuinka aihetta käsitellään yhä enemmän myös mediassa.
– Kun jokin on ihmeellistä, sitä aletaan helposti brändätä ja käyttää myös markkinoinnissa, Honkasalo sanoo.
Nämä ovat kiehtovia tarinoita, joita voi käyttää talon esittelykierroksilla.
Alpo Merilä
Hän näkee keskustelussa kummitustarinoista tervetulleita piirteitä sikäli, että se saattaa auttaa muuttamaan ihmisten suhtautumista yliluonnollisina pidettyihin kysymyksiin. Niiden kertomisesta on usein seurannut häpeäleima ja ihmisten mielenterveyden epäily, Honkasalo sanoo.
Tarinoiden taustalla traagista rakkautta ja koettua vääryyttä
Raahen ja Oulun alueen kummituksista kirjan tehnyt raahelainen opettaja ja kirjailija Aki Pulkkanen sanoo, että vanhat kummitustarinat ovat oivallinen keino säilyttää paikallishistoriaa.
– Ihmiset haluavat antaa eri paikoille ja tapahtumille merkityksiä ja kummitustarinat auttavat muistamaan niitä.
Pulkkanen julkaisi viime syksynä kirjan Gunilla ja kummat kertomukset, johon hän on koonnut sata tarinaa alueen kummituksista. Pulkkanen kertoo, että kirjan julkaisemisen jälkeen tarinoihin on tullut ihmisiltä lisätietoa ja myös uusia tarinoita on kerrottu niin paljon, että niissä olisi aineksia toiseen teokseen.
Pulkkasen keräämät tarinat liittyvät johonkin tiettyyn paikkaan ja niistä on useita eri versioita. Tarinoita yhdistää se, että monesti niissä on taustalla joko traagista rakkautta tai elinaikana koettua vääryyttä.
Kummitustarinoiden takaa löytyy myös oikeita historiallisia tapahtumia, kuten hollantilaisalus Sofia Marian haaksirikko Hailuodon edustalla vuonna 1859. Laivan hylky löydettiin 1970-luvulla ja sen esineistöä on näytillä Pohjois-Pohjanmaan museossa.
– Jumprun kummitus auttaa myös tämän tapahtuman muistamisessa, Pulkkanen sanoo.
Henkilökunta ei koske Pehkosen tuoliin
Myös Oulun lääninhallitustalo käyttää kummitustarinoita markkinoinnissaan. Lääninhallitustalossa kerrotaan majailevan jopa kaksi eri kummitusta. Toinen niistä on pitkäaikaisen maaherra Eero Pehkosen haamu.
Toinen on levoton lakeija, miespalvelija, joka hirtti itsensä kellarikerroksessa ja toisen version mukaan talon komeaan portaikkoon.
Tässäkin taustalla oli toivoton ja epäsäätyinen rakkaus.
Pohjois-Suomen aluehallintovirastoin viestintäpäällikkö Alpo Merilä kertoo, että kummitukset ovat rakennuksessa viikoittain läsnä.
– Harva se päivä henkilökunta kertoo, että kummituksia tuntuu olevan liikkeellä.
Esimerkiksi kuuluu ääniä, vaikka talossa ei pitäisi olla ketään, yläkerran entisen virka-asunnon tuolin istuinosaan näyttää tulevan painauma merkiksi, että Pehkonen istuutuu jakkaralle. Merilän mukaan talon henkilökunta välttelee tuoliin koskemista.
Pehkosen muotokuvan uskotaan myös seuraavan katsellaan ohikulkijoita.
– Nämä ovat kiehtovia tarinoita, joita voi käyttää talon esittelykierroksilla.
Merilä arvelee Pehkosen kummittelun rauhoittuneen, sillä hänellä itsellään ei ole kummituksesta havaintoa.
– Pehkosen muistoksi laitettiin vuosi sitten kyltti lääninhallitustalon seinään. Jospa hän olisi siitä rauhoittunut, Merilä sanoo.