Suomen ääriliikkeitä pitää vuonna 2018 kurissa äärimmäinen liikkumattomuus, yhteinen kansalaisuskontomme. Suvakit, natsit, kansallismieliset ja kansallismielettömät, kaikenväriset tolkun ihmiset ja tolkuttomat, piipertäjät ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat rähmällään samassa temppelissä. Pyhitetty internet ja somen iankaikkinen keinoelämä. Niiden rukouskutsuun vastaamme kerran tunnissa, luojan kiitos.
Nettiuskonto on rauhanuskonto. Toki sen epäpyhiä kirjoituksia voi tulkita verisesti, mutta hedelmistään puu tunnetaan. ”Vihapuhe” on seurauksiltaan myönteinen ilmiö. Kantaväestöä se ei ole lietsonut poliittisiin murhiin. Päinvastoin. Somen höpöjuttuina pihisee ulos myrkky, joka sata vuotta sitten pullistui otsasuonissa ja lehdyköiden täydestä käyneessä propagandassa, kunnes räjähti terroriksi. Esivanhemmat kiinnittivät kivääriin rotanhäntäpistimen. Meille selfie-keppi piisaa kättäpidemmäksi.
Netti turruttaa. Sen ansiota on aikamme epäpoliittinenkin turvallisuus. Suomalaisia sapettaa yhtä paljon kuin ennenkin, mielenterveysongelmista päätellen jopa enemmän. Silti henkirikollisuus on alempana kuin ikinä. Joren ja Kartsan perinteiset puukotukset vähenevät siksi, että ryyppyrinkejä ei enää pyöri rannoilla eikä kämpilläkään.
Yrityshistoriikkia kyhätessäni kuulin isoilta pojilta tilaston ”työajan” käytöstä. Esimies kulkee käytävän päästä päähän, työpisteeltä toiselle. Jokainen kurkkauksen äkännyt alainen vaihtaa salamana näyttönsä ikkunaa. Luultavasti netti-istunnot hairahtuvat yhtä lailla päälliköillä – yksityisessä työhuoneessa, parhaan tietoturvan takana.
Hyvä näin. Asiaton selailu on pikkuharmi. Edellinen sisällissota syttyi liian raskaan ja eriarvoisen raatamisen takia.
Eivät nykysuomalaiset mistään syystä joukoittain niittaa lähimmäisiään.
Sumentavatko minua sekä punavihreät että sinivalkoiset ja leijonakuvioilla töhrityt silmälasit? En lainkaan havaitse sadan vuoden takaisen murhenäytelmän ja pitkän kuivan kesän 2018 yhtäläisyyttä. Mikä ihmeen kahtiajako ja asenteiden koventuminen?
Vapaussodan EU:ta, Venäjää tai kaukaisia maahantunkeutujia vastaan rajaan tämän ennustelun ulkopuolelle. Mutta sisällissota, luokkasota, veljessota, kansalaissota, vallankumous ja kapina tuskin rynkyttävät ovella. Eivät nykysuomalaiset mistään syystä joukoittain niittaa lähimmäisiään.
Paitsi jos netti kaatuu.
Kun ideologiat, poliitikot, sosiaaliryhmät ja kansanryhmät joutuvat suoraan lähikontaktiin, siis kasvokkain ja silmätysten, ne kiihottuvat toistensa kurkkuun. Syrjäytyneiltä yksilöiltä katkeaa valokaapelissa ainut linkki ihmisarvoon. Vailla älypuhelimiaan perheet ja työyhteisöt läkähtyvät fyysisestä pakkoläheisyydestä. Siskot ja veikot muuttuvat vihollisiksi. Ero näppäilystä ja piipityksistä ylikuumentaa päänupit puolueissa, etujärjestöissä ja hyväveli-verkostoissa. Ääriliikkeiden pääkallonpaikat siirtyvät bittiavaruudesta kaduille. Netitön tyhjiö täyttyy väkivallalla.
Miten varautua painajaiseen?
Hakukoneiden data todistaa, että radikalismia tuhat kertaa kiihottavampaa on onanismi.
Vanhusten nettikatkos ei kansakuntaa vaaranna. Sota on nuorten miesten hommaa, ehkä ärhäköityneiden naistenkin. Nuoriso on kärkkäintä pyssysille silloin, kun raha, työ ja mielekäs vapaa-aika ehtyvät. Poikkitieteellisen sotahistorian mukaan riskiryhmää riivaa h-hetkillä myös sukupuolinen turhautuminen. Tämä olotila ei taatusti ole hautautunut menneisyyteen. Hakukoneiden data todistaa, että radikalismia tuhat kertaa kiihottavampaa on onanismi.
Leipäjonojen maksullistaminen ei nostata massoja barrikadeille, mutta kurjalisto, keskiluokka ja eliitti repivät tarvittaessa väkisin digitaaliset sirkushuvinsa. Netti vastaa jokasuuntaisten mielialahäiriöiden lääkitystä. Mikään homeopatia tai vaihtoehtohoito ei sitä korvaa.
Vapise, hyvinvointi- ja oikeusvaltion lintukoto! Törkypalstojen, somen ja pelimaailmojen minimiresurssit on taattava kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa kriiseissä. Muuten käy kalpaten. Turhautumisuhkista yksi on kuolettavin. Aikuisviihdesivustojen kiinni hirttäminen tai hidastuminenkin läikyttää kärsimysten maljan yli kukkuroiden. Onanistikaartien liikekannallepano sytyttää seuraavan sisällissodan. Toivottavasti pornonsiirtoon on olemassa analoginen tai paperipainatteinen varajärjestelmä. Se on huoltovarmuutemme kohtalonkysymys.
Teemu Keskisarja
Teemu Keskisarja on historioitsija ja tietokirjailija, joka kirjoittaa paljon kuolleista ihmisistä.