Nurmeslainen Eila Soikkeli jäi eläkkeelle vanhustyön hallintotehtävistä viime syksynä. Kun pitämättä jääneet lomat olivat takana, ja syksy pimeni, hänestä alkoi tuntua, että ei olisi hullumpaa tehdä taas töitä. Samaan aikaan vanhassa työpaikassa oli iso tarve sijaiselle.
– Onhan sitä kotonakin tietysti tekemistä ja harrastamista, mutta oli ihan kiva mennä siinä tilanteessa töihin. Sijaisuuden piti olla pariviikkoinen, mutta se kesti kaksi kuukautta, Soikkeli kertoo.
Hän on yksi kasvavasta joukosta. Vaikka vanhuuseläkkeelle jäämisen kunniaksi kahvitetaan yleisimmin 63-vuotiaita, yhä useampi työskentelee yli lakisääteiden eläkeiän. Eila Soikkeli on trendissä mukana myös siksi, että hänen työpaikkansa oli hoitoalalla.
– Eläkkeen ohella työssäkäyntiä jatkavista tiedetään, että naisilla se on hyvin tyypillistä hoiva-ammateissa ja miehillä erityisesti kuljetustehtävissä. Työ on hyvin keikka- ja kausiluonteista, kertoo tilastopäällikkö Tiina Palotie-Heino Eläketurvakeskuksesta.
Eila Soikkeli oli jo etukäteen ajatellut, että voisi eläkkeellä vaihtaa istumatyöt varsinaisiin hoitotöihin. Hän tiesi alan sijaispulan, ja hänellä on hoitotyön koulutus, vaikka hän työskentelikin pitkään hallinnossa.
– Sen sijaisuuden jälkeen olen tehnyt hoitajan töitä, ja olen tykännyt tosi paljon. Päivän jälkeen tietää kyllä, että on ollut töissä, mutta koen hyväksi, että olen liikkeessä.
Eläkeputken tukkiminen näkyy luvuissa
Eläkkeelle siirtymisen ikä on pikkuhiljaa noussut kymmenen viime vuoden aikana. Sitä selittävät ehkä jossakin määrin myös halut jatkaa työelämässä, mutta ennen muuta lakimuutokset, sanoo Tiina Palotie-Heino.
– Erityisesti on vaikuttanut se, että varhaiseläkereittejä ei ole enää käytettävissä. Työttömyyseläkkeelle ei ole voinut jäädä enää vuoden 2012 jälkeen.
Aikaisemmin käytössä ollut niin sanottu työttömyysputki oli helppo ratkaisu työnantajalle ja myös työntekijälle, jos vaihtoehtona oli irtisanominen. Jos oli tietyn ikäinen, sai ensin olla työttömyyspäivärahalla kaksi vuotta, ja sitten pääsi työttömyyseläkkeelle.
Työkyvyttömyyseläkkeelle puolestaan siirrytään harvemmin kuin aikaisemmin, koska ihmisten jäljellä olevaan työkykyyn panostetaan ja heille haetaan uusia työtehtäviä, Palotie-Heino sanoo.
– 60–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut tosi hienosti. Tänä vuonna luultavasti menee 50 prosentin raja rikki.
Uusin laki hivuttaa eläkeikää kohti 70. ikävuotta
Viime vuonna voimaan tullut eläkeuudistus on nyt alkanut nostaa lakisääteistä vanhuuseläkeikää kolme kuukautta vuodessa.
Tänä vuonna eläkkeelle pääsee 63 vuoden ja kolmen kuukauden iässä, mutta jos haluaa täyden eläkkeen, pitää jaksaa kahdeksan kuukautta pitempään. Muutoin eläkkeestä nipsaistaan niin sanotun elinaikakertoimen mukainen palanen.
Täyttä eläkettä tavoittelevan tämän päivän parikymppisen pitää varautua olemaan töissä 70-vuotiaaksi. Työnantajapuolen toiveesta haitaria ei venytetty kahdeksannelle vuosikymmenelle.
Pelkkä vanhuuseläkelaki ei tietenkään riitä kertomaan, missä iässä suomalaiset todella eläköityvät. Tässä taulukossa musta viiva kertoo jo tapahtuneesta, sininen ja oranssi kurottavat kohti tulevaa.
Eläkeaikeissa pientä muutosta
Eläkeiän nostaminen on kaikkialla poliittisista päätöksistä kiperimpiä. Tällä hetkellä se kuohuttaa Venäjällä, jossa eläköitymisikää ollaan lykkäämässä kertaheitolla useita vuosia. Kansalaisten tuohtumus näkyy selvänä notkahduksena presidentti Vladimir Putinin kannatuksessa.
Suomessa eläkeuudistuksen viimevuotiset kritiikin laineet – ainakin ääneen lausutut – näyttävät tasaantuneen melko nopeasti. Siitä antoi osviittaa jo tutkimus, jonka Eläketurvakeskus teki pian eläkeuudistuksen jälkeen.
– Noin puolet vastaajista arvioi jäävänsä eläkkeelle silloin, kun heillä on oma lakisääteinen eläkeikänsä. Mutta sitten oli niitä, jotka harkitsivat lykkäävänsä lähtöään sen yli, kertoo Tiina Palotie-Heino.
Heitä oli tutkimuksessa enemmän kuin niitä, jotka olivat jäämässä eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikäänsä.
Ammattikohtaista tietoa tulossa ensi vuonna
Lait pakottavat, mutta mikä vetää jatkamaan työelämässä vielä sittenkin, kun lain mukaan ei tarvitsisi? Trendi on se, että entistä useampi on töissä 64- ja 65-vuotiaana, kertoo Palotie-Heino.
Asiantuntija-ammateissa sen tiedetään olevan suhteellisen tavallista. Muiden alojen luvut selvinnevät pian.
– Eläketurvakeskus selvittää parhaillaan mahdollisuutta saada ammattikohtaista tietoa. Tavoitteena on julkaista tietoa tästä viimeistään ensi vuoden puolella.
Joillekin työelämän imu voi olla jopa niin kova, ettei eläkkeelle malttaisi lähteä ollenkaan. Siinäkin on tullut laki eteen, mutta myös se on muuttunut, kertoo Palotie-Heino.
– Useimmissa paikoissa 68 on se ikä, jolloin nyt vähän niin kuin joutuu lähtemään vanhuuseläkkeelle, julkisella sektorilla varsinkin. Vakuuttamisen yläraja kuitenkin nousee vuosina 1958–1959 vuonna syntyneillä 69:ään. Vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä se on 70 vuotta. Se on tietysti mahdollisuus, ei pakko.
"Nyt saa itse valita"
Palotie-Heino näkee eläkkeellä työskentelemiseen sekä imua että työntöä.
– Tietysti viime kädessä ratkaisevat yleinen työllisyyskehitys ja työelämän laatukysymykset. Työpaikkoja on varmasti monenlaisia. Toisissa viihdytään, ja toisista on työntöä pois. Mutta kyllä nykyisin puhutaan aiempaa enemmän työelämän laadusta ja siihen panostamisen tärkeydestä.
Eila Soikkelilla on varaa valita jo nyt. Maalla riittää halkojen tekemistä ja muuta työtä, ja isossa huushollissakin on hommia, mutta hän aikoo jatkaa myös keikkatöitä, kunhan terveyttä riittää.
– Teen sen verran kuin hyvältä tuntuu. En niin, että olen ihan uuvuksissa. Nyt saa itse valita.