MYNÄMÄKI Super Marion punaiseen asuun pukeutunut 9-vuotias Eemil Nuortimo istuu kuvaputkitelkkarin edessä ja veivaa vanhan pelikonsolin ohjainta.
Mynämäen Mietoisissa asuvien Nuortimoiden autotallista kuuluu seuraavat päivät elektronista piippausta ja hurinaa, kun muutaman neliön tila on muutettu väliaikaiseksi retropelimuseoksi.
Eemil on muutaman vuoden ajan keräillyt vanhoja pelikonsoleita. Hän haluaa muidenkin tutustuvan kivoihin vanhoihin peleihin.
Vanhin konsoli on Gamatic 7600 vuodelta 1976. Uudempaa kastia edustavat muun muassa 1990-luvun Nintendot ja Segat.
Idean Eemil sai vierailtuaan Ruotsissa pelimuseossa. Inspiraatiota on haettu lisäksi Helsingin tietokone- & pelikonsolimuseosta sekä Turun ylioppilaskunnan alaisen harrastusjärjestön Academic Nintendo Club ry:n retropeli-illoista.
Nuorukaisen museoon pääsee pelailemaan puoleksi tunniksi kahdella eurolla. Sisäänpääsymaksuille on museonjohtajalla jo käyttötapa tiedossa.
– Rahoilla ostetaan lisää vanhoja konsoleita.
Peliretroilun arvioidaan olevan kasvussa. Monet konsolivalmistajat ovatkin tuoneet viime vuosien aikana markkinoille uusioversioita vanhoista koneistaan.
Koko perhe harrastaa
Eemil Nuortimo on saanut museon pystytykseen apua 11-vuotiaalta veljeltään Vihtorilta, isältään Antilta ja äidiltään Tiinalta, joka toimii tiedotusvastaavana.
Pelien ja laitteiden lisäksi nähtävillä on Eemilin suosikkihahmoon Super Marioon liittyviä keräilyesineitä, kuten lippalakki vuodelta 1990.
Isoveli-Vihtorin suosikkipeli on vuonna 1996 julkaistu Super Mario 64. Hän tosin tunnustaa pitävänsä enemmän nykyaikaisista peleistä, joita voi pelata verkossa kavereiden kanssa.
Vihtori joutui museon vuoksi jopa luopumaan omasta televisiostaan.
– Harmittaa, mutta onneksi televisio on lainassa vain vähän aikaa. Luulen, että tänne jonkin verran tulee väkeä, ei varmaan kauheasti, Vihtori Nuortimo pohtii.
Avajaispäivänä Sunellin RetroGameStationiksi nimetyssä pop up -museossa vieraili noin viitisenkymmentä vierasta.
Yhteinen projekti on tuonut veljekset lähemmäksi toisiaan, arvioi Tiina Nuortimo. Vanhemmat kuuntelivat museon avajaispäivän aattona ihmeissään, kun torailun sijaan retropelihuoneesta kuului molempien poikien iloinen nauru.
– Heille löytyi yhteinen sävel, ja se on ihan kiva, että ilo tulee tätä kautta, Tiina Nuortimo sanoo.
Telkkareiden metsästystä
Tiina Nuortimo ei osaa oikein sanoa, miksi Eemil on niin innostunut retropeleistä. Hän tosin toteaa, että osa innostuksesta tulee varmaan verenperintönä. Molemmat vanhemmat ovat kiinnostuneita vanhoista esineistä.
Tiina Nuortimon mukaan museon pystyttäminen on ollut kova homma. Töitä on tehty monta päivää ja melkein yötäkin. Apua on onneksi saatu naapureilta.
– Urakka on ollut kova, mutta kiva. Nyt kyllä tuntuu, että maraton on kääntymässä maaliin.
Isoin homma on ollut kuvaputkitelkkarien metsästäminen. Perheellä oli yksi telkkari varattu retrokoneille, mutta museota varten tarvittiin enemmän.
Internetin ja tuttavien avulla vanhoja televisioita löytyi tarpeeksi. Tiina Nuortimon mukaan vanhat laitteet toimivat parhaiten kuvaputkitelkkareilla.
– Onneksi kaikki eivät olleet niitä vielä ehtineet viedä SER-keräykseen.
Perheen äidin oma suosikki museon laitteista on vuonna 1976 julkaistu Gamatic 7600. Ping Ponginakin tunnettu laite on julkaistu Tiina Nuortimon syntymävuotena, joten jo pelkästään siitä syntyy sielujen sympatiaa peliä kohtaan.
– Toiseksi se on riittävän yksinkertainen, että minäkin osaan sitä pelata, Tiina Nuortimo naurahtaa.