Artikkeli on yli 6 vuotta vanha

Antaisitko kotisi festarivieraille ja keittäisit heille aamupuuron? Kaustisella jotkut tekevät sitä vuodesta toiseen, ja siihen voi jäädä jopa koukkuun

Kaustisella kansanmusiikkijuhlien perhemajoituksessa soitto ja laulu raikaa. Jammailu tosin saattaa äityä jopa niin innokkaaksi, että festivaalialueelle lähteminen saattaa unohtua.

Nainen keittää puuroa.
Carita Penttilä majoittaa festivaalivieraita kotiinsa yhdeksättä kesää. Iso puurokattila porisee joka aamu keittolevyllä. Kuva: Kalle Niskala / Yle
  • Heidi-Maria Harju

Carita Penttilän alakerran keittiöstä leijailee jo kauas puuron tuoksu. Hän on noussut ennen muita keittämään puuroa suuren kattilallisen, jotta sitä riittää kaikille festivaalimajoittujille.

– Haudutan puuroa kauan. Vieraat aina ihmettelevät, miten se maistuu niin hyvältä, kun ei se kotona maistu samalta. Mutta niin kuin kaikessa elämässä, kiire pilaa monta asiaa, Carita muistuttaa ja pyöräyttää kauhalla puurokattilaa pohjia myöten.

Kansanmusiikkijuhlat kerää Kaustiselle heinäkuussa viikon aikana noin 50 000 kävijää. Pienessä kunnassa pitkänmatkalaisten majoittaminen on melkoinen haaste, mutta avuksi ovat tulleet tavalliset kaustislaiset. Moni majoittaa festivaalivieraita koteihinsa maksusta. Carita Penttilä on yksi heistä.

Carita hymyilee, kun hän muistelee eilisiltaa: kansanmusiikifestivaaleille tulleet vieraat tanssivat iltamyöhään Caritan pihamaalla ja vanhempi pariskunta pulahti uimaan vieressä virtaavaan Perhonjokeen. Caritan talo on täynnä elämää viikon vuodessa.

– Tämä antaa minulle niin valtavasti! On todella ihanaa tutustua ihmisiin eri puolilta Suomesta ja Ruotsista, Amerikasta ja Englannista. Minulla on kaikki ne ihmiset täällä kirjan kansien välissä. Sitä me perheen kanssa talvella luetaan ja muistellaan mukavia hetkiä. Täällä on ollut soittoa ja laulua, iloa ja surua.

"Vuodessa on jo 51 hiljaista viikkoa"

Pikkuhiljaa huoneista alkaa kuulua heräämisen ääniä: kuiskutusta ja vaatekaapin kolinaa. Sitten ensimmäinen festivaalimajoittuja avaa huoneen oven. Hartolalainen Heikki Pelkonen siristelee silmiään:

– Huomenta.

Carita vastaa iloisena huomenet takaisin. Hän on majoittanut kotiinsa kansanmusiikkifestivaalien kävijöitä nyt jo yhdeksänä kesänä. Joka kerta hän miettii, ottaisiko vieraita enää ensi kesänä ja aina päätyy samaan vastaukseen:

– Viimeistään talvella rupeaa jo kaipaamaan näitä ihmisiä ja vilinää. Vuodessa kun on 51 hiljaista viikkoa, hän vitsailee. 

Ihmisiä ruokapöydässä.
Yöpyjiä on tällä kertaa Helsingistä ja Hartolasta. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Parhaimmillaan tai pahimmillaan Caritan katon alla on yöpynyt samaan aikaan yli 30 ihmistä. Silloin lattiat ovat olleet patjojen peittämät. Vieraiden kestitseminen vaatii organisointia, varsinkin kun Carita ja hänen tyttärensä esiintyvät itsekin joka vuosi kansanmusiikkijuhlilla. Carita soittaa kannelta, tytär tanhuaa ja soittaa viulua.

– Täytyy sanoa, että minussa herää näin heinäkuussa pieni opettaja kesälomallakin: lukujärjestys täytyy tehdä. Usein sitten vielä majoittujat vaihtuvat useaan kertaan viikon aikana, Carita sanoo. 

Häntä kiire ei näytä kuitenkaan haittaavan, päinvastoin.  

Kaustisella perhemajoituspaikkoja on tänä kesänä kolmisenkymmentä. Monella on vuokralla kaksi huonetta, osalla neljäkin. Muutama vuokraa koko asuntonsa festivaalivieraille ja lähtee itse pois alta. Suurin osa kuitenkin haluaa isännöidä vieraita. 

Majoituksen hinta määräytyy etäisyyden mukaan. Alle kilometrin päässä festivaalialueesta kahden hengen huone maksaa 90 euroa yöltä. Halvimmillaan huoneen saa yli kolmen kilometrin päästä 70 eurolla. 

Aamiaispöydässä voi vaikka pistää lauluksi

Aamupalapöydän ääreen on istuutunut nyt koko porukka. Kuusi uutta tuttavuutta ja kaksi vakiovierasta. Helsinkiläiset Ismo Räävi ja tytär Iida ovat Caritalla jo kuudetta kertaa.

– Eihän tästä enää mihinkään voi vaihtaa, eikä haluakaan. Kaustisen festivaali on minun mielestäni ainutlaatuinen täällä Suomessa: koko paikkakunta on yhtä pientä perhettä, ja siihen perhemajoitus sopii kuin nenä päähän, Ismo veistelee.

Heikki Pelkonen nousee ylös tuolista.

– Minä ajattelin laulaa teille kappaleen, jonka minä ja vaimoni Ulla olemme tehneet. Se on Kaamasen kaipuu mutta vaihdoin siihen sanat Kaustisen kunniaksi.

Pelkonen aloittaa matalalla äänellä:

– Kaipuuni tie, Kaustiselle vie, siellä mun on elo niin huoleton. Täällä mä taas kokea saan, musiikin parhaimmillaan.

Tämänkaltaiset spontaanit esitykset kuuluvat kotimajoitukseen. Caritakin innostuu ja lupaa soittaa jotain kanteleellaan. Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan Aila Rauhalan Valssi tytöille -kappaletta.

– Joskus meinaa aivan unohtua lähteä festivaalialueelle, kun täällä on niin paljon esityksiä, Carita nauraa.

Joskus voi löytää jopa sukulaisensa

Erään kerran Penttilöiden taloon tuli festivaaliyöpyjäksi pariskunta Amerikasta. Nainen kertoi keskipohjalaisista sukujuuristaan ja muutamien tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän ja Caritan aviomies ovat kaukaista sukua keskenään.

Tässä hommassa voi tulla vastaan yllättäviäkin tuttavuuksia, sen Carita on ainakin oppinut.

Kaustisella perhemajoitus on festivaalien aikaan suosittua, ja paikat varataan usein loppuun jo ennen tapahtuman alkua.

Majoitustiloja.
Festivaalikävijät majoittuvat Caritan talon alakerrassa. Siellä on kolme makuuhuonetta. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Helsinkiläinen Ismo Räävi varaa Caritan majoituksen heti alkuvuodesta, viimeistään maaliskuussa, jotta pääsee varmasti Caritan puurokattilan luo. Yhden kerran hän on joutunut yöpymään muualla yhden yön, joten nykyään Ismo osaa ennakoida.

Perhemajoituksen viehätys on kodinomaisuudessa mutta samalla kuulee myös paikalliset kuulumiset.

– Kyllähän tämä festivaali elää mielessä koko vuoden, ja talvella odottaa jo seuraavaa kertaa. Sitten kun tänne tullaan, päivitetään kaikki se, mitä siinä välillä on tapahtunut – ja nautitaan Caritan vieraanvaraisuudesta, Ismo Räävi hymyilee.