Valkohäntäpeurakannan voimakas kasvu herättää keskustelua erityisesti peuran tiheimmillä esiintymisalueilla Pirkanmaan, Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen rajalla. Suomen luonnonvarakeskuksen arvion mukaan valkohäntäpeuroja, eli valkohäntäkauriita, on nyt enemmän kuin koskaan: talvehtivan kannan koko on lähes 100 000 yksilöä.
Yle julkaisi viime viikolla kaksi juttua valkohäntäpeuroista – niiden ennätykselliseksi kasvaneesta kannasta ja valkohäntäpeuran historiasta Suomessa. Molempien juttujen yhteydessä toimitukseen tuli runsaasti palautetta, jossa nostettiin esiin se, että valkohäntäpeurat ja metsäkauriit olisivat syyllisiä punkkien voittokulkuun ja leviämiseen Suomessa.
Moni uskoo, että punkkien runsastumista voitaisiin estää sillä, että valkohäntäpeurakantaa vähennettäisiin rajusti. Muun muassa Åbo Akademista eläköitynyt loistutkija Margaretha Gustafsson hätkäytti muutama kesä sitten sanomalla (HS), että ongelmallisilta punkkialueilta pitäisi ampua kaikki kauriit. Voisiko ratkaisu olla näin suoraviivainen?
Peurat ja kauriit punkkien suosikki-isäntiä
Suomen luonnonvarakeskuksessa työskentelevälle metsäeläintieteen professori Heikki Henttoselle kysymys hirvieläinkannan ja punkkien leviämisen yhteydestä on tuttu. Hän on vuosien ajan perehtynyt punkkien leviämiseen sekä eteläisessä Suomessa että Lapissa, napapiirin pohjoispuolella.
Henttosen mukaan on totta, että valkohäntäpeurat, samoin kuin metsäkauriit, ovat punkkien suosikki-isäntiä. Aikuiset punkkinaaraat saavat isosta nisäkkäästä ison veriaterian. Yhdessä kauriissa tai peurassa voi olla jopa 2 000 punkkia. Aikuiset punkit vaanivat saalistaan korkeammalla kasvillisuudessa kuin nuoremmat nymfit ja toukat, jotka valitsevat kohteikseen myyriä ja pikkulintuja.
– Kun punkkinaaras saa paljon verta, se munii paljon ja hyväkuntoisia munia. Se taas parantaa munista kuoriutuvien toukkien säilymistä, jos ne eivät onnistuisi heti löytämään tarvitsemaansa veriateriaa.
Lisäksi isot nisäkkäät ovat pitkäjalkaisia ja nopeita, eli ne levittävät punkkeja laajalle alueelle tehokkaasti.
Ilman peuroja ja kauriita olisi myös punkkeja
Henttonen ei kuitenkaan usko, että valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden hävittäminen kokonaan tekisi selvää punkeista. Ei vaikka esimerkiksi Hollannissa ja Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia, joissa on hävitetty tai aidattu kauriit tietyltä alueelta ja saatu näin myös punkkikanta laskemaan.
– Tutkimuksissa punkit vähenivät, mutta eivät hävinneet kokonaan. Hirvieläinten poistaminen yhdestä paikasta ei olisi kovin tehokasta, sillä alue täyttyisi nopeasti uusilla tulokkailla. Koko kannan poistaminen voisi toimia vain saarissa ja niemissä, Henttonen sanoo.
Henttosen mukaan tarvittaisiin laaja-alainen ja tehokas hirvieläinkannan harvennus, jotta sillä edes periaatteessa olisi vaikutusta punkkien määrään.
– Mitään tarkkaa tietoa ei voi sanoa, kuinka paljon peura- ja kauriskantaa pitäisi vähentää, ja myös tulosta on vaikea ennustaa etukäteen. Lievä harventaminen voi johtaa siihen, että punkit keskittyvät jäljelle jääneisiin peuroihin ja kauriisiin ja lisääntyvät niin kuin ennenkin.
– Ilman peuroja ja kauriita olisi myös punkkeja, mutta tosin vähemmän. Ei niistä kokonaan eroon päästä. Siilit, jänikset, ketut, supikoirat ja muut keskikokoiset nisäkkäät pitävät kuitenkin yllä jonkinlaista punkkikantaa.
Tutkija sanoo, että jos punkit ovat ongelma mökki- tai omakotitontilla, voi harkita alueen aitaamista.
Koirat levittävät punkkia pohjoiseen?
Viime vuosina Henttonen on perehtynyt punkkihavaintoihin erityisesti napapiirin yläpuolella. Pohjoisia punkkihavaintoja on tehty esimerkiksi Muoniosta, Enontekiön Hetasta sekä Inarin Nellimistä ja Kaamasesta.
– Kun mennään napapiiristä ylöspäin, olen vahvasti sitä mieltä, että punkit ovat pääosin koirien levittämiä, Henttonen sanoo.
Punkkeja on löytynyt pohjoisesta erityisesti koirista, mutta myös kissoista ja ainakin yhdestä porosta. Tutkija on haastattanut lemmikkien omistajia.
– Hyvin yleinen tarina on, että pohjoisen asukas on ollut koiriensa kanssa etelässä lomilla, tai metsästäjäpiireissä on oltu haukkukilpailussa, ja kun tullaan takaisin, koirasta löytyy punkkeja, Henttonen sanoo.
Sama tarina kerrotaan myös toisin päin, eli etelän ihmiset käyvät pohjoisessa sukuloimassa tai muuta vastaavaa ja vievät punkkeja mennessään.
Pohjoisen punkit ovat asutuskeskuksissa
Pohjoisesta löytyy punkkeja myös koirista ja kissoista, jotka eivät ole käyneet missään muualla, mikä viittaa siihen, että paikallisia punkkipesäkkeitä on syntynyt.
– Jos punkkeja löytyy kotoa koirasta, kyllä niitä on voinut pudota sinne pihamaallekin. Paikallinen kanta voi syntyä muutamasta lisääntyvästä yksilöstä.
Pohjoisen punkkihavainnot on tehty nimenomaan asutuskeskuksista, mikä vahvistaa käsitystä esiintymien yhteydestä koiriin. Henttonen on myös yrittänyt kerätä punkkeja umpimetsistä eri puolilta Lappia, mutta keräyslakanaan ei ole tarttunut yhtään punkkeja.
– Media antaa väärää kuvaa, kun kerrotaan, että punkit leviävät rintamana Lappiin. Siitä ei ole kyse. Pesäkkeet ovat paikallisia ja uskon vahvasti, että ne ovat syntyneet koiratrafiikin myötä.
Henttonen on kirjoittanut aiheesta keväällä Jahti-lehdessä. Siinä hän toivoo koiranomistajien huolehtivan punkkitorjunnasta, kun eläimiä liikutellaan pohjoisen ja etelän välillä.
– Asia erikseen on Meri-Lapin rannikkoseutu aina Tornioon asti. Siellä punkkeja on runsaasti kaikkialla, ja ne ovat levinnet omia aikojaan ilmaston muuttumisen ja hirvieläinten myötä.
Lue myös: Suomalainen punkkitutkimus: Lähes joka viidennellä punkilla on borrelioosibakteeri
Valkohäntäpeuroja on nyt ennätyksellisen paljon – pelti kolisee yli 5 000 kertaa vuodessa