Suomalaisessa nimipäiväkalenterissa alkaa naisten viikko ja seuraavan seitsemän päivän aikana iso joukko suomalaisia naisia viettää nimipäiväänsä. Ortodoksinen kalenteri ei naisten viikkoa tunne, mutta ortodokseille nimipäivä on erityinen juhla, jota vietetään isommin kuin syntymäpäivää.
– Kristillisessä perinteessä nimet annetaan aina pyhien, pyhimysten tai uskonsankareiden mukaan. Tämä perinne juontaa juurensa ihan alkuseurakunnasta, ortodoksisen kirkon tiedottaja Vladimir Sokratilin sanoi Aamu-tv:n haastattelussa.
Hänen mukaansa harva tietää, että syntymäpäiviä ei vietetty kristikunnassa ennen 1500-lukua. Sokratilin muistuttaa, että syntympäivänä juhlitaan ihmistä kokonaisuudessaan eli sekä hyvä ja huonoja piirteitä.
– Nimipäivänä vietetään henkilön taivaallisen suojelijan muistoa. Siinä muodostuu ihmisen suhde taivaalliseen kaimaansa, syntyy perspektiivi.
"Syntymä ei ole sattumaa"
Ihmisen syntymä maailmaan on Sokratilinin mukaan vasta mahdollisuus.
– Jos muistellaan siitä ikävästä näkökulmasta, että jokainen maailman tyranni on joskus ollut vauva. Ihmisen syntymä maailmaan on ilotapahtuma perheelle, mutta koskaan ei voi olla varma, mihin sitten lähtee kehittymään. Kun taas nimipäivänä vahvistuu ihmisen ja Jumalan suhde oman taivaallisen suojelijan ja kaiman välityksellä.
Sokratilin sanoo, että kirkon perinteessä uskotaan, että syntymä maailmaan ei ole sattumaa. Tämän takia on olemassa tietynlainen kaava.
– Ensimmäisenä päivänä luetaan rukous äidille ja kahdeksantena päivänä tapahtuu nimenanto ja sitten vasta 40. päivänä tapahtuu kaste. Silloin kirkon kehotus on, että vanhemmat tekevät nimivalinnan mutta niiden pyhien mukaan, joiden muistoa kirkko viettää kastepäivänä.