Ella Junnila oppi kävelemään jo yhdeksän kuukauden ikäisenä. Urheilu työntyi vahvasti pikkutytön elämään heti kättelyssä. Nimittäin hänet vietiinkin yleisurheilukentälle, eikä sinne leikkikentälle.
– Juurikin näin. Siellä oli hyvät patjat ja hiekkakasat. Siellä ei kukaan ollut tiellä, niin sinne mentiin. Ainahan se leikin kautta lähti ja siitä, että kivaa piti olla. Koskaan ei saanut olla sellaista, että olisi ollut naama kurtussa, kertoo Ella Junnila Ylelle.
Pituushypyn SE-naisen (685 cm ) Ringa Ropon ja entisen pituushyppääjän Juha Junnilan (744 cm ) tytär on kasvanut urheilijaperheessä, joten urheilu on tavallaan tullut perimänä jo geeneissä.
– Kyllä meillä on aika paljon sitä urheilua hengitetty. Eikä se ole rajoittunut vain yleisurheiluun, vaan aina kaikkeen urheiluun.
– Jos telkkarista tuli arvokisat, niin niitä katsottiin. Ja aika usein meitä vietiin jo pienenä katsomaan Kalevan kisoja ja sellaista. Mutta onneksi siinä oli paljon muutakin, ettei se ollut vaan sitä urheilua, muistelee nyt 19-vuotias Junnila.
”Äiti on ollut minulle aina vaan äiti”
Vaikka Ella Junnilan äiti onkin arvokisahyppääjä sekä SE-nainen ja kasvatus on varmasti ollut paljon urheilullisempaa kuin "normiperheessä", niin Junnila ei ole sitä liiemmin pienempänä miettinyt.
– Äidin pituushypyn Suomen ennätyksellä ei sinänsä ole ollut minulle mitään merkitystä. Äiti on ollut minulle aina vain äiti. Minä olen nukkunut äidin vieressä ja hän on vienyt minua kouluun aamulla. Hän ei ole ollut se Suomen ennätys -nainen, vaan äiti.
– Totta kai sitten vanhemmalla iällä sitä on oppinut arvostamaan enemmän sitä, miten kova suoritus se on ollut, kertoo Junnila.
Toki Junnilalla on se huima etu, että hän pystyy kysymään kaikissa urheiluasioissa neuvoa äidiltään.
– Totta kai häneltä saa sellaista henkistä apua, että se on voimavara. Kun äiti on käynyt sen kovan koulun urheilijana läpi, niin hän osaa auttaa minua sellaisissa tilanteissa, joissa välttämättä sellainen ihminen ei osaisi, joka ei ole käynyt sitä koulua.
Korkeushyppy oli lempilaji heti nuorena
Korkeushyppy valikoitui Junnilan lajiksi jo pienenä. Pienten lasten urheilukoulussa häntä yritettiin kovasti houkutella hyppäämään pituutta, mutta vahvatahtoinen tyttö piti päänsä ja pysyi korkeuspaikalla.
– Silloin oli juuri jotkut arvokisat ja olin telkkarista nähnyt, kun siellä oli hypätty korkeutta. Halusin ehdottomasti mennä niiden vanhempien lasten kanssa hyppäämään korkeutta.
– Muistan elävästi sen, kun niitä ekoja hyppyjä on otettu siellä, niin olen päässyt juuri ja juuri patjalle ja siitä rimasta yli. Rimassa taisi olla metri, mutta siitä se on lähtenyt, sanoo Junnila.
– Se oli heti ensimmäinen ajatus, että tästä minä tykkään. Totta kai siinä oli muita lajeja rinnalla, mutta se oli kyllä heti lempparilaji, muistaa Janakkalan Janaa edustava nuori korkeushyppääjä.
Junnila asuu Helsingissä, mutta treenaa paljon Jyväskylässä ja Tampereella. Hänen valmentajansa entinen arvokisatason korkeushyppääjä Jouko Kilpi asuu Tampereella.
– Meillä on sellainen etävalmennussetti. Jouko tekee minulle ohjelmat ja soitellaan viikoittain, että mitä tehdään ja miten on mennyt. Sitten käyn Tampereella tekemässä tekniikkatreenit.
Tavoitteet korkealla
Naisten korkeushypyn Suomen ennätys on Linda Sandblomin hyppäämä 193 cm. Junnila hyppäsi heinäkuun alussa Joensuun GP-kisoissa ennätyksensä 192 cm ja yritti jo kolmasti uudesta SE-korkeudesta 194 cm.
Se ei vielä mennyt, mutta Berliinin EM-kisojen tulosraja 190 ylittyi reippaasti.
– EM-kisat eivät vielä talvella kuuluneet realistisiin suunnitelmiin. Totta kai se on jokaisen urheilijan haave, että pääsee arvokisoihin.
– Minä en ole ikinä ole ollut niin kovassa kisassa ja kovassa seurassa. Odotan innolla, että pääsen sinne hyppäämään.
Tällä hetkellä Junnila opiskelee Mäkelänrinteen lukiossa ja valmistuu ensi syksynä. Sen jälkeen tavoitteena on jatkaa opintoja ehkäpä korkeakoulussa. Korkeushypyssä 19-vuotiaan Junnilan tulevaisuuden tavoitteet ovat myös korkealla.
– Haluan olla ensimmäinen suomalainen nainen, joka sen kaksi metriä hyppää. Minä oikeasti tavoittelen sitä. Paljon töitähän se vaatii, sekä onnistumisia ja vähän onneakin, ettei tule loukkaantumisia, luonnehtii hyppääjätär.
– Korkeushyppy on intohimoni. Sitä minä haluan tehdä. Koen suurta iloa ja riemua siitä.
Junnila haluaisi joskus myös hypätä ammatikseen.
– Haluan vain hypätä, kun se on niin tärkeätä. Totta kai minä haluan sitä myös ammatikseni tehdä.
Lue lisää:
Korkeussensaatio Junnila Suomen EM-joukkueeseen – hajonnut piikkari liimattiin kuntoon
Huima ennätysparannus! Ella Junnila vain sentin päähän SE:stä ja yli EM-kisarajan