Moderni Mansikki kapuaa tyynesti itse lypsyrobotin hoitoon. Robotti paitsi lypsää, myös seuraa Mansikin terveyttä ja lähettää tiedot ongelmista yrittäjälle.
– Näemme heti lypsymäärien lisäksi esimerkiksi jokaisen lehmän lämpötilan, painon ja jos jotain poikkeavaa tapahtuu, kertoo maitotilan yrittäjä Johanna Heinonen tietokoneen näytön ääressä.
Maatiloilla tietokoneet ovat olleet arkipäivää vuosikymmeniä ja erilaisia robottejakin on ollut jo vuosia. Kehitys ei kuitenkaan ole pysähtymässä, päinvastoin.
– Rakennemuutos ja digitalisaatio maaseudulla jatkuu ja kiihtyy. On niitä tiloja, jotka osaavat ottaa digitalisaation hyödyt käyttöön ja menestyä. Ne jotka eivät niitä halua tai pysty ottamaan jäävät selvästi heikompaan asemaan, sanoo MDI-konsulttitoimiston kehitysjohtaja Janne Antikainen.
Antikaisen mukaan erääksi jakolinjaksi tulevat kiinteät laajakaistayhteydet.
– Tulevan digitalisaation pahin este on tietoliikenneyhteyksien epävarmuus maaseudulla. Tulevaisuus vaatii varmat yhteydet, eli käytännössä valokuidun.
– Aiemmin on paljon puhuttu digikuilusta maaseudun ja taajamien välillä. Lähitulevaisuus voi tuoda saman kuilun myös maaseudulle. Maatalousyritykset voivat jakaantua menestyjiin ja häviäjiin, sen mukaan minne saadaan nopea valokuituyhteys, jatkaa Antikainen.
Antikaisen puheen takana on tutkimustietoa. MDI on hänen johdollaan tehnyt maaseudun digitalisaatiosta raportin valtioneuvostolle.
Konsulttitoimiston ajatuksia tukee myös parin vuoden takainen Luonnonvarakeskuksen selvitys, joka arvioi, että laajakaistayhteydet vaikuttavat jo nyt maatilojen tuotantoon.
Langattomilla yhteyksilläkin pärjää
Hauholaisen Rinteelän maitotilan yrittäjä Johanna Heinonen suhtautuu konsulttien puheisiin hämäläisen varovasti.
– Meille ei kiinteää yhteyttä ole saatu, mutta hyvin on toistaiseksi pärjätty langattomallakin yhteydellä.
Langattomat yhteydet kattavat hyvin koko Suomen. Niiden ongelma on, että ruuhkautuessaan langattomien yhteyksien tiedonsiirtokyky pienenee ja yhteyskin on joskus epävarma.
Nykyaikainen maatila, kuten myös Rinteelän tila, on käyttänyt tietotekniikkaa pitkään. Myös robotisaatio on arkipäivää. Rinteelässä robotti lypsää tilan lehmät. Robotit vaativat hyviä tietoliikenneyhteyksiä.
– Jos lypsyrobottiin tulee vika, jota emme itse pysty korjaamaan, niin Hämeenlinnasta saapuvat korjaajat mihin vuorokauden aikaan tahansa. Mikäli ohjelmistoissa on ongelmia, niin otamme yhteyttä valmistajaan Hollantiin, joka hoitaa ohjelmistoviat etänä, selittää Johanna Heinonen.
Entä jos yhteys pätkii?
– Otamme kai sitten uuden yhteyden, ei ole toistaiseksi ollut ongelmia, naurahtaa Johanna Heinonen.
Laajakaistayhteydet ovat maaseudun elämänlanka
Ylen Taloustutkimuksella teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan 79 prosenttia suomalaisista haluaa, että valtio turvaa palvelut niin, että koko Suomi pysyy asuttuna.
Luonnonvarakeskuksen raportissa sanotaan, että kiinteästä laajakaistasta on tullut teihin ja sähköön verrattavissa oleva infrasruktuuri. Ero on se, että teitä pitkin on Suomessa pitkään päässyt kaikkialle ja sähköverkko saatiin käytännössä koko maahan jo 1970-luvulla. Kiinteä laajakaistaverkko kattaa yhä vain osan Suomea (Viestintävirasto) – ja ennen kaikkea kaupungit ja taajamat.
Vaikka Johanna Heinoselle kiinteän laajakaistayhteyden saaminen ei ole ensisijainen huoli, hän kannattaa lämpimästi maaseudun tietoliikenneyhteyksien parantamista.
– Kyllä valokuituyhteydet pitäisi saada myös maaseudulle. Etätyönä on mahdollisuus tehdä useita eri asioita, joten hyvät yhteydet pitäisivät koko Suomen asuttuna, uskoo Heinonen.
Hän saa tukea konsultilta.
– Kyllä se niin on, että valokuitu on elinlanka tehokkaalle maataloudelle, vahvistaa kehitysjohtaja Janne Antikainen.