Oli toukokuu tulenaroilla Golanin kukkuloilla. Prikaatikenraali Mauri Koskela oli mennyt jo vuoteeseensa tukikohdassa Syyrian puolella tulitaukolinjaa.
Hän havahtui kranaatin räjähdyksiin. Ääni vain voimistui. Syyriassa olevat iranilaisjoukot olivat ampuneet ohjuksia kohti israelilaisia. Israel puolestaan teki ilmaiskuja iranilaisten asemiin.
Koskela ymmärsi olevansa joukkojensa kanssa kahden tulen välissä.
Koskela palveli kahden vuoden ajan Golanilla apulaiskomentajana YK:n rauhanturvaoperaatiossa. Undof-operaatio on vahtinut Israelin ja Syyrian välistä tulitaukolinjaa vuodesta 1973.
Syyriassa riehuva sisällissota on tehnyt Golanin tilanteesta aiempaa räjähdysherkemmän. Toukokuussa Syyriassa olevien iranilaisjoukkojen ja Israelin väliset jännitteet olivat kärjistyneet vaarallisiksi yhteenotoiksi.
Koskela käski joukkonsa suojaan. Lähellä oleviin tykistöasemiin ammuttiin. Alkoi puhelinruljanssi kovin panoksin. Koskela oli yhteydessä eri osapuoliin ja yritti rauhoittaa vaarallista tilannetta.
– Sain välitettyä oikeaa tietoa puolin ja toisin siitä, missä kukakin oli ja mitä oli tehty. Ennen kaikkea välitin tietoa siitä, mitä toinen aikoi tehdä, jos toinen ei pidättäytyisi.
Lopulta osapuolet rauhoittivat tilanteen. Puolentoista vuorokauden ponnistuksen jälkeen Koskelalla oli aikaa pysähtyä miettimään, mitä oli tapahtunut.
– Todellisuus iski oikeastaan vasta, kun luin seuraavana päivänä suomalaisia uutisia. Silloin loksahti, millaisessa tilanteessa oli saanut tai joutunut olemaan, Koskela muistelee kahvilassa Tampereen helteessä.
Hän palasi komennukseltaan Suomeen kesäkuun alussa.
Koskelalla on pitkä perspektiivi kansainvälisiin konflikteihin. Hän on palvellut rauhanturvatehtävissä niin Liberiassa ebola-alueilla, Afganistanissa kuin Balkanillakin.
Kaikki alkoi kuitenkin Golanilla. Koskelan ensimmäinen kansainvälinen komennus oli siellä vuonna 1989. Kuten nykyäänkin, Syyria ja Israel olivat teknisesti sotatilassa. Israel on miehittänyt Golanin kukkuloita vuosikymmeniä.
Silti Golanin tilanne oli Koskelan mukaan aiemmin yksinkertaisempi.
– Vastakkain oli kaksi valtioita, joiden solmimaa tulitaukosopimusta valvoimme. Ainakin nuoresta upseerista vaikutti siltä, että molemmat osapuolet pyrkivät kunnioittamaan sopimuksia.
Vuonna 2011 Syyriassa alkoi sisällissota. Sen seurauksena tulitaukolinjasta on tullut paljon tulenarempi. Tulitaukolinjan lähelle ei saisi tuoda raskaampia aseita ja myös aseiden määrää on rajoitettu.
– Molemmat ovat tuoneet aseita aivan lähelle. Ja niitä on sitten valitettavasti käytetty toinen toista vastaan, Koskela sanoo.
Sota on muuttanut Golanin tilanteen myös sotkuisemmaksi. Syyriaan syntyi sodan myötä useita erilaisia kapinallisryhmiä, joilla on omat tavoitteensa. Osa on maltillisempia, paikallisia ryhmittymiä. Osa hyvinkin radikaaleja.
Israel on antanut sodan aikana kapinallisalueille rajan tuntumassa humanitaarista apua. Muustakin avusta kapinallisille on huhuttu, mutta YK:lla ei ole siitä todisteita.
Viime viikot tilanne Golanilla on ollut erityisen jännittynyt. Syyrian hallinnolla on käynnissä operaatio, jossa se pyrkii valtaamaan Etelä-Syyriaa kapinallisjoukoilta.
Taistelut ovat läikkyneet tulitaukolinjan yli. Tiistaina Israel ampui alas syyrialaisen hävittäjän.
Koskela ei usko, että Syyria tai Israel haluavat lisätä yhteenottoja. Syyrialle ensisijainen tavoite on alueiden valtaaminen takaisin kapinallisilta.
Israelin keskeisin tavoite taas liittyy Iraniin.
Iran ja sen liittolainen, shiiajärjestö Hizbollah tukevat sotilaallisesti Syyriaa taisteluissa kapinallisia vastaan. Israel kokee arkkivihollisensa Iranin joukot uhkana. Se on tehnyt jo pitkään ilmaiskuja iranilaisia ja Hizbollahin joukkoja vastaan Syyriassa.
– Heille punaisena vaatteena on se, ettei Hizbollahiin ja Iraniin liittyviä joukkoja päästetä lähelle, Koskela sanoo.
Iranin rooli Syyriassa on noussut polttavaksi kysymykseksi kansainvälisessä politiikassa. Israelin lisäksi Iranin läsnäoloa Syyriassa ongelmallisena pitää nimittäin Yhdysvallat.
Israel ja Yhdysvallat pyrkivät vaikuttamaan asiassa Venäjään, joka taistelee Iranin tavoin Syyrian hallinnon tukena.
Kulisseissa käydään vääntöä koko Syyrian tulevaisuudesta. Taistelut ovat kääntyneet selvästi presidentti Bashar al-Assadin hallinnon eduksi.
Toinen kysymys on, millainen Syyria poliittisissa pöydissä hahmottuu. Sekä alueelliset että kansainväliset mahtivaltiot haluavat vaikuttaa asiaan.
Ratkottavana on monia kysymyksiä miljoonien pakolaisten tulevaisuudesta jälleenrakennukseen. Eivätkä taistelutkaan ole ohi.
Koskela on huolestunut siitä, mitä Syyriassa toimiville radikaaleille taistelijoille tapahtuu. Kun Syyrian armeija on vallannut uusia alueita, kapinallisryhmät on usein pakotettu vetäytymään tai heidät on evakuoitu kapinallisalueille Pohjois-Syyriaan.
– Etelästä heitä siirrettiin järjestäytyneinä joukkokokonaisuuksina pohjoiseen, Koskela kuvailee.
Kun Syyrian hallinnon joukot ovat vallanneet Etelä-Syyrian, katseet kääntyvät hyvin todennäköisesti pohjoisen valtaukseen. Siellä on merkittävin yhä olemassa oleva kapinallisalue Idlib. Koskela on huolissaan siitä, minne radikaalimmat taistelijat lopulta päätyvät, jos Idlib vallataan.
– En näe tässä tilanteessa muuta suuntaa kuin Turkki. Ja kuten tiedetään, Turkista suunta kulkee helposti tänne Eurooppaan. Ja nyt kyseessä on hyvinkin tällaisista ääriliikkeiden edustajista.
Koskelan palattua Suomeen, Undof-operaatiossa ei ole suomalaisia. Hän kantaa huolta siitä, että Suomen osallistuminen rauhanturvatehtäviin on vuosien mittaan vähentynyt.
Sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä on tällä hetkellä vajaat 500 ihmistä. Johtotehtävät operaatioissa menevät Koskelan mukaan usein maille, jotka ovat panostaneet operaatioihin myös lähettämällä joukkoja.
– Huolestuneena olen seurannut, että meillä ei ole ehkä samanlaista painoarvoa kaikissa pöydissä ja kabineteissa, mitä kenties on ollut, Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajana toimiva Koskela sanoo.
Hän muistuttaa, että avaintehtävien kautta Suomi saa enemmän vaikutusvaltaa kansainvälisissä organisaatioissa. Samalla karttuu tärkeitä yhteyksiä. Komennuksilla kerätään myös arvokasta kokemusta konfliktitilanteista. Kaikki tämä vahvistaa Suomen omaa puolustuskykyä.
– Kun aseellisen konfliktin keskellä joutuu hillitsemään hermot ja tekemään päätöksiä, se on kokemusta, jollaista Suomessa ei saa. Avaintehtäviin määrättävien henkilöiden olisi hyvä käydä näissä kriisinhallintaoperaatioissa.