Hämeenlinnan Verkatehtaalla juoksentelee satapäinen lapsijoukko. Suomen suurimmilla lasten taidefestivaaleilla skeitataan ja rakennetaan oma, sähkömoottorilla toimiva robotti.
Hippaloilla on jo pitkään ajateltu, että lapsi on lapsi – ei tyttö tai poika. Siksi viikonloppuna Verkatehtaalla leikitäänkin monstereita prinsessojen sijasta. Ja käydään unisex-vessoissa.
Monsterit ovat sukupuolettomia. Hahmosta on karsittu esimerkiksi rusetit ja pitkät silmäripset.
– Menemme taide ja lapset edellä, ei mietitä tyttöjä ja poikia, sanoo Hippaloiden vastaava tuottaja Riikka-Leena Puistola.
Lastenkulttuurialalla on jo pitkään kannustettu lapsen yksilöllisyyteen ja rohkaistu lasta tekemään omia valintoja.
Kouluikäisten leikkejä vielä tekeillä olevassa väitöskirjassaan tutkiva Reeli Karimäki uskoo, että lasten harrastusten sukupuolierot ovat hälvenemässä. Karimäki on tutkinut 2000-luvun alussa satojen suomalais- ja virolaislasten leikkejä.
Hän iloitsee siitä, että pojat ovat löytäneet esimerkiksi keppihevosleireille. Tytöt ja pojat leikkivät siis yhä samanlaisempia leikkejä.
– Tutkimustulos on se, että ero tyttöjen ja poikien leikeissä on vähenemässä. Uskon, että niin on myös taideharrastuksissa ja urheiluharrastuksissa. Ero hälvenee tyttöjen ja poikien leikkien välillä, sanoo Vantaan kaupungin lasten kulttuurin ja kulttuurituotannon päällikkönä toimiva Karimäki.
"Vanhemmilla on selkeä kuva tyttöjen ja poikien leikeistä"
Kaikissa perheissä sukupuolineutraali ilmapiiri ei kuitenkaan miellytä. Hippaloiden vastaava tuottaja kertoo, että joskus vanhemmat kyselevät tyttöjen ja poikien työpajojen perään.
– Vanhemmilla on selkeä kuva tyttöjen ja poikien leikeistä ja näin ollen myös harrastuksista, sanoo myös Karimäki.
– Minun mielestäni lastenkulttuuri on sukupuolineutraalia, mutta muuten lasten maailmassa sukupuolirooleja näkee vaatteista, sanoo Hippaloiden vastaava tuottaja Riikka-Leena Puistola.
Karimäen mukaan ollaan kuitenkin pääsemässä eroon siitä ajattelusta, että lapsi toteuttaisi vanhemman toteutumattomia unelmia.
– Yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja lapsella on valinnanvapaus. Mielestäni sellainen avoin suhtautuminen lapsen omiin mieltymyksiin ja niiden tukeminen on se juttu.
Perheissä aihe puhututtaa: lapsia kannustetaan harrastamaan oman mielen mukaan
Jarkko Mikkola ja Miika Niemelä ovat tulleet lastensa kanssa Hippaloihin. Molemmissa perheissä on mietitty sukupuolen merkitystä esimerkiksi lapsen harrastuksiin.
Niemelän perheeseen on juuri ostettu kahdet prinsessakengät, kun pikkuveli tuli isosiskon kengistä kateelliseksi.
– Ehkä se sukupuolineutraalius on tällä hetkellä pinnalla, niin tulee ajateltua. Tytön kautta ovat harrastukset tulleet mukaan, ettei ole erikseen tyttöjen tai poikien harrastuksia, vaan saa tehdä, mitä haluaa ja siihen kannustetaan, sanoo Miika Niemelä.
– Meillä on kaksi poikaa, niin tulee tarjottua poikien juttuja, mutta ei estetä sitä, jos haluaa käyttää niin sanottuja tyttöjen vaatteita tai leikkiä tyttöjen leluilla. Saa olla sellainen, kuin haluaa, sanoo Jarkko Mikkola.
Tiina Teivaanmäen perheessä ajatellaan, että sukupuoli on ominaisuus.
– Meidän perheessä se ei ole mikään iso juttu, ei ole koskaan ollut. Meillä on kolme tyttöä, mutta he voisivat yhtä hyvin olla poikia. Sukupuoli ei ole mitään rajoittanut, eikä me olla pidetty sitä isona asiana.
"Mun kirjoissa ei tapahdu mitään sen takia, että se on tyttö tai poika"
2000-luvulla lasten kirjallisuudessa teemoiksi ovat nousseet esimerkiksi uusperheet ja adoptiolapset, mutta myös sukupuolineutraalius.
Yksi tämän hetken suosituimmista satuhahmoista on tällä viikolla Italiassa palkittu Supermarsu. Tarinassa Emilia saa Supermarsun supervoimat, kun tytön lemmikkimarsu puraisee tätä.
Päähahmo on tyttö, sillä kirjan kirjoittamisen aikoihin kirjailija Paula Noroselle syntyi kummityttö, jonka nimeksi tuli Emilia.
Hän ei kirjoja kirjoittaessaan mieti, mistä hahmosta tulee tyttö, mistä poika.
– Mun kirjoissa mitään ei tapahdu sen takia tai kukaan ei toimi sen takia, että se on tyttö tai poika. Kun mietin, miten päätän, että joku on tyttö tai poika, niin siinä ei oikeastaan ole mitään järkeä. Mä vaan laitan, että tämä voisi olla Lasse, kiva nimi, sanoo Hippaloilla esiintyvä Noronen.
Noronen sanoo, että tytöillä saa olla tyttöjen jutut ja pojilla poikien jutut, mutta muita pitää kunnioittaa.
– Kun on niin paljon niitä ulkopuolella olevia tyyppejä, jotka eivät ehkä koe olevansa juuri siinä laatikossa, niin kunnioitetaan sitä myös. Jokainen saa elää kuin haluaa.
"Sillehän ei mitään mahda, mitä lapsi valitsee"
Lastenkulttuurialalla on tehty töitä, jotta jokaisella olisi lupa innostua vaikkapa tanssista, parkourista tai kuvataiteesta. Esimerkiksi eri taidelajeja esittelevät kerhot kannustavat kokeilemaan uusia lajeja. Samaan pyrkii Hippalot; tarjoamaan mahdollisuutta kokeilla taidelajeja matalalla kynnyksellä.
Silti jotkin harrastukset mielletään edelleen tyttöjen, jotkin poikien harrastuksiksi.
– Osa kulttuurista kiinnostaa tyttöjä, osa poikia. Tarjotaan monenlaista, jotta lapsi pystyy valitsemaan. Sillehän ei mitään mahda, mitä lapsi valitsee, että sillä sitten mennään, sanoo tutkija Reeli Karimäki.
Lastenkulttuurikeskusten liitossa onkin jouduttu miettimään, miten pojat saataisiin houkuteltua taideharrastusten pariin.
– Liitossa ajatellaan, että toimintoja olisi eri-ikäisille ja erilaisille erityisryhmille. Kaikilla pitää olla mahdollisuus osallistua, sanoo liiton hallituksen puheenjohtaja Mervi Eskelinen.