BlacKkKlansman-elokuva kertoo afroamerikkalaisesta poliisista, joka soluttautuu rasistiseen Ku Klux Klan -äärijärjestöön. Perjantaina ensi-iltansa saavan elokuvan ohjaaja Spike Lee ja näyttelijä Jasper Pääkkönen kertovat Ylen haastattelussa, mitä eroa on amerikkalaisella ja eurooppalaisella rasismilla.
Etsivä Ron Stallworthin tarinasta on 45 vuotta myöhemmin tehty elokuva BlacKkKlansman. Sen on ohjannut uuden afroamerikkalaisen elokuvan isähahmo Spike Lee.
– En ensin uskonut koko tarinaa todeksi. Musta mies soluttautui K-K-K:hon… Miten?!?
Elokuvaa mainostavaan mustaan lippalakkiin ja paitaan sonnustautunut Lee on haastattelussa silminnähden hyvällä tuulella. Elokuva on saanut loistavan vastaanoton Cannesin elokuvajuhlilla.
Hymy levenee entisestään, kun hän kuulee haastattelun tulevan Suomeen.
– Haastatteletko myös Jasperia? Eikö hän ole mahtava? Oletko sinäkin Helsingistä? Jasper yrittää raahata minut sinne. Suomessa ei tule kesällä pimeää, Lee latelee.
”Vihainen, vihaisempi, Pääkkönen”
Jasper Pääkkösen otsasuonet pullistelevat kuin ne voisivat räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Lähikuva korostaa alkavaa pukinpartaa, sykkivää otsaa ja kiiluvia silmiä, joka on kaikkea muuta kuin Pääkkösen uran aloittanut hurmuri-ilme Salatuissa elämissä.
20 vuotta Saku Salinin ja kymmenen vuotta Matti Nykäsen esittämisen jälkeen suosikkinäyttelijästä on tullut vihaisten roolien mies. Ku Klux Klaniin kuuluva Felix Kendrickson on luontevaa jatkoa Leijonasydämen (2013) uusnatsi Harrille sekä Viikingit-sarjan loputtoman julmalle Halvdan Mustalle.
– Moni amerikkalainen on kysynyt, miltä tuntui puhua kaikkea kauhean rasistista mustan ohjaajan ja mustan työryhmän edessä. Oikeastaan nimenomaan se, että ohjaajana on Spike Lee, joka on yksi tärkeimmistä mustien oikeuksien puolestapuhujista, sai tuntemaan, että olemme tekemässä jotain oikein, Pääkkönen kertoo.
Näyttelijä on myös ystävystynyt idolinsa kanssa. Hän on jakanut sosiaalisessa mediassa kuvaa, jossa hän ja Lee ovat yhdessä NBA-ottelussa. Ohjaaja on myös kommentoinut Instagramissa Pääkkösen kalakuvia.
Tosielämän ystävällisyys ei vähennä Jasper Pääkkösen isoimman kansainvälisen elokuvaroolin tehoa. Hänestä uhkuva uhka on tärkeä osa Leen uuden elokuvan särmää.
BlacKkKlansman pursuaa vihaa kuin nimettömät nettikeskustelut. Rasismia avaavat terävästi esimerkiksi kohtaukset, joissa elokuvan päähenkilö Ron Stallworth puhuu puhelimessa Ku Klux Klanin johtajien kanssa. Afroamerikkalaisen Stallworthin puhelimeen suoltama hyytävä vihapuhe pakottaa katsojan miettimään, miltä se puhujasta itsestään tuntuu.
– Hän sanoi ne asiat oikeasti. Mutta siinä hän teki vain työnsä. Hänen piti saada langan toisessa päässä oleva henkilö luottavaiseksi, elokuvassa Stallworthia näyttelevä John David Washington sanoo.
– En silti vieläkään tiedä, mitä hänen sisällään tapahtui. Hänen on täytynyt jotenkin kyetä olemaan erillään kaikesta siitä, mitä hän sanoi.
Rasismille rakennettu kansakunta
Maailma on muuttunut nopeasti. Pääkkönen toteaa, että elokuva 1970-luvun Colorado Springsin pikkukaupungista ja Ku Klux Klanin siellä aiheuttamista ongelmista ei vielä vähän aikaa sitten olisi ollut ajankohtainen.
– Viisi vuotta sitten tällaiselle leffalle ei olisi ollut juurikaan tarvetta. Nyt se on tätä päivää, Pääkkönen sanoo.
Rasistiset järjestöt ovat viime vuosina aktivoituneet Yhdysvalloissa. Myös Ku Klux Klan osallistui lähes tarkalleen vuosi sitten järjestettyyn äärioikeiston marssiin Charlottesvillen kaupungissa. Marssin yhteydessä äärioikeiston kannattaja ajoi autolla vastamielenosoittajien joukkoon. Yksi ihminen kuoli ja 19 loukkaantui.
Monien muiden tavoin myös ohjaaja Lee on syyttänyt presidentti Donald Trumpia ovien avaamisesta rasistisille mielipiteille. Ranskan Cannesissa hän ei kuitenkaan halua haukkua vain kotimaataan.
– Haluaisin vastata näin. Rasismi ja seksismi eivät ole vain amerikkalaisia ilmiöitä. Äärioikeisto nousee joka puolella maailmaa. Yhdysvallat on ihan yhtä paha kuin kaikki muutkin, mutta tämä ilmiö on koko maailman ongelma, Lee toteaa.
Kuitenkin myös Lee on puhunut yhdysvaltalaisesta rasismista. Aiemmissa haastatteluissa hän on sanonut rasismin juurtuneen syvälle kotimaansa yhteiskuntaan, koska se on rakennettu murhaamalla sen alkuperäisväestö ja orjuuttamalla afrikkalaiset ilmaiseksi työvoimaksi.
– Myös George Washingtonilla oli orjia, ohjaaja muistutti IndieWire-sivuston haastattelussa viime vuoden marraskuussa.
BlacKkKlansmanissa maan historian pimeä puoli tuodaan näkyväksi kohtauksessa, jossa laulaja Harry Belafonten esittämä vanha afroamerikkalainen mies luennoi nuoremmilleen D.W. Griffithin mestariteoksena pidetystä Kansakunnan synty (Birth of a Nation, 1915) -elokuvasta.
Sata vuotta sitten ensi-iltansa saanut, Ku Klux Klania ihannoinut ja etelävaltioiden mustia rienannut sotaelokuva nosti hiipuneen klaanin takaisin voimiinsa ja vaikutti siten suoraan muun muassa afroamerikkalaisten lynkkauksiin eri puolilla Yhdysvaltoja.
Erilainen valkoinen
Kun Jasper Pääkkönen vuonna 1997 lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, hän ei tiennyt mitään amerikkalaisesta rasismista. Vielä yli 20 vuotta vanhempana hän kertoo järkyttyneensä tuolla matkalla eniten siitä, miten syvään juurtunut ilmiö on amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
– Se on läsnä kaikessa. Ei siinä ole kysymys ääri-ilmiöstä tai siitä, että joku ei pidä toisen ihonväristä tai uskonnosta. Se on läsnä kaikessa kaupunkisuunnittelusta lähtien. Puhumattakaan historiasta eli orjuudesta, Pääkkönen sanoo.
– Totta kai 1990-luvun Helsingissäkin oli rasismia. Mutta en mä ainakaan kokenut nuorena asuneeni sellaisessa maailmassa, että ihonväri olisi sanellut sen oletko hyvä ihminen tai jotenkin vähempiarvoinen. Se oli täysin vierasta mulle.
Yhdysvaltalaisessa koulussa 17-vuotiasta Pääkköstä pidettiin outona, koska hän ei ymmärtänyt, miksi erilaisia ihmisiä olisi pitänyt kohdella eri tavoin.
– Mun mustat koulukaverit sanoivat, että olin erilainen valkoinen, koska en ymmärrä ihonväriä ja käsittele sitä samalla tavalla kuin muut.
Kokemuksen sinetöivät lukion päättäjäistanssit, joihin Pääkkönen pyysi parikseen ystävänsä, joka oli afroamerikkalainen tyttö.
– Se oli viimeinen niitti. Silloin tuli ohjeita vaihto-oppilasvanhempia myöten, että nyt Jasper sä et ymmärrä, miten Amerikassa toimitaan.
Vihan ja rakkauden Yhdysvallat
Charlottesvillen viime vuoden tapahtumat ovat läsnä myös BlacKkKlansmanissa. Elokuva loppuu erittäin voimakkaisiin kuviin vuodentakaisista tapahtumista. Viimeistään ne alleviivaavat, miksi rasismi on tärkeä aihe 2010-luvulla.
Cannesin maailmanensi-illassa Lee ja hänen työryhmänsä saivat yleisöltä lähes kymmenen minuutin mittaiset seisoma-aplodit. Ohjaaja poseerasi kameroille nelisormisissa kultasormuksissa, joissa komeilivat sanat ”hate” ja ”love” – viha ja rakkaus.
Samat sormukset ovat tutut hänen toisesta elokuvastaan Do the Right Thing – Kuuma päivä (1989). Siinä ne kuuluvat Radio Raheemille, gettoblasteria luukuttavalle afroamerikkalaiselle nuorukaiselle, joka kuolee poliisiväkivallan uhrina.
Uuden afroamerikkalaisen elokuvan isänä pidetty Lee on käsitellyt eri ihmisryhmien välisiä konflikteja ja afroamerikkalaista elämää jo yli kolme vuosikymmentä.
Hänen aiempiin teoksiinsa verrattuna BlacKkKlansman pohtii kuitenkin rasismia eri tavalla. Se pilkkoo ilmiön palasiksi ja pakottaa katsojan näkemään sen taustalla olevat syyt.
Siinä mielessä se muistuttaa sellaisia afroamerikkalaisen elokuvan viime aikojen mestariteoksia kuin Get Out (2017), Blindspotting (2018) ja Sorry to Bother You (2018).
”Rasismi kumpuaa epävarmuudesta”
BlacKkKlansman pui rasismia myös henkilöhahmojensa kautta. Elokuvan klaanilaiset ovat monipuolinen galleria henkilöitä, joiden rasismin taustalla voi aistia hyvin erilaisia tekijöitä: joukkoon mahtuu ressukoita, vallanhimoa ja silkkaa tyhmyyttä.
Ja sitten on Felix Kendrickson eli Jasper Pääkkönen. Suomalaisnäyttelijän esittämä punaniska on elokuvan pelottavin henkilö, koska hänen rasisminsa takana on puhdas viha.
Leen tavoin myös Pääkkönen näkee yhtäläisyyksiä sen välillä, mitä Yhdysvalloissa ja Euroopassa tapahtuu.
– Pakolaiskriisi ja äärioikeiston nouseminen tuovat esille vihaa ja ennakkoluuloja, jotka ovat sitä samaa sysimustaa maailmaa, mutta Suomessa rasismi ei ole niin syvään juurtunutta. Tilanne ei ole aivan yhtä lohduton kuin Yhdysvalloissa. Mikä ei tarkoita, etteikö se olisi ongelma, näyttelijä sanoo.
Spike Lee on pohtinut elokuvissaan rasismia ja vihaa jo monta vuosikymmentä. Silti hänen ilmeensä vakavoituu, kun kysyn, mistä rasismi hänen mielestään johtuu.
– Uskon rasismin kumpuavan epävarmuudesta ja siitä, että etsii toisesta ihmisestä syytä sille, miksi itsellä ei mene niin hyvin kuin voisi mennä, Lee pohtii.
– Siitä sekä että uskosta siihen, että kaikki ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisia. Että on olemassa ihmisiä, jotka ovat sinun alapuolellasi.