Kun Aleksi Bardy aloitteli uraansa sarjojen käsikirjoittajana 1990-luvulla, suomalainen tv-draama oli kovin toisenlaista kuin nykyään. Tavoitteena oli tehdä kaikille kelpaavaa, mahdollisimman vähän ärsyttävää – ja mahdollisimman halvalla.
– Yhtä sarjaa tehdessä en saanut kirjoittaa kolmatta hahmoa, jolla olisi ollut repliikkejä. Siihen ei ollut rahaa. Silloin päätin suuntautua elokuvaan, jossa vapaus oli korkeampaa, sanoo Bardy, joka on pitkistä leffoista tunnetun Helsinki-filmin toimitusjohtaja.
Nyt asetelma on kääntynyt ympäri: Tv-draama elää ennenkuulumatonta nousukiitoa ja elokuva on altavastaajan asemassa.
– Tv-draaman kysyntä on hurjaa, sellaista ei juurikaan tapahdu elokuvan puolella. Meidät tullaan hakemaan kotoa, meille soitetaan, että olisiko mitään, näyttäkää, Bardy kuvailee.
Perinteiset elokuvatuotantoyhtiöt ovat maailmalla siirtyneet jo jokin aika sitten tv-sarjamarkkinoille. Nyt sama ilmiö on rantautunut Suomeen. Aleksi Bardyn Helsinki-filmissä on kehitteillä useampia tv-draamoja, samoin Making Moviesissa ja Matila Röhr Productionissa (MRP).
– Suomessa suuri muutos alkoi noin kaksi vuotta sitten. Kotimaassa tv-draamojen tuotantojen volyymi on noussut varmasti 400 prosenttia viiden vuoden takaisesta, sanoo Making Moviesin toimitusjohtaja Kai Nordberg.
Syyttäkää suoratoistopalveluita
Tv-sarjojen kultakauden ovat saaneet aikaiseksi suoratoistopalvelut, digitaalinen jakelu ja kanavien määrän kasvu. HBO:t, Netflixit ja C Moret taistelevat tilaajista ja aseena on sisältö.
– Tilanne on sama kuin teleoperaattoreilla oli aikanaan, kun ne hakivat markkinoita. Sama isojako on käynnissä nyt video on demand -puolella. Digitaaliset jakelijat saavat asiakkaita vain tarjoamalla jotain poikkeuksellista. Ne etsivät alkuperäissarjoja, joita ei voi nähdä muualla. Tämä on superonni tv- ja elokuvatuotantoyhtiöille, Nordberg kuvaa.
Onni on potkaissut myös muun muassa suomalaissarjoja Karppi ja Sorjonen. Molemmat ovat päätyneet ulkomaille. Sorjosta on tähän mennessä esitetty jo 180 maassa. Karppi myytiin maailmanlaajuisesti Netflix-palveluun, jossa se saa kansainvälisen ensi-iltansa 23. elokuuta.
Suomalaisten sarjojen vientiä ei rajoita enää edes kieli. Marko Röhr uskoo, että Sillan ja Vallan linnakkeen kaltaiset pohjoismaiset menestyssarjat ovat raivanneet tietä suomalaisille.
– Maailmalla on totuttu katsomaan ihmeellisiä kieliä, ruotsia, tanskaa, norjaa ja islantia. Kaksi–kolme vuotta sitten tuli sellainen tunne, että me voimme olla seuraavat, MRP:n toimitusjohtaja sanoo.
Sarjatuotanto on miljardibisnes
Röhrin mukaan elokuvan rahoitus on ollut pitkään pysähtynyttä. Samaan aikaan sarjamuotoiseen tuotantoon on ilmaantunut enemmän vaihtoehtoisia rahoitusmalleja. Se näkyy myös MRP:ssä, jossa kuvataan ensi vuonna jo kolmea tv-draamaa yhtä aikaa.
– Sarjatuotanto ylittää tänä ja ensi vuonna 50 prosenttia meidän liikevaihdosta. Kasvu tulee kokonaan sarjapuolelta, Röhr ennustaa.
Jälkituotannossa on Kaikki synnit -sarja, joka nähdään myöhemmin Elisa viihteellä. Se on rikosdraama, joka sijoittuu lestadiolaisyhteisöön. Myös Kaikki synnit tähtää kansainvälisille markkinoille.
– Eurooppalaisen draaman markkinat ovat satojen miljoonien luokaa. Maailmanlaajuisesti puhutaan miljardeista. Sellaisilla markkinoilla promillellakin alkaa olla merkitystä suomalaiselle tuotantoyhtiölle, Marko Röhr sanoo.
Rahoittajia on, käsikirjoittajia ei
Television nousukiidon ovat huomanneet myös rahoittajat. Suomessakin toimii jo pääomasijoittajia, jotka laittavat eurot sisältöön ja tv-sarjojen tuotantoon. Nordbergin mielestä jaettavaa on edelleen.
– Tämä on nouseva ala ja riskiraha hakeutuu aloille, joilla on kasvua. Globaaleilla tv-sarjamarkkinoilla erityisesti reuna-alueet kasvavat. Suomi on hyvin poikkeuksellinen maa. Kun me tuotamme omannäköistämme draamaa, sille löytyy markkinoita vielä paljon nykyistä enemmän, Nordberg uskoo.
Mutta riittääkö suomalaisten nousukiitoon enää tekijöitä? Nyt sekä elokuvien että tv-sarjojen tuottajat kilpailevat samoista ammattilaisista, ja heistä alkaa olla pulaa.
– Meillä oli vaihe, jolloin mediakouluja oli joka puolella. Se oli pikkuisen liian aikaisin. Silloin havahduttiin, että eihän näille ihmisille ole töitä, vedetään tätä alaspäin. Nyt markkinat ovat laajentuneet, Marko Röhr sanoo.
Erityisen iso pula on käsikirjoittajista. Se alkaa olla tuotannoissa pullonkaula, johon Kai Norbergin mielestä pitäisi reagoida jo koulutuspoliittisesti.
– Käsikirjoittajien koulutuspaikkojen määrää Aalto-yliopistossa pitäisi nostaa radikaalisti, Nordberg toteaa.
Enää ei kelpaa pahvikulissi
Kilpailua siis on ja siitä hyötyvät katsojat. Myös perinteinen lineaarinen televisio on joutunut vastaamaan suoratoistopalvelujen tarjontaan, ja Aleksi Bardyn mielestä se on vain hyvä asia.
– Ennen television logiikka perustui siihen, että taajuuksia ja kanavia oli vähän. Ihmiset voitiin pakottaa katsomaan tylsää ja yhdentekevää ohjelmaa. Voittaja oli se, joka pystyi olemaan ärsyttämättä ketään. Nyt vaarallisempaa kuin se, että joku suuttuu, on se, että juttu on keskiharmaa.
Bardyn mielestä suoratoistopalvelut ovat uudistaneet tv-kerrontaa, pakottaneet perinteisen television muuttumaan mukana ja etsimään kunnianhimoisempia ratkaisuja.
– Kun täytyy kilpailla ja kun yleisö muuttuu vaativammaksi, se pahvikulissi, joka vielä muutama vuosi sitten kelpasi, alkaa näyttää siltä, mitä se on, eli pahvikulissilta. Nyt haetaan korkeampaa taiteellista laatua. Televisio on tullut lähemmäs elokuvaa, Bardy sanoo.
Helsinki-filmillä on parhaillaan jälkituotannossa Aktivistit. Lauri Maijalan ohjaama ja Erik Söderblomin kirjoittama minisarja kertoo vuoden 1905 tapahtumista Suomessa. Keskiössä ovat itsenäisyysaktivistit, Eugen Schauman ja uusi tulkinta Bobrikovin murhasta.
Miten käy kotimaisen elokuvan?
Kun paukut – tekijät ja rahat – laitetaan yhä useammin tv-sarjoihin, näivettyykö kotimainen elokuva?
– Vaara on, että elokuva on sijaiskärsijä ainakin buumissa. Tällä hetkellä elokuva on altavastaaja, mutta balanssi löytyy, Marko Röhr sanoo.
Kai Nordberg muistuttaa, että elokuvalippujen myyntimäärät eivät ole radikaalissa laskussa.
– Viime vuosi oli Suomessa erittäin hyvä elokuvavuosi ja niitä on ollut monta peräkkäin. Jatkossa tulee sekatuotteita. Tehdään pitkä elokuva, josta tehdään tv-sarja, josta tehdään spin offeja. Elokuva ei ole enää selkeästi yksi tuote, vaan sitä monistetaan eri jakelukanaviin, Nordberg uskoo.
Aleksi Bardy ei näe, että kotimainen elokuva olisi uhattuna.
– Television renessanssi, suuri kukoistuskausi vain tukee elokuvaa. Taidemuodot ovat lähellä toisiaan ja ristiinjuoksua tapahtuu paljon. Se tarkoittaa hyvää molemmille.
Kaikki kolme tuottajaa uskovat, että suomalaisen televisiodraaman kansainvälistä huippumenestystä ei ole vielä nähty. Sorjonen ja Karppi ovat vasta alkua ja parhaat vuodet ovat edessä.
Katso Yle Areenasta:
Jutussa mainituista tv-sarjoista Karppi, Sorjonen ja Aktivistit ovat tuotettu yhteistyössä Ylen kanssa.