PORVOO Kuvanveistäjä Jarmo Vellosen ateljee on täynnä romua. Siltä ainakin ensin vaikuttaa.
Erään pöydän kulmalla on matala, pahvinen laatikko, jonka etuseinän saa irti. Sen takaa paljastuu pienoismalli metsästä, jonne Suomen tunnetuin aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen teloitettiin Suomussalmen rintamalla vuonna 1941.
Valmiit alumiiniset puunrungot seisovat vielä sikin sokin Vellosen ateljeessa ennen kuin ne kuljetetaan helsinkiläisgallerian kellaritilaan. Rungot ovat osa tekeillä olevaa taideteosta.
Suomen kuuluisin aseistakieltäytyjä oli Vellosen isoäidin isän veljen lapsenlapsi.
Suvussa hänestä ei puhuttu Vellosen kuullen sanaakaan.
Ei armeijalle
Vuonna 1905 syntynyt Pekurinen kasvoi torpparin suurperheessä Juvalla.
Häntä on kuvattu sosiaalisesti vahvaksi lapseksi, joka tuli toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
1920-luvun alussa Pekurinen lähti veljensä kanssa Kotkaan, sillä vanhemmilla ei ollut varaa lähettää poikaa oppikouluun. Satamasta sai töitä.
Vuonna 1924 edessä oli asepalvelus, mutta Pekurinen jätti kutsunnat väliin.
Hän oli tehnyt päätöksen olla menemättä armeijaan eettisen vakaumuksensa takia. Pekurinen ei hyväksynyt tappamista, eikä halunnut palvella millään tavalla sotalaitosta.
Elämä soljui eteenpäin, kunnes nykyisen suojelupoliisin varhainen edeltäjä, Etsivä keskuspoliisi, kiinnostui Pekurisesta.
Poliisit perässä
1920-luvun lopulla Pekurinen oli nostettu Suomen antimilitaristisen liiton puheenjohtajaksi. Hän oli muuttanut työn perässä Helsinkiin ja tutustunut Rauhanliiton puheenjohtajaan Felix Iverseniin, ja myöhemmin Aarne Selinheimoon, joka oli perustanut Rauhanliittoa radikaalimman Antimilitaristisen liiton.
Sen tavoitteena oli asevelvollisuuden lakkauttaminen.
Pekurinen oli innostunut jo nuorena Arvid Järnefeltin ja Leo Tolstoin rauhanaatetta kannattavista teoksista, ja Selinheimosta tuli hänen tärkein aatteellinen tukijansa.
Antimilitaristinen liitto kiinnosti Etsivää keskuspoliisia, ja kiinnostus kasvoi, kun poliisi sai selville, että liiton uusi puheenjohtaja pakoili kutsuntoja.
Loppuvuodesta 1929 poliisi pidätti Pekurisen, joka vietiin väkisin suorittamaan asepalvelustaan Helsingin Santahaminaan. Siellä hän kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä Suomen armeijan kanssa, eikä suostunut pukeutumaan sotilaspukuun.
Armeijassa epäiltiin, että Pekurinen on mielisairas.
– Hän on ollut hyvin määrätietoinen ja rohkea kaveri, kuvanveistäjä Vellonen toteaa.
Tukea ulkomailta
Santahaminassa asepalveluksesta kieltäytynyt Pekurinen ilmoitti aloittavansa nälkälakon. Hän kertoi odottavansa niin kauan, kunnes saisi oikeuden suorittaa aseettoman palveluksen siviilivaatteissa.
Suomen silloinen asevelvollisuuslaki salli siviilipalveluksen vain uskonnollisista syistä, ja silloinkin se piti suorittaa varuskunnassa sotilasasussa.
Sotaoikeus oli eri mieltä Pekurisen kanssa.
Hän sai kolme kuukautta vankeutta niskuroinnista.
Pekurisen tuomio laukaisi kansainvälisen operaation. Antimilitaristisen liiton perustaja Selinheimo alkoi kampanjoida Pekurisen puolesta, ja pian nimekäs, kansainvälinen ryhmä alkoi painostaa silloista puolustusministeriä Juho Niukkasta Pekurisen vapauttamiseksi.
Ministerin kimpussa olivat muun muassa fyysikko Albert Einstein, ranskalainen vasemmistokirjailija Henri Barbusse, englantilaiskirjailija H.G. Wells sekä Britannian parlamentin jäseniä.
Hankkeen seurauksena syntyi Lex Pekurisen nimellä tunnettu lakimuutos, jonka mukaan siviilipalveluksen saattoi suorittaa myös eettisistä syistä armeijan ulkopuolella.
Laki hyväksyttiin yksimielisesti eduskunnassa keväällä 1931.
Sitä ennen Pekurisen ensimmäistä tuomiota jatkettiin kaksi kertaa, ja hän ehti istua vankilassa yli kaksi vuotta.
Kuvanveistäjä Vellonen uskoo, että ulkomailta Pekuriselle tullut tuki oli liikaa Suomen armeijalle, ja vaino jatkui. Pekurinen joutui lisäksi Lapuan liikkeen pahoinpitelemäksi.
Laukaus metsässä
Vellonen seisoo metallisten puunrunkojen keskellä ateljeessaan Porvoossa.
Arndt Pekurinen teloitettiin metsään jatkosodassa.
Talvisodan sytyttyä hänet määrättiin yli kahdeksi vuodeksi vankilaan, sillä aseistakieltäytyjät vapautettiin lain mukaan asepalveluksesta vain rauhan aikana.
Marraskuussa 1941 hänet passitettiin eturintamalle. Siirto oli rangaistus vuosia jatkuneesta valtiovallan uhmaamisesta, mutta Pekurinen kieltäytyi yhä aseista.
Vasta kolmas sotilas suostui teloittamaan hänet sen jälkeen, kun upseeri oli antanut siihen käskyn.
Pekurista koskevista kirjoituksista käy ilmi, että hän tiesi, mihin siirto eturintamalle johtaa.
Ylen Elävässä Arkistossa Pekurisen leski puolestaan kertoo, miten hänelle valehdeltiin miehen kaatuneen sodassa.
Pekurinen haudattiin teloituspaikalle.
Kuvanveistäjä Jarmo Vellosen kunnianosoitus Pekuriselle ja hänen vakaumukselleen tulee esille Laterna Magica -galleriaan Helsingissä.
ARNDT ELÄÄ -installaatio avautuu 24. elokuuta.