Kolmas pyörä. Nainen.
Helenan, 43, ei olisi edes tarvinnut kysyä. Hän tiesi jo miehensä vastauksen siihen, mitä parin kuihtuneesta seksielämästä puuttuu, ja mikä sen voisi pelastaa.
17-vuotiaasta saakka seurustelleen ja kymmenen vuotta naimisissa olleen parin intohimon liekki oli hiipunut jo pitkään suorittamiseksi, joka päättyi tyhjään oloon.
Helena tunsi sen itsekin. Jotain puuttui, ja se jokin oli jännitys.
– Kyllähän meillä rakkautta oli, ja on edelleen, mutta se seksi jotenkin tuntui… Kaikki meni tietyn kaavan mukaan.
Nainen aloittaa ja vaikenee.
– Kummatkin olemme kuitenkin seksuaalisia ihmisiä, hän jatkaa.
Harrastus, josta eivät tiedä läheisetkään
Tässä jutussa kokemuksensa parinvaihdosta avaa Helenan lisäksi toinen parinvaihtaja, 27-vuotias Vili. Mikä saa heidät ja heidän puolisonsa etsimään netistä ja bileistä pariskuntia, joiden kanssa harrastaa ryhmäseksiä?
Kumpikaan haastateltavista tai heidän puolisonsa eivät esiinny jutussa omilla nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Helenan ja hänen miehensä tarina on tyypillinen parinvaihtajien tarina.
Alle viisikymppinen pari on ollut pitkään yhdessä, eikä heillä ollut muita seksikumppaneita ennen tapaamistaan.
Kun lapset muuttivat pois kotoa, vanhemmat tekivät profiilin seuranhakusivustolle: haetaan kolmatta pyörää ja pariskuntia ryhmäseksiin.
Tänä päivänä parinvaihtajien joukosta löytyy myös täysin toisenlaisia tarinoita. Parinvaihdosta ja siihen kuuluvasta ryhmäseksistä kiinnostuvat yhä nuoremmat, sellaiset kuten Vili ja hänen 24-vuotias avopuolisonsa Aliisa.
Asenteet seksuaalisuutta ja sen ilmaisemista kohtaan ovat muuttumassa hyväksyvämpään suuntaan.
Hyväksyntä on kuitenkin vielä hyvin hiljaista.
– Eivät tästä tiedä läheisetkään. Ei vain ole tullut kerrottua, vaikkei siinä ole mitään pahaa, Helena sanoo.
Nyt Helena puhuu aiheesta ensimmäistä kertaa muulle kuin yhteisöön kuuluvalle. Niin tekee myös Vili.
Mitä tapahtuu bileissä, joiden järjestämiseen varataan välillä kokonainen hotelli, ja jonne ovat tervetulleita vain pariskunnat sekä yksinäiset naiset?
Ajaako parinvaihto parisuhteen tuhoon vai ehkäiseekö se uskottomuutta?
"Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin!"
– Hei. Soitan vähän myöhässä. Palaveri venähti, nuori miesääni sanoo.
Puhelun taustalla kuuluvat metron tasainen hurina sekä pysäkeistä ilmoittavat kuulutukset.
Vili luettelee faktat: Pari tapasi hänen päästessään armeijasta. Aliisa oli silloin jämähtänyt lukion jälkeen kesätyöhönsä. Vapaa-ajallaan molemmat viettivät vilkasta elämää. Ihastuttiin ja rakastuttiin. Sitten tulivat parisuhde, yhteinen asunto ja tasainen arki.
Kolme vuotta sitten Vilistä ja Aliisasta tuli parinvaihtajia. He etsivät yhteistä seksiseuraa internetistä ja swingers-bileistä.
Kun mies jää pysäkille, jutustelu vapautuu ja rentoutuu. Hän katkaisee heti luulot siitä, että parinvaihtoharrastuksen syynä olisi sujumaton seksielämä.
– Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin! mies avaa itsevarmasti.
– Mulla oli ikään nähden paljon kokemusta, puolisolla ei niinkään, vaikka näyttävä nainen onkin. Mulla on alkanut jo nuorena poikana omat seikkailut. Olemme hyvin avoimia ja kokeilunhaluisia, sitä kautta parinvaihto kiinnostaa, hän jatkaa.
Ja kokemuksia he ovat saaneetkin.
– Meillä on aika kovat markkinat, Vili sanoo häpeilemättä ja naurahtaa.
Kuka on parinvaihtaja?
"Ei meidän kylällä tai kaupungissa mitään parinvaihtajia ole."
Ajatuskin saa seuranhakupalvelu Finswingersin ylläpitäjän Matti Helinin räjähtämään nauruun.
– Kyllä voin kertoa, että koskaan et voi tietää esimerkiksi Jyväskylässä, että onko vastaantuleva pariskunta parinvaihtajia vai ei. Ei tarvitse hirvittävän kauan kävellä siellä, kun osuu kohdalle, Helin sanoo.
Helinin mukaan parinvaihtajien joukosta löytyy kaikkien ammattikuntien edustajia: rakennusmiehestä palomieheen ja juristista lääkäriin.
– Siellä kaikki ovat samalla viivalla. Ei siellä kysytä, mitä teet työksesi. Siinä mielessä se on tasapuolinen systeemi. Siellä lähtevät myös roolit, jos lähtevät vaatteetkin joissakin bileissä.
Myös Helena ja Vili pitävät ajatuksesta, että bileisiin saa mennä omana itsenään. Ei ole pakko paljastaa liikaa. Sen aika on myöhemmin, jos siltä tuntuu.
– Se on täysin luottamuksellista. Ei se mene niin, että heti kerrotaan itsestä jotain, vaikkapa että olen johtaja siellä ja siellä firmassa, vaan tutustutaan ihmiseen seksin myötä, Helena kertoo.
Perverssiä vai ei? Kysely paljastaa ihmisten asenteet
Kun Väestöliiton suomalaisten seksuaalisuutta kartoittavassa FINSEX-tutkimushankkeessa kysyttiin vuosina 2007 ja 2015, mitkä asiat ovat sukupuoliasioissa perverssejä tai sairaita, nousivat listalle myös parinvaihto ja ryhmäseksi.
Vuonna 2015 yhteensä 33 prosenttia miehistä ja lähes puolet naisista piti parinvaihtoa ja ryhmäseksiä perverssinä tai sairaana.
Tilastoissa näkyy asenteiden nopea muutos. Vielä vuonna 2007 lähes puolet miehistä ja 64 prosenttia naisista oli sitä mieltä, että parinvaihto on perverssiä.
Eniten ihmisten näkemyksiä sukupuoliasioiden arveluttavasta luonteesta ovat jakaneet sadomasokismi sekä yhdyntä julkisella paikalla. Kyselyyn vastanneilla naisilla listalle nousivat vahvasti ryhmäseksi sekä parinvaihto. Hyvin monet pitivät näitä perverssinä, mutta tätä mieltä olevien osuus oli vähentynyt vuosien aikana. Lisäksi nuoret suhtautuivat niihin paljon ymmärtäväisemmin kuin vanhemmat ihmiset.
Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kirjoittaa tutkimuksessa, että ihmiset ovat vapaamielisempiä myös monien muiden aikaisemmin perversseinä pidettyjen tekojen suhteen.
Kontulan mukaan seksuaaliasenteet ovat viime vuosikymmeninä ja vielä 2000-luvullakin pääsääntöisesti muuttuneet vapaamielisempään suuntaan.
FINSEX-tutkimus tehdään kahdeksan vuoden välein. Kontulan mielestä aikaväli on riittävän pitkä, sillä vaikka trendejä tulee ja menee, suurempien linjojen muuttuminen vie aikaa.
Kontula uskoo, että seuraavassa tutkimuksessa näkyy vieläkin sallivampi ilmapiiri. Kun nuori sukupolvi avaa kokemuksiaan ja keskustelee aiheista entistä enemmän, trendi on jatkuva.
– Se on ajan henki. Halutaan kokeilla uutta, Kontula tiivistää.
Hän huomauttaa myös, että naisten halu toisia naisia kohtaan kasvanut selvästi. Naiset hakevatkin näitä kokemuksia esimerkiksi parinvaihdosta.
Ennen 2000-lukua vain noin viisi prosenttia eri-ikäisistä naisista ilmaisi seksuaalista mielenkiintoa muita naisia kohtaan. Kun taas vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin.
Kontulan raportin mukaan yleisen asenteiden vapaamielistymisen rinnalla voi tuntua ristiriitaiselta, että uskottomuuteen suhtaudutaan aiempaa tiukemmin.
Kotisohva, pullo viiniä ja seuranhakusivusto
Helena ja puolisonsa Markku myönsivät heti kättelyssä olevansa untuvikkoja. He ajautuivat yhdessä nettiä selaillessaan parinvaihtosivuille ja arastelun sekä pitkän pohdinnan jälkeen väsäsivät profiilinsa hieman punastellen.
– Sieltä löytyi heti keskusteluseuraa ja muutama mielenkiintoinen pariskuntakin. Vaihdoimme yksityisviestejä ja heti tuntui, että viestien kautta kemiat kohtasivat.
Vili ja Aliisa taas liittyivät swingers-sivustolle hetken mielijohteesta. Nuoripari istui kotisohvallaan viiniä naukkaillen ja nettiä selaten.
– Ensikatsomalla ei näyttänyt, että se tulisi elämäämme mullistamaan. Alastonkuvia löytyi ja tuli paljon yhteydenottoja.
Kuukauden päästä pariskunnan baari-ilta päättyi siihen, että mukaan lähti toinen pariskunta.
Loppuillasta lähtivät vaatteetkin.
...mutta onko se edes laillista?
Onko parinvaihtaminen sallittua tai edes laillista? Olenko normaali, jos haluankin enemmän kuin kahden ihmisen välistä seksuaalisuutta?
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erja-Riitta Niskanen on kuullut asiakkailtaan muun muassa tämänkaltaisia kysymyksiä, kun puheeksi tulee parinvaihto.
Molempiin vastaus on kyllä.
Parinvaihdon suosio on seksuaaliterapeutin tuntuman mukaan noussut, tai ainakin asiasta puhutaan enemmän.
– Näyttää että parinvaihto on kasvussa. Tämä johtunee siitä, että kaiken kaikkiaan tutkimustenkin perusteella seksuaalinen käyttäytyminen on muuttumassa. Seksi hyväksytään myös ilman rakkautta.
Parinvaihtoon lähteminen ei onnistu ilman, että pariskunnan kummatkin osapuolet ovat asian kanssa sinut ja toiminta tapahtuu yhteisestä tahdosta. Se vaatii avointa keskustelua.
Seksuaaliterapeutilta kysytäänkin usein parinvaihtoon liittyen, miten luodaan säännöt ja luottamus, että kokeilu on edes mahdollista.
– Se lähtee henkilöiden seksuaalisesta itsetunnosta. Mitä vahvempi seksuaalinen itsetunto on, toki sen helpommin hän voi tunnistaa omat rajansa ja tietää, mitä haluaa seksissä ja seksuaalisuudessa tuoda esille.
– Oman seksuaalisuuden löytäminen on asia, joka meidän kaikkien ihmisten kuuluisikin tehdä.
Niskasen mukaan parinvaihdossakin selkein rajanveto tapahtuu siinä, ettei seksin aikana saa vahingoittaa tai satuttaa ketään vasten tahtoa.
– Tietenkin on olemassa sidontaseksiä tai muuta vastaavaa, mutta siinäkin on säännöt ja rajat. Niiden pitää olla kaikille ok, ja niitä pitää noudattaa. Silloin se voi olla sitä, mistä omat halut tyydyttyvät, ja löytää sen oman seksuaalisen voimavaran.
Parhaimmillaan parinvaihto voi Niskasen mukaan olla kuihtuvalle parisuhteelle pelastus, joka tuo monipuolisuutta seksuaalielämään ja parisuhteeseen.
Siinä on myös yksi iso sudenkuoppa: parinvaihtokokemus voi nostaa pintaan sisintä kalvavan mustasukkaisuuden.
Bileviikonloppuja ympäri Suomea: "Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole"
Kaikkien osallistujien tulee olla täysi-ikäisiä ja osata peruskäytöstavat. Halutessaan varsinkin naiset voivat pukeutua eroottisestikin. Saunaosastolla suoranaista seksiä ei rajoiteta, vaikka yleisistä orgioista ei ole kyse. Kaikille osallistujille suositellaan kondomin käyttöä. Viimeisestä säännöstä tinkiminen voi maksaa hengen.
Nämä ovat otteita bileohjeesta. Finswingers järjestää bileitä noin kuusi kertaa vuodessa. Matti Helinin mukaan ne ovat useimmiten tavallisia ravintolailtoja, yksityistilaisuuksia, joissa kohdataan samanhenkistä väkeä. Yleensä niistä parien ilta voi jatkua jommankumman pariskunnan kotiin tai hotelliin kolmestaan, neljästään tai useammankin parin kera.
– Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole, mutta se on juuri sitä, mitä sen pitää ollakin, Helin kertoo.
Bileitä järjestetään myös laivoilla, ja joskus niitä varten on varattu kokonainen hotelli.
– Siellä meno oli villimpää, Helin pohjustaa.
– Mitä nyt kukin voi olettaa. Suljetussa tilassa kun ollaan, niin jengiä pyörii vähän ympäri hotellia aika pienissä vaatteissa. Siellä oli erittäin hauska meininki, mies myhäilee.
Hotellibileiden muisto saa myös Helenan ja Vilin nauramaan.
– Kun kävelimme käytävää omaan huoneeseen yhden pariskunnan kanssa, kuuntelimme ja naureskelimme. Menimme aika äkkiä huoneeseen, Helena sanoo.
– Kivat jamit. Se oli niin salaperäistä, kun aluksi ei ollut tietoa, minne mennään. Kohde kerrottiin vasta tosi lähellä sitä tapahtumaa. Kyseessä oli Tampereen ydinkeskustassa sijaitseva hotelli. Se yllätti, Vili lisää.
Bilereissu vai parisuhdeviikonloppu?
Helenan ääni väreilee innosta, kun hän kertoo, miten bileiden lähestyminen saa aina perhoset vatsanpohjaan.
Ensimmäisellä kerralla mahdollinen tuttuihin törmääminen jännitti.
– Sitten ajattelimme, että mitä sillä on väliä, ehkä hekin ovat löytäneet parinvaihdosta sen, mitä haluavat, hän summaa.
Bileissä he kohtasivat pariskunnan, johon olivat tutustuneet verkossa. Ilta eteni ravintolasta muutaman drinkin ja pitkän keskustelun kautta samaan sänkyyn.
– Ensin siirryimme sivumpaan juttelemaan, sitten menimme hotellihuoneeseen ja kokeilimme, mitä ryhmäseksi on. He halusivat meidät mukaansa, opettivat meitä ja saivat itsekin siitä jotain uutta.
Tunnelma oli Helenan yllätykseksi rentoutunut.
– Tuntui, että miksi emme ole kokeilleet tätä aiemmin. Tämähän on aivan ihanaa!
Helena ja Markku rakastavat swingers-bileitä. Lapsilleen ja sukulaisilleen he käyttävät niistä nimitystä "viikonloppureissu" tai "pariskuntaviikonloppu".
Bileilta alkaa melkein poikkeuksetta ravintolasta. Siellä jutellaan ja tutustutaan siihen, mikä kustakin parista tuntuu itselle sopivimmalta.
– Joku voi tulla viereen ja laittaa käden polvelle ja vähän hipelöidä sitä. Jos näyttää, ettei kiinnosta, niin kyllä he ovat kauhean kohteliaita. Sitten se jää keskustelutilanteeseen.
Helenan mukaan sen tietää välittömästi, jos kemiat eivät pelaa, tai jokin piirre ärsyttää toisessa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Hän muistaa vain yhden bilereissun, josta hän ja Markku lähtivät hotelliin kahdestaan.
Osasta bileissä tavatuista pareista tulee ystäviä, jotkut kohtaamiset jäävät yhteen iltaan. Helena laskee, että heillä vakituisempia pareja on yhteensä viisi. Kesällä he matkustivat Kainuuseen tapaamaan tuttavapariskuntaa.
– Se oli nautintojen täyteinen reissu. Pidämme rennosta oleskelusta, saunailloistaja sen sellaisesta.
Ei ihan kuin Eyes Wide Shut: "Ei siinä säästä pitkään puhuta"
Vilille ja Aliisalle parinvaihto ei ole "viikoittaista herkkua", kuten Vili asian itse ilmaisee. Seksiseuraa etsitään silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Laivabileet, eli Tallinnan risteilyt, ovat pariskunnan ehdottomia suosikkeja.
Vilin mukaan kuuma kesä sai aikaiseksi hyrinää seuranhakusivustolla,mutta pariskunnan sytyttää pimeys. Kolmen vuoden aikana he ovat tavanneet noin 20 paria, joista muutamia useamman kerran.
– Olemme tavallinen pari, joka ei… me ei haeta extremejuttuja, niin kuin Nicole Kidmanin tähdittämä Eyes Wide Shut, Vili kuvailee.
– Me ollaan itsevarmoja ihmisiä, mutta kuitenkin vain tavan suomalaisia.
Vilin mukaan hänen ja Aliisan suhde ja arki toimivat hyvin. He tuntevat myös toistensa halut läpikotaisin, joten he eivät mielellään hakeudu itseään nuorempien parien seuraan, vaan toivovat seksikumppaneiltaan kokemusta.
– Kaikenikäistähän siellä on, mutta sanotaan nyt, että olemme olleet eniten meitä vanhempien kanssa. Olen tykännyt jo nuorempanakin vanhemmista naisista. Emme vierasta ajatusta, että pari olisi vähän kokeneempikin parinvaihdon saralla.
Vili tunnustautuu myös krantuksi, mitä tulee parin valintaan.
– Nyt en puhu ulkonäöstä, vaan meille molemmille pitää kolahtaa. Siinä on kuitenkin neljä ihmistä. Katse riittää kertomaan, onko tässä ainesta jatkaa pidemmälle.
Keskusteluissa käydään nopeasti läpi, mitä ryhmäseksiltä halutaan.
– Ei siinä säästä pitkään puhuta. Jos haetaan jotain poikkeavaa, kerromme suoraan, missä omat rajamme menevät.
Mustasukkaisuus ja säännöt
Vili ja Aliisa eivät suutele suulle muita kuin toisiaan. Se on heidän ehdoton sääntönsä.
– Koemme, että se on meidän oma henkilökohtainen asia. Näitä on erilaisia juttuja, ja tämä on meidän.
Toinen ehdoton "ei" on kivun tuottaminen.
– Aliisa tykkää, kun kohtelen häntä kuin kukkaa. Se on hänelle tärkeää.
Sitä he vaativat myös muilta seksikumppaneiltaan.
Vilin mielestä pitää voida luottaa, että niin miesten kuin naistenkin kädet pysyvät omalla tontillaan, kunnes hyväksyvä nyökkäys annetaan.
Koska säännöt on sovittu pariskunnan välillä tarkasti, on vältytty myös mustasukkaisuudelta.
Vili ja Helena hakevat kumppaneineen seksiseuraa pääasiassa seuranhakupalvelun omalta sivulta ja bileistä. Kun sivusto avataan, se tehdään myös aina avoimesti ja yhdessä.
– Olen sanonut miehelleni, että rakastan häntä, enkä jättäisi häntä koskaan parinvaihdoissa kenenkään takia. Tämä on harrastuksemme, ja se on siinä.
Mitä parinvaihto on opettanut?
Vili ja Helena ovat kumpikin saaneet parinvaihdosta sen, mitä alun perin etsivätkin. Helena kertoo, että irtiotot ja uudet ihmiset ovat tuoneet kaivattua piristystä myös parin keskinäiseen seksielämään.
– Se on tuonut parisuhteeseemme sutinaa, eikä se seksi enää tunnu niin paljon suorittamiselta. Se on saanut uusia, yllätyksellisiä vivahteita.
Nainen paljastaa, että myös avoimuus ja leikkisyys ovat lisääntyneet. He soisivat saman myös muille pitkään yhdessä olleille pariskunnille.
– Monesti mies ajattelee, ettei vaimo halua seksiä. Oikeasti vaimokin haluaa, mutta ihmiset eivät vain puhu toiveista keskenään, Helena sanoo.
– Nyt voimme sanallisesti lyödä huumoriakin, naureskella seksille, jutella ja hassutella. On tullut uusia ulottuvuuksia. On se niin ihanaa, Helena huokaa.
Jännityksensä ovat saaneet myös Vili ja Aliisa.
– Se antaa edelleen pienet perhoset vatsaan, Vili sanoo.
Parinvaihto on vain yksi seksuaalisuuden toteuttamisen muoto. Erityistason seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskanen sanoo, että jo unohtuneet seksitavat nousevat jatkuvasti uudelleen pinnalle.
– Usein vertaan, että se kuuluu meidän perustarpeisiimme. Se on yksi meidän suurimmista elinvoimistamme, ihan samalla tavalla kuin ruisleipä tai ruokailu. Aina keksitään uutta, aina voidaan yhdistellä erilaisia asioita ja niistä syntyy jotain uutta.