Muovilaatikossa pikkuruisen peiton alla tuhisee vain 200 grammaa painava siilinpoikanen. Se on ilmeisesti loppukesän poikasia. Kokkolalainen Rita Ylinen sai kuulla siilin hädästä, kun hänelle soitettiin Ylivieskasta. Sieltä oli löytynyt siilinpoikanen, joka oli todennäköisesti loukannut toisen etujalkansa.
Ylinen otti eläimen suojiinsa. Siltä puuttuu ainakin varpaan kynsiä, ja eläinlääkäri määräsi pikkupotilaalle antibioottikuurin. Ylisen kaltaisia auttajia on monia.
Siilit tarvitsevat usein ihmisen apua silloin, kun ne ovat sairaita, vammautuneita tai nälkään nääntymässä. Tänä kesänä vapaaehtoisten hoitoon on tullut runsaasti myös helteen uuvuttamia siilejä.
Rita Ylinen toimii paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä. Siilit ovat tulleet hänelle tutuiksi parin viime vuoden aikana. Niiden erakkoluonne on käynyt hyvin selväksi: villi siili ei todellakaan kaipaa ihmisen seuraa tai kosketusta. Jos Rita lähestyy siilin häkkiä ilman ruokaa, alkaa nopeasti kuulua ärsyyntynyt tuhina.
Viime talvena Ylisen luona asusti pietarsaarelainen Pullaksi ristitty siili. Se päätyi 135-grammaisena Ylisen luo, sillä maahan oli satanut jo ensilumi ja mittari näytti viittä miinusastetta. Pulla ei olisi selvinnyt yksin talvesta niin mitättömän pienenä.
Pulla oli ensimmäinen siili, jonka Ylinen otti talviasukiksi piharakennukseensa. Sisällä oli peruslämpö, ja kaikkien ihmetykseksi Pulla vaipui horrokseen.
– Pulla asusteli täällä puoli vuotta ja otti kahden kuukauden tirsat työhuoneessani, Ylinen nauraa.
Horrokseen siili tarvitsee vähintään 800 gramman elopainon, sillä se menettää talven aikana puolet painostaan. Kotihoidossa siili vaipuu horrokseen todennäköisimmin, jos sillä on kuiva pesäpaikka ja lämpötila nollassa tai vähän pakkasella.
– Mikään pakkohan siilin ei ole vaipua horrokseen, jos sillä on tarjolla ruokaa ja vettä. Luonnossa siili horrostaa vain sen takia, ettei se selviä talvesta ilman ruokaa, kertoo Markku Harju Pohjanmaan villieläinhoitolasta.
Kari pudotti yllättäen piikkinsä
Kesällä Rita Yliselle tuli hoitoon Kariksi nimetty siilinpoikanen.
– Varikset olivat olleet nökkimässä sitä ja lapset olivat ottaneet siilin talteen. Pari päivää meni, että saatiin se tokenemaan. Kun se alkoi syödä itse, tuli sellainen luottavainen olo, että elämä voittaa. Nyt painoa on jo 625 grammaa.
Karin vapauttaminen luontoon sai kuitenkin takapakkia, kun se pudotti piikkinsä todennäköisesti stressin takia. Kari kasvatti uudet piikit parissa–kolmessa viikossa.
– Onneksi ne kasvoivat takaisin. Ne ovat suoja ulkomaailman vihollisia vastaan, ja siili todellakin tarvitsee ne.
Rita Ylisellä on hoidossaan myös kaksi jalkansa loukannutta, parinsadan gramman painoista siiliä. Ne eivät ehdi kasvaa riittävän isoiksi ennen talven tuloa, ja siksi ne majoittuvat Ritan työhuoneeseen.
– Siellä ruoka tarjoillaan ja vesi ja purut vaihdetaan. He saavat sitten nauttia elämästä ja kuntoutua. Sitten odotellaan ensi kevättä.
Moni vapaaehtoinen majoittaa siilejä talveksi
Rita Ylinen toivoo, että siilien villi luonne säilyy ihmisen avusta huolimatta:
– Minä en koske niihin yhtään enempää kuin on pakko. Ne saavat olla rauhassa, keskittyä toipumiseen ja nukkumiseen. Eivät ne kaipaa ihmistä luonnossakaan muuta kuin hädän hetkellä.
Kevät on auttajalle ilon hetki: silloin hän saa palkintonsa, kun näkee eläimen lähtevän takaisin luontoon. Toukokuussa Pulla palautettiin kotipihalleen, ja hoitaja iloitsee siitä, että kaikki on hyvin.
– Juuri tuli kuva, että se on käynyt syömässä ja todennäköisesti on tullut jälkeläisiäkin. Olen todella iloinen ja onnellinen Pullan puolesta!