Yli 500 oppilaan Liperin koulun keittiössä on normaali arkiaamun hyörinä: puuroa siirretään valtavasta suurkeittiöpadasta tarjoiluvateihin ja kärrätään tiskiin. Kello on 10 ja ensimmäiset koululuokat tulevat ruokailemaan vartin kuluttua.
Lounas on keittiön neljälle työntekijälle yksinkertaisimmasta päästä valmistaa: ohrasuurimopuuroa, josta on tehty myös laktoositon ja maidoton versio. Lisäksi on gluteenitonta ja maidotonta riisipuuroa. Kyytipohjaksi keitetty marjakeitto käy kaikille, sillä mustikoille ja vadelmille ei ole kukaan allerginen.
Koululaisissa on paljon allergikkoja, mutta suuri suunta on kuitenkin hiljattain muuttunut. Kun Liperin koulun keittiö enimmillään otti huomioon lähes 200 eri tavoin allergista koululaista, nyt noin 80 oppilaalla on jokin erityisruokavalio.
Ihan hyvä, että joutavat karsiutuu pois.
Eija Leppänen
– Tänä syksynä putosi tosi paljon allergisten määrä, kun heitä ruvetaan siedättämään kasviksissa ja hedelmissä. Ihan hyvä, että joutavat karsiutuu pois. Rahaakin säästyy, kun erityisruokavalioiden aineet ovat yleensä kalliita, emäntä - virallisesti ruokapalveluesimies - Eija Leppänen tuumaa.
Leppänen on helpottunut myös siksi, että harmillisen usein erityisruokavalion vuoksi vaadittuun erilliseen ruokaan tai salaattikippoon ei ole koskettukaan.
Allergiaruokavalioiden roiman vähennyksen pääsyy ei kuitenkaan ole ruoanvalmistajien työn helpottaminen eikä ruokailukuluissa säästäminenkään, vaan jo kymmenen vuotta sitten käynnistetty kansallinen allergiaohjelma. Siinä tavoitteena on koko väestön sietokyvyn kasvattaminen.
Välttely ei paranna, menot vain kasvavat
Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä Siun sote otti vuonna 2008 aloitetun kansallisen allergiaohjelman ohjeistuksen kattavasti käyttöön vasta tänä syksynä. Esimerkiksi hoitolasten ja peruskoululaisten koteihin jaettiin uudet ohjeet lasten allergioihin liittyvistä erityisruokavalioista.
– Käytännössä pyrimme karsimaan koulumaailmassa lievät allergiat kokonaan pois ruokailusta. Koululle ilmoitetaan jatkossa vain vakavat, henkeä uhkaavat allergisia oireita aiheuttavat ruoka-aineet sekä pysyvät ruokavaliot kuten laktoosittomat, keliakiat ja diabetes, terveydenhoitaja Anu Kontkanen Liperin koulusta kertoo.
Pääperiaate on, että allerginen lapsi syö samaa ruokaa kuin muut, jos allergiaruokavaliosta ei ole terveydenhuollon lausuntoa. Lastenallergologi Tiina Reijonen kannattaa siedätyslinjaa.
– Ennen oli allergisoivien ruokien listoja, että pikkulapsi ei saa syödä sitä, tätä eikä tuota. Sitten huomattiin, että vaikka näitä listoja oli ja niitä ruokia vältettiin, allergiat eivät vähentyneet vaan päinvastoin lisääntyivät, lasten- ja nuortentautien klinikan ylilääkärinä Pohjois-Karjalan keskussairaalassa toimiva Reijonen hymähtää.
Käytännössä pyrimme karsimaan lievät allergiat kokonaan pois ruokailusta.
Anu Kontkanen
Ylilääkäri Reijosen mukaan järjestelmällisellä allergioiden tarkistamisella ja läpikäymisellä on monilla paikkakunnilla pystytty purkamaan turhia allergiadieettejä. Liperin koulussa työ on aloitettu kattavasti tänä syksynä.
– Lievät suun kutinat, esimerkiksi omena, paprika, niitä ei enää koululle ilmoiteta. Lapset voivat itse jättää niitä ottamatta tai voivat itseään pikku hiljaa siedättää. Pieninä annoksina on turvallista kokeilla ja jos niistä ei enää oireita tule, silloin niitä ei tarvitse myöskään välttää, terveydenhoitaja Anu Kontkanen neuvoo.
Terveydenhoitaja perää myös kotien vastuuta. Kun koulukeittiön tekemä erityisruoka jää toistuvasti syömättä, terveydenhoitaja selvittää vanhempien kanssa onko erityisruokavalioon enää tarvetta.
– Ideana se, että keittiön ei tarvitse tehdä kymmentä eri kippoa ja kuppia, kun monesti lapset ei niitä välttämättä edes ota, Kontkanen tietää.
Varmuuden vuoksi -välttelyyn ei paluuta
Lastenallergologin mukaan allergiat ovat pikkulasten tauteja.
– Alle yksivuotiaista jopa kolmasosa voi saada jonkin verran oireita, mutta ne väistyvät alle puolessa vuodessa. Sitten on joitakin merkittäviä ruoka-allergioita - kuten lehmänmaito ja kananmuna - mutta näistäkin valtaosa väistyy kolmeen ikävuoteen mennessä, Tiina Reijonen tähdentää.
Osalle ihmisistä allergiaruokavalio jää kuitenkin suotta käyttöön.
– Kun lapsi menee päivähoitoon tai kouluun, vanhemmat haluavat hänelle mahdollisimman hyvää oloa. Siinä sitten tulee mietittyä, että tästä lapsi sai niitä oireita, rastitaan tämä kieltolistalle. Eikä välttämättä ole kotona kokeiltu ollenkaan sitä, lääkäri kertoo.
Allergioiden tarkistus aika ajoin on tarpeen. Lievemmissä allergioissa vanhemmat arvioivat tilannetta terveydenhoitajan kanssa.
Vain pieni osa on vaikeita allergioita, joiden kanssa toimitaan toisin. Esimerkiksi jos kananmuna, viljat tai maito tai hyvin monet ruoka-aineet aiheuttavat merkittäviä oireita, lapsi tutkitaan erikoissairaanhoidossa.
– Sitten ehdottomasti vältetään, jos jokin aiheuttaa anafylaksian eli vaikean yleisreaktion: koko vartalon nokkosrokko, hengenahdistusta, vatsakipuja, jopa tajuttomuutta. Lapsuuden anafylaksiakin voi myöhemmin lieventyä, mutta sen tutkiminen ja mahdollinen siedättäminen kuuluu erikoissairaanhoitoon. Näitä ei ruveta kotona itse kokeilemaan, lastenallergologi toteaa.
Meillä on ollut paljon allergiamuotia, sellaista allergiaa, jota ei ole olemassakaan.
Kimmo Saarinen
Jälkihoidon sijasta ennaltaehkäisyyn tähtäävän kansallisen allergiaohjelman tulokset julkistetaan marraskuussa. Vaikka ohjelma päättyy, vanhoihin käytäntöihin ei enää palata.
– Meillä on ollut paljon allergiamuotia, sellaista allergiaa, jota ei ole olemassakaan. Tässä toivottavasti varsinkin lapset ja nuoret ohjattaisiin normaalimmalle uralle, ohjelman laatimiseen osallistunut Kimmo Saarinen.
Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtajana toimivan Saarisen mukaan muutoksella on merkitystä myös kansantaloudelle.
– Allergiaohjelma on tähdännyt siihen, että terveydenhuollon rajalliset resurssit kohdentuisivat allergian vakavampiin muotoihin. Niiden paremmalla ja oikea-aikaisella hoidolla saadaan kustannussäästöjä. Numeerisesti on voitu osoittaa, että siihen on päästy, Saarinen iloitsee.