Artikkeli on yli 6 vuotta vanha

Älä huolestu, vaikka lastasi kiehtoo kauhu – "Osa viehätystä on siinä, että se on jollain tavalla kiellettyä"

Kummitusjuttuja toisilleen kertovat lapset opettelevat hallitsemaan pelkoaan. Lasten ja nuorten kauhukulttuuri vahvistaa myös ryhmäidentiteettiä.

Lapsia naamiaisasuissa.
Kauhuleikit ja kummitusjutut kiinnostavat monia lapsia. Kuva: Antti Pylväs / Yle
  • Elina Nieminen

Kun ryhmä teinejä kerääntyy kotisohvalle tuijottamaan kauhuelokuvia ja kirkumaan yhdessä, vanhempi ymmärtää – juuri noin mekin teimme pari-, kolmekymmentä vuotta sitten.

Kauhuelokuvien katsomisista on pidetty jonkinlaisena teini-iän siirtymäriittinä. Mutta se, että kauhusisällöt kiehtovat myös pienempiä lapsia, tuntuu olevan vieraampi ajatus.

– Kauhu kuuluu hyvin usein myös nuorempien lasten omaehtoiseen kulttuuriin. Esimerkiksi kauhu- ja kummitusjuttujen kertomisella on pitkät perinteet, sanoo erityisasiantuntija Marjo Kovanen Koulukinosta. Kovanen valmistelee parhaillaan väitöskirjaa kauhusta lastenelokuvissa.

Nykyään lasten suullinen perinne siirtyy helposti someen. Kun alakouluikäisen puhelimeen kilahtaa viesti, jossa pelotellaan kuolemalla, on kyse digiloresta, digitaalisissa kanavissa välittyvästä kansanperinteestä.

Pikaviestinpalvelu Whatsappissa on kiertänyt uhkaavia viestejä.
Somessa leviävät pelottavat kiertoviestit ovat jatkoa kummitusjuttuperinteelle. Kuva: Juha Korhonen / Yle

– Esimerkiksi Whatsappissa leviävät kiertoviestit ovat synnyttäneet pieniä mediapaniikkejakin. Mutta tietyllä tavalla ne täyttävät ihan samaa funktiota kuin kummitustarinat ja ovat jatkumoa niille, Kovanen sanoo.

Yhdessä on turvallista pelätä

Kauhu tarjoaa turvallista pelkoa. Kummitusjuttuja toisilleen kertovat lapset opettelevat ymmärtämään ja hallitsemaan pelon tunteita. Tunnetaitojen opettelun lisäksi kauhukulttuuri vahvistaa ryhmäidentiteettiä.

– Sekä lasten että nuorten puolella se on hyvin yhteisöllistä. Kauhuelokuvia katsotaan edelleen porukalla. Kauhu on sellainen lastenkulttuurin osa-alue, joka on heidän omaansa ja aikuisten maailman ulottumattomissa, Kovanen sanoo.

– Osa kauhun viehätystä on varmasti siinä, että se on jollain tavalla kiellettyä, vastakulttuuria vanhempien auktoriteetille. Nuoret yhdistävät kauhuun usein myös karnevalistisia piirteitä.

Hollywood kesytti kauhun

Turvalliselle kauhun kokemiselle löytyy väyliä myös kaupallisesta lastenkulttuurista. Disneyn klassikkopiirretyistä moni aikuinenkin muistaa parhaiten juuri ne pelottavimmat hahmot – Lumikin äitipuolen ja Prinsessa Ruususen Pahattaren.

Varsinaiset lapsille suunnatut kauhuelokuvat ovat kuitenkin uudempi juttu.

Monen aikuisen mielestä synkät ja pelottavat elementit eivät kuulu lasten kulttuuriin. Voi myös olla, ettei heillä ole välineitä kohdata lapsen pelkoa.

Marjo Kovanen

Lajin tienraivaaja oli vuonna 2009 valmistunut Coraline, joka hyödynsi lasten suullista kauhuperinnettä. Pienen budjetin animaation jälkeen myös isommat studiot innostuivat lasten kauhusta. Vuonna 2012 sai ensi-iltansa Hotel Transylvania, jonka pääosissa seikkailevat kauhugenren klassikkohahmot Draculasta Frankensteiniin.

– Animaatiot ovat hyviä pelon käsittelyn välineitä. Varsinkin, kun niitä katsotaan usein vanhempien kanssa, Marjo Kovanen sanoo.

– Niissä kauhu on kesytetty salonkikelpoiseksi. Lapset ottavat kyllä elokuvista ja muista kaupallisista tuotteista taitavasti elementtejä omiin leikkeihinsä ja kummitusjuttuihinsa.

Lapsen pelko voi pelottaa aikuista

Koko perheen kauhuanimaation katsominen sopii useimmille vanhemmillekin. Aikuisen saattaa sen sijaan olla vaikeampi hyväksyä, että kauhu on luonteva osa lasten kulttuuria myös muuten.

Elokuvakasvatustyötä tekevät Marjo Kovanen on huomannut, että vanhempien lisäksi myös opettajilla on pelkoja ja torjuntaa lasten kauhujuttuja kohtaan.

– Jos itsellä ei ole viehätystä kauhukulttuuriin, sitä voi olla vaikea ymmärtää. Monen aikuisen mielestä synkät ja pelottavat elementit eivät kuulu lasten kulttuuriin. Voi myös olla, ettei heillä ole välineitä kohdata lapsen pelkoa, hän sanoo.

Vaikka teininä on katsonut tosi paljon kauhuelokuvia, niin aikuisena ei enää haluakaan. Joku tarve siinä on tullut täytettyä.

Marjo Kovanen

Marjo Kovasen mielestä aikuisten kannattaisi pyrkiä ymmärtämään lasten ja nuorten omaa kulttuuria ja antamaan sille tilaa.

– Lapsella voi olla tarve käsitellä jotain asiaa tietynlaisen kulttuurin kautta. Monesti se liittyy esimerkiksi pelkojen käsittelyyn tai rajojen koetteluun, hän sanoo.

– Monella on myös sellainen kokemus, että vaikka teininä on katsonut tosi paljon kauhuelokuvia, niin aikuisena ei enää haluakaan. Joku tarve siinä on tullut täytettyä.

Tampere-talossa 7.-9.9.2018 järjestettävän Traconin eli suositun roolipeli- ja animetapahtuman teemana on tänä vuonna kauhu.