Keskustan konkariedustajat näyttävät nyt siirtyvän joukolla sivuun. Pitkän poliittisen uransa eduskunnan varapuhemiehen kultahäkissä päättävä Mauri Pekkarinen on tuorein luopuja.
Lokakuussa 71 vuotta täyttävä Pekkarinen on ollut eduskunnassa yli puolet elämästään. Ministerinä hän on ollut yhteensä 12 vuotta.
Ministerivuosina Pekkarisesta kerrottiin tarinaa, että hän tarvitsee kaksi erityisavustajaa, jotka tekevät töitä vuoroissa.
Politiikassa koko elämä
Ennen eduskuntauraa Pekkarinen haki tuntumaa politiikkaan keskustapuolueen Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajana ja sisäministeri Eino Uusitalon (kesk.) poliittisena sihteerinä.
Pekkarisen koko ura on ollut täynnä politiikkaa. Keski-Suomen vaalipiiristä ensimmäisen kerran vuonna 1979 eduskuntaan valittu Pekkarinen on tullut tunnetuksi oman vaalipiirinsä tinkimättömänä puolustajana.
Ministeriuransa Pekkarinen aloitti Esko Ahon hallituksen sisäministerinä vuosina 1991-95.
Esko Ahon kämppäkaverina
Pekkarinen ja Aho olivat keskustan tutkapari eduskunnassa vuosina 1987–91. Maata johti silloin kokoomuksen Harri Holkerin sinipunahallitus, ja ikiaikainen hallituspuolue keskusta opetteli oppositiopolitiikan tekoa.
Aho ja Pekkarinen olivat nostamassa Paavo Väyrystä keskustan johtoon vuonna 1980, ja kymmenen vuotta myöhemmin Pekkarinen tuki ystäväänsä Ahoa Väyrysen seuraajaksi.
Ahon hallituksessa Pekkarinen tappeli kokoomuslaisen valtiovarainministerin Iiro Viinasen kanssa. Kiistoista jäi ainakin Viinaselle pysyvät henkiset vammat.
Pekkarointi nousi käsitteeksi politiikan kieleen, kun Pekkarinen piti valtion rahojen jaossa tiukasti Keski-Suomen puolta. Tunnetuimmaksi maamerkiksi tästä on jäänyt Korpilahdella Päijänteen ylittävä Kärkisten silta.
Punamultamies porvariyhteistyössä
Keskustan sisällä Pekkarinen on laskettu enemmän SDP- kuin kokoomusyhteistyön kannattajaksi. Kahdestatoista ministerivuodestaan hän on kuitenkin istunut kahdeksan vuotta porvarihallituksissa.
Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen hallituksissa Pekkarinen oli kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 2003-2007 ja jatkoi saman salkun hoitamista uudessa elinkeinoministerin tehtävässä vuosina 2008-11.
Keskustan ja kokoomuksen yhteistyön nimissä Pekkarinen taipui vuonna 2006 tukemaan Sauli Niinistöä presidentinvaalin toisella kierroksella, kun keskustan ehdokas Matti Vanhanen oli pudonnut kisasta.
Pekkarisen yritys poistua politiikasta Suomen Pankin vihreälle oksalle kariutui 2000-luvun alussa presidentti Tarja Halosen kielteiseen kantaan.
Tappiot keskustan johtovaaleissa
Pekkarinen pyrki Vanhasen jälkeen keskustan puheenjohtajaksi kesällä 2010, mutta hävisi Mari Kiviniemelle. Kaksi vuotta myöhemmin Pekkarinen tuki puheenjohtajavaalissa kiivaasti Juha Sipilän vastaehdokasta Tuomo Puumalaa.
Politiikassa Pekkarinen pelaa kovaa peliä ja kerää paljon vastustajia. Pekkarisen kovaa työntekoa ja osaamista arvostetaan, mutta särmikäs luonne on estänyt nousun politiikan aivan ehdottomaan kärkeen.
Viimeinen yritys ministeriksi kariutui
Kun Sipilä kokosi hallitusneuvottelujen jälkeen oman ministerijoukkueensa, Pekkarinen ei mahtunut mukaan.
Eduskuntaryhmän enemmistö äänesti Pekkarisen kuitenkin varapuhemieheksi. Keskustan kisassa Pekkarinen voitti ikuisen kilpakumppaninsa Seppo Kääriäisen.
Varapuhemiehen kultaisessa häkissä Pekkarinen on viihtynyt huonosti. Politiikan energiapakkaukselle siinä tehtävässä on ollut aivan liian vähän töitä.
Pekkarinen pyrki vuoden 2016 lopulla ministeriksi, kun elinkeinoministeri Olli Rehn siirtyi Suomen Pankkiin. Hän hävisi kuitenkin keskustan sisällä ministeriäänestyksen niukasti Sipilän tukemalle Mika Lintilälle.
Kotikaupungin väen ensireaktiot päätöksestä vaihtelevat
Kuokkalan kaupunginosassa kauppa-asioita hoitava Susanna Savolainen oli Pekkarisen päätöksestä vilpittömän yllättynyt.
– Ai jaa, se kun on ollut niin innoissaan siitä politiikasta koko elämänsä.
Enimmäkseen konkaripoliitikon päätös jäädä sivuun kymmenen kauden jälkeen oli jopa odotettu.
– Eiköhän se ole jo aikakin. Musta tuntuu, että hän on aika pitkän uran tehnyt jo, Mervi Pesonen sanoo.
Raine Hämäläinen piti päätöstä hyvänä.
– Parasta, mitä se on elämänsä aikaan tehnyt.
Jyväskylän kävelykadulla sekä Jutta Metsola että Aki Kangas kaipaavat jo uutta verta.
– Ehkä politiikkaan kaivataan nuorta väkeä ja uusia ajatuksia, Metsola sanoo.
– Haasteita riittää Suomessa työvoimapolitiikassa ja työvoiman saannissa ja muilla rintamilla. Pekkarinen antoi jo oman panoksensa, uusia miehiä ja naisia tilalle, Kangas toteaa.