Kun tamperelainen Tuire Sirén-Lehtinen sairastui rintasyöpään keväällä 2017, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että nyt hän ei enää pääse tekemään töitä. Vasta sen jälkeen iski pelko siitä, että oliko elämä tässä.
Hassulta tuntuva ajatuskulku selittyy osin sairausuutisen aiheuttamalla shokilla, mutta kertoi myös siitä, että työ oli Sirén-Lehtiselle tärkeä osa elämää.
– Olen itse ollut työorientoitunut, halunnut ottaa kaikki työt ja hoitaa työvelvollisuudet. Ajatus siitä, että en pääse pitkään aikaan töihin, oli kauhea.
Sairastuessaan Sirén-Lehtinen oli 55-vuotias ja työskenteli keikkatyöläisenä ravintola-alalla. Hän päätti kertoa sairaudestaan avoimesti myös töissä.
– Olen kova puhumaan ja hakemaan apua kaikkiin tilanteisiin. Ennen leikkausta kerroin paikalla oleville työkavereille, että jään pitkälle sairauslomalle. Soitin myös työnantajalle ja sanoin, että sairastumisestani saa kertoa muillekin.
Sirén-Lehtinen kokee saaneensa työyhteisöstä paljon tukea.
– Työnantajalta sain lohduttavia sanoja: "asia on hoidossa ja ole rauhassa". Työkaverit ovat olleet yhteydessä koko ajan ja lähettäneet pieniä muistamisia, Sirén-Lehtinen kuvailee.
– Se on ollut lämmittävä ja arvokas asia. Tuntee, ettei ole jätetty ja unohdettu, vaan että välitetään – ei pelkästään työkaverina vaan myös ihmisenä.
Joka kolmas sairastuu syöpään
Suuri osa meistä joutuu työelämässä tilanteeseen, jossa työkaveri on vakavasti sairas. Pelkästään syöpään sairastuu joka kolmas suomalainen jossakin vaiheessa elämäänsä. Moni miettii, mitä sairastuneelle voi ja mitä taas ei kannata sanoa. Miten työkaveria voi tukea?
Suomen Syöpäpotilaat ry:ssä on havahduttu tiedon tarpeeseen. Yhdistys on käynnistänyt _Elossa ja osallisena, myös työelämässä! -_hankkeen, jonka tavoitteena on mm. tukea syöpäselviytyjien työhön paluuta ja jakaa tietoa erilaisista työssä jaksamista tukevista ratkaisuista.
– Syöpähoidot ovat kehittyneet ja yhä useampi syöpäpotilas palaa takaisin työelämään joko parantuneena tai kroonisesti syöpää sairastavana. Palvelulle on selkeästi kova tarve, sillä asiakkaat ovat löytäneet sen usein oma-aloitteisesti netistä, kuvailee hankkeen työelämäkoordinaattori Tuuli Mähönen. Hän työskentelee Tampereella Pirkanmaan syöpäyhdistyksen toimipisteessä.
Ensimmäiset työvuorot jännittivät. Mietin, miten työkaverit suhtautuvat minuun, selviänkö työstäni.
Tuire Sirén-Lehtinen
Hankkeeseen liittyvät nettisivut on julkaistu tänään keskiviikkona. Sivuilta löytyy tietoa hyvistä käytännöistä ja konkreettisia neuvoja sekä työkavereille että työnantajille. Kokemuksia on kerätty mm. syöpään sairastuneiden vertaisryhmistä.
– Meidän asiakkaamme ovat tuoneet ilmi esimerkiksi sen, että töihin palaamista helpottaa, jos yhteyttä pidetään myös sairausloman aikana. On hyvä, jos työpaikalta tiimiesimies tai lähiesimies soittaa sairastuneelle, ja yhtä lailla työkaverit voivat olla yhteydessä, Mähönen sanoo.
– Sairastunut ei välttämättä jaksa vastata puheluun silloin sairausloman aikana, mutta on tärkeää, että häneen on oltu yhteydessä ja hän tietää, että hänestä välitetään.
Sairaudesta ei ole pakko kertoa
Tuuli Mähönen muistuttaa, että kaiken kattavia ohjeita sairastuneen kohtaamiseen ei voi antaa, sillä jokaisen sairastuneen tilanne on erilainen. Kaikki eivät esimerkiksi halua kertoa sairaudestaan työpaikalla.
– Jokaisen tilanne on yksilöllinen. Työyhteisö, työpaikka ja ilmapiiri vaikuttavat. Yksilöllisesti saa valita ja päättää, minkä verran jakaa tilanteestaan. Pakko ei ole kertoa mitään, sekin on ihan ok.
Työkaverilta odottaa lohduttavia sanoja, mutta välttämättä ei tarvitse sanoa mitään.
Tuire Sirén-Lehtinen
Vertaistukiryhmissä on kuitenkin huomattu, että töihin paluu on helpompi, jos on voinut kertoa sairaudestaan edes vähän. Syöpäpotilas on usein poissa töistä yli puoli vuotta.
– Ehkä olisi hyvä ainakin mainita, mistä pitkä poissaolo johtuu. Että asia ei jää sellaiseksi sanomattomaksi ja puhumattomaksi tabuksi, jota kukaan ei uskalla ottaa esille, Mähönen sanoo.
Kysy mitä kuuluu
Sairastuneiden toive yleensä on, että heitä kohdeltaisiin työpaikalla samana ihmisenä kuin aiemminkin.
– Totta kai syöpä muuttaa kokemusta elämästä, mutta toive on, että töissä suhtauduttaisiin ihmisenä ihmiselle, työkaverina työkaverille. Ja puhuttaisiin muustakin kuin siitä syövästä, tiivistää Tuuli Mähönen vertaisryhmistä tulevan viestin.
Hyvä vinkki on, että kysyy, mitä kuuluu. Se antaa sairastuneelle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tai vaihtoehtoisesti puhua jostain aivan muusta.
Onko myös asioita, joita ei kannata sanoa?
– Vertaisryhmissä on keskusteltu mm. siitä, että ei ole toivottavaa alkaa kertoa jostakin oman tuttavan tai sukulaisen sairaudesta eikä etenkään siitä, jos se on päättynyt huonosti, Mähönen sanoo.
Saman vahvistaa Tuire Sirén-Lehtinen.
– Jos aletaan kertoa, että minunkin sukulaisellani oli sitä sun tätä ja kuolema korjasi hetken päästä, semmoista ei kaipaa. Silloin ohitetaan se minun sairauteni, se tuntuu loukkaavalta.
Sirén-Lehtinen sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, jos sammakoita pääsee suusta. Tilanne on vaikea.
– Työkaverilta odottaa lohduttavia sanoja, mutta välttämättä ei tarvitse sanoa mitään.
Sairaus ja hoidot vaikuttavat pitkään
Sirén-Lehtinen pääsi palaamaan töihin kahdeksan kuukautta syövän löytymisen jälkeen. Hän kiittelee työkavereitaan siitä, että varsinkin alussa hän sai apua, jos ei pystynyt tekemään tai esimerkiksi nostamaan jotakin.
– Fyysisen kunnon palautuminen kestää. Hoidot ovat kuitenkin rankkoja – itse otin vastaan koko suositellun hoitopolun, eli leikkauksen lisäksi sädehoidon, sytostaatit ja pistokset.
– Ensimmäiset työvuorot jännittivät. Mietin, miten työkaverit suhtautuvat minuun, ja onko ammattitaitoni kadonnut, selviänkö työstäni. On ollut ihana huomata, että kaikki palautuu pikku hiljaa mieleen.
Sirén-Lehtinen on kuitenkin huomannut, että täyden työkyvyn saavuttaminen kestää.
– Lääkkeet tekevät ihmisen aika pehmeäksi päästään. Työtaidon löytäminen vie aikaa, Sirén-Lehtinen sanoo.
Jokaisen tilanne on yksilöllinen. Työyhteisö, työpaikka ja ilmapiiri vaikuttavat.
Tuuli Mähönen
Myös työelämäkoordinaattori Tuuli Mähönen nostaa esille sen, että hoidoista ja itse sairaudesta aiheutuu monille pitkäaikaisia vaikutuksia.
– Tutkimusten mukaan esimerkiksi sytostaatit voivat vaikuttaa muistiin ja keskittymiskykyyn. Työterveyshuolto on avainasemassa tiedon välittämisessä. Moni sairastunut ei tiedä esimerkiksi sitä, että ammatillinen kuntoutus on olemassa, Mähönen sanoo.
Sairastuneen kohtaaminen on aiheena myös tiistaina alkaneilla työterveyspäivillä Tampereella.