Yle kertoi toissa viikolla, että kotitalouksien jätteenpoltosta jää jäljelle joka vuosi satoja tuhansia tonneja tuhkaa ja kuonaa, jota varastoidaan valtavina kasoina jätteenkäsittelylaitoksilla.
Erityisesti kuonalle etsitään kovalla kiireellä käyttökohteita uusiomateriaalina.
Tila sen varastoimiseen uhkaa loppua paikoin kesken. Kaatopaikalle sijoittaminen taas olisi paitsi kallista myös kiertotalouden periaatteen vastaista.
Kuona on soran kaltaista ainesta, joka jää jätevoimalassa polttouunin pohjalle. Sitä syntyy 300 000 tonnia eli noin 7 500 rekkalastia vuodessa. Kevyt tuhka taas kerätään talteen savukaasuista.
Yhteensä tuhkaa ja kuonaa syntyy lähes 400 000 tonnia. Se on enemmän kuin mitään muuta yksittäistä jätettä.
Kuonasta työstetään murskaamalla mineraaliseosta, jota voisi käyttää korvaamaan kivimurskaa maanrakennuksessa. Tuhka taas päätyy vaarallisen jätteen kaatopaikalle.
Rakentajat eivät ole kuitenkaan toistaiseksi innostuneet kierrätetystä maa-aineksesta.
Suomessa on niin paljon kiviainesta luonnostaan, ettei uusiomateriaalille ole kysyntää, arvioivat jätealan asiantuntijat Ylelle aiemmin.
Kuonasta jalostettu maa-aines on myös paikoin kalliimpaa, sillä sen käsittelykulut nostavat hintaa.
Yksi suuri kysymys on kuitenkin turvallisuus.
Suomessa käytössä olevilla tekniikoilla kuonasta ei saada täysin puhdasta. Metallit erotellaan ja kierrätetään, mutta pieniä osia jää seokseen.
Vuoden alusta tuli voimaan maanrakennusasetus, joka helpottaa kuonan käyttöä: sille ei enää tarvitse hakea ympäristölupaa.
Asetuksessa kuonan turvalliset käyttökohteet on määritelty tarkoin. Jotain kertoo kuitenkin, että asetus kieltää kuonalla rakentamisen pohjavesialueella.
– Kyllä kuonaan aina jotain vähän jää, kyse on kuitenkin mekaanisesta erottelusta, sanoo liiketoimintajohtaja Riina Rantsi Suomen Erityisjätteestä.
Yritys käsittelee kuonaa yhteistyössä jätteenkäsittelylaitosten kanssa. Se on erikoistunut kuivaerotustekniikkaan, jolla metalleista saadaan pois yli 80 prosenttia. Rantsin mukaan se riittää täyttämään asetuksen vaatimukset metallipitoisuudelle.
Vaatii kuitenkin yhä selvittämistä, miten kuona soveltuu rakentamiseen. Suomen Erityisjäte on Seinäjoella ja Tampereella mukana hankkeissa, joissa kuonaa käytetään maanrakentamisessa – ensi kertaa kaatopaikkojen ulkopuolella.
Tähän saakka kuonaa on käytetty lähinnä kaatopaikkojen omissa pintarakenteissa.
Tampereelle rakennetun kevyen liikenteen väylän avulla testataan parhaillaan esimerkiksi juuri sitä, liukeneeko maaperään metalleja. Lisäksi selvitetään muun muassa kantavuutta ja routaominaisuuksia.
Rantsin mielestä suurin haaste on kuitenkin tietämättömyys uusiomateriaaleista. Hän sanoo, että toistaiseksi on vaatinut töitä löytää kuonalle ottajia.
Suomen Erityisjäte markkinoi kierrätetyn maa-aineen lisäksi muun muassa kuonasta valmistettuja betonituotteita.
– Uusiomateriaalin käyttö vaatii vielä vaivannäköä ja suunnittelua. Meillä on muutamia edistyksellisiä kaupunkeja, mutta mukaan tarvitaan vielä monia tahoja, Rantsi sanoo.
Japanissa tehdään ekosepeliä, josta ei liukene maaperään mitään
Ratkaisua kuonaongelmaan voisi hakea myös maailmalta. Merkittävin sellainen löytyy Japanista.
Siellä kuona on onnistuttu tekemään niin turvalliseksi, että se on lyönyt läpi rakentajien kierrätysmateriaalina.
Temppu tehdään sulattamalla.
Suomessa kuona ja tuhka lastataan jätevoimalassa rekkoihin ja viedään jätteenkäsittelykeskuksiin käsiteltäväksi, mutta Japanissa kaikki tapahtuu jätevoimalassa.
Jäte palaa ensin polttouunissa, jonka jälkeen kaikki jäljelle jäävä kuona ja tuhka sulatetaan. Kun sulatettu, jäähtynyt aine käsitellään, syntyy lasimaista mursketta.
Miksi se on parempaa kuin seos, jota suomalaiset kuonasta tekevät?
– Rakeet ovat kuin lasipalloja. Kaikki epäpuhtauden jäävät sinne sisään, käytännössä mitään ei liukene. Se on turvallisinta mitä tiedetään, sanoo Teknologian tutkimuskeskus VTT:n johtava tutkija Matti Nieminen.
Hän työskentelee tutkimuskeskuksessa, jossa kehitetään jätteen hyödyntämistä energiana tai materiaalina mahdollisimman tarkasti.
Japanissa kuonasta tehtyä maa-ainesta uppoaakin maanrakennukseen ja siitä tehdään myös erilaisia elementtejä.
Entä miksi mallia ei voisi kopioida suoraan suomalaisiin voimaloihin?
– Se maksaa hirveästi. Tekniikka on kallista, vastaa Nieminen.
Kuluja tulee tekniikan vaatimista valtavista lämpötiloista. Jäte poltetaan vajaassa tuhannessa asteessa, mutta kuona sulaa vasta paljon korkeammissa lukemissa.
Nieminen on käynyt paikanpäällä katsomassa, miten japanilaiset sen tekevät. Maassa on yli tuhat jätteenpolttolaitosta joista parikymmentä pääkaupungissa Tokiossa. Voimalat sijaitsevat suurimmaksi osaksi keskellä kaupunkia.
Pienessä, vuoristoisessa saarivaltiossa tekniikkaan on pakko panostaa, sillä kaatopaikkojen täyttäminen ei ole vaihtoehto.
– Siellä ei ole tilaa varastoida tai loppusijoittaa kuonaa.
Juuri tila onkin Niemisen mielestä hidastanut koko asian ratkaisua Suomessa. Se on myös yksi syy siihen, miksi jätteenpolttoon ryhdyttiin täällä vasta muutamia vuosia sitten: kaatopaikoilla on ollut harvaan asutussa maassa lääniä levittäytyä.
– Suomessa jätteenpoltto aloitettiin Länsi-Euroopan viimeisimpien maiden joukossa. Muualla jätettä jo poltettu vuosikymmeniä.
Suomessa laajamittaisempi jätteenpoltto alkoi vuonna 2007. Sen sinetöi lopullisesti vasta orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, joka tuli voimaan vuonna 2016. Sen jälkeen sekajätettä ei ole saanut viedä kaatopaikoille käytännössä lainkaan.
Suomessa on yhdeksän jätevoimalaa, jotka polttavat kotitalouksien sekajätteen eli yli puolet kaikesta kotien jätteestä. Loput päätyvät lajittelun ansiosta kierrätykseen.
Roskapussikasojen sijaan jätteenkäsittelykeskuksiin eli entisille kaatopaikoilla rahdataankin nyt kuonaa ja tuhkaa. Niemisen mukaan syy kasvaviin kuonakasoihin on raha.
– Tekniikka ei ole ongelma, sitä kyllä löytyy.
Japanissa valtio on ainakin alkuvaiheessa jakanut investointitukia niille voimaloille, jotka jätteenpolton lisäksi myös sulattavat kuonan ja tuhkan.
Niemisen mukaan asia voisi ratketa Suomessa esimerkiksi jäteveroa tarkastelemalla. Veroa joutuu maksamaan, jos vie kaatopaikalle sellaista jätettä, jolle olisi olemassa hyödyntämistapa.
– Mitä korkeampi jätevero on, sen kilpailukykyisemmäksi jätteen vaihtoehtoiset hyödyntämismenetelmät tulevat, Nieminen sanoo.
Jätevero onkin syy, miksi kuonaa ei virallisesti viedä kaatopaikalle vaan varastoidaan asfalttikentillä – käytännössä kuitenkin aivan kaatopaikkojen vieressä.
Nieminen epäilee, että kasat siirtyvät pian ihan oikeastikin kaatopaikalle, jos kierrätyskohteita kuonalle ei ala ilmaantua.
VTT on tehnyt laskelmia, kuinka paljon kuonan ja tuhkan sulattaminen Japanin tyyliin maksaisi. Kustannukset olisivat arviolta pari-kolmesataa euroa tonnilta, kun taas jäteveroa kaatopaikasta joutuu pulittamaan seitsemänkymmentä euroa tonnilta.
– On selvää, ettei sulattaminen ole taloudellisesti houkuttelevaa.
Mutta onko VTT sitten tutkinut kuonan ja tuhkan sulattamista viime aikoina käytännössä? Niemisen mukaan ei.
– Ei ole ollut näköpiirissä rahoittajaa, jota projekti voisi kiinnostaa, hän sanoo.
Nieminen sanoo, että järkevämpää on etsiä sen sijaan hieman halvempia tekniikoita.
Sellaisia saatetaankin lanseerata jo ihan pian.
Vantaa saattaa ratkaista kuonaongelman jo ensi keväänä
Vantaan Energian jätevoimalassa kaavaillaan kuonaongelman ratkaisuksi parhaillaan täsmälleen samaa kuin Japanissa, mutta eri menetelmillä.
Projektipäällikkö Kalle Patomeri arvelee, että sulattamisesta syntyvä hintalappu olisi suomalaisvoimalalle liian suuri.
Vantaalla kuona ja tuhka aiotaan puhdistaa sen sijaan kemiallisesti.
– Tarkoitus on pestä kuonasta ja tuhkasta metallit pois ja kiteyttää ne pesuvedestä metalliseen muotoon.
Patomeren mukaan lopputuloksena syntyy täysin puhdasta kuonaa ja tuhkaa, vettä ja metalliseos, jonka voi kierrättää. Prosessi on suljettu eli jätevesiä ei toisin sanoen synny.
Jos suunnitelma toteutuu, sitä testataan mahdollisesti jo ensi vuonna. Käyttöön uusi menetelmä voisi tulla vuonna 2020.
Vantaan Energia polttaa lähes koko Etelä-Suomen eli noin 1,5 miljoonan ihmisen sekajätteet. Toistaiseksi kuona ja tuhka viedään rekoilla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseen.
Siellä makaavat kuonakasat paljastavat, että polttoon päätyy sekajätteen mukana paljon palamatonta jätettä kuten metallia ja lasia.
Kasojen koko taas kertoo, että poltettavaa on ollut ylipäänsä liikaa. Ämmässuolla arvioitiin Ylelle aiemmin, että kuonaa syntyisi jopa puolet vähemmän, jos ihmiset lajittelisivat kaiken kierrätykseen kelpaavan jätteen.
Miksi energiajäte katosi ja tilalle tuli sekajäte?
VTT:n Matti Nieminen pohtii, millainen vaikutus on jo sillä, miten kotien takapihalta löytyvä roska-astia on nimetty. 'Sekajätteestä' voi syntyä mielikuva, että astiaan voi kaataa mitä vain.
Energiajäte taas vihjasi selkeämmin, että jäte tullaan hyödyntämään juuri energiana. Sen kerääminen lopetettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2016.
Helsingin seudun ympäristöpalveluiden mukaan energiajäte oli välivaihe ajalta, jolloin Etelä-Suomessa ei vielä ollut omaa jätevoimalaa. Energiajäte vietiin Lahteen voimalaan, jossa poltettavaa jätettä koskivat tiukemmat kriteerit.
Vantaan Energian jätevoimala avattiin vuonna 2014.
– Miksi sekajätteen nimi ei voisi siitä huolimatta olla vaikkapa poltettava jäte, Nieminen pohtii.
Niemisen mielestä rahan pitäisi ohjata teknisten ratkaisujen lisäksi myös tavallisia kuluttajia.
Kuluttaja maksaa sekäjätteestä syntyvät kulut. Muovi-, kartonki, metalli- ja lasipakkausten kierrättämisestä syntyvät kustannukset taas kuuluvat pakkausten tuottajille.
– Kerros- ja rivitalossa aika harva pystyy sanomaan, paljonko jätelasku on. Eihän se silloin ohjaa. Mitä kalliimpaa jätteenkäsittely on, sitä enemmän se motivoisi yksittäistä kuluttajaa lajittelemaan.
Lue myös: