Neljän lapsen äiti Anu Virnala on opettanut ajamaan jo kolme poikaansa. Nyt äidin ajotunnit on aloittanut perheen 16-vuotias kuopus Vanessa.
Vanessa Virnala kehaisee äidin kärsivällisyyttä oppilaansa suhteen. Jos Vanessalle sattuu joku virhe, äiti ymmärtää kyllä.
– Äiti on rauhallinen ja rauhoittelee, että ei käynyt mitään, jatketaan tästä, Vanessa sanoo.
Isompia virheitä traktorikortin ja mopokortin jo omaavalle Vanessalle ei ole sattunutkaan. Mitä nyt joskus auto esimerkiksi sammunut väärällä hetkellä.
Anu Virnala tietää itsekin päätyneensä perheen ajo-opettajaksi rauhallisuutensa vuoksi. Sopu lasten ja äidin välillä on aina säilynyt, kun ollaan oltu ajossa.
Vaikka Anu Virnala sanoo selvinneensä 30 vuotta liikenteessä itsekin hyvin, opettajan vastuu sekä liikennekäyttäytymisen teoriapuolesta että liikenneasenteista on hänellä tiedossa.
– Joskus voin tehdä jotain ja sanoa sen perään, että tuota ei sitten tehdä noin, hän naurahtaa.
Tarkat korvat takapenkillä
Liikenneasenteisiin vaikuttaa se muodollinen opetus, jota ajamaan opetellessa saa. Mutta siihen vaikuttavat myös esimerkki ja kokemukset.
Liikennepsykologian dosentti, yrittäjä Sirkku Laapotti korostaa kaikessa liikennekäyttäytymisessä turvallisuuslähtöisyyttä. Mutta valitettavasti kokemusperäinen oppiminen ei aina tue tätä tavoitetta.
Jos ajo-opettaja on esimerkiksi oma vanhempi, jonka ajamista on seurannut takapenkiltä, voi vanhemman ja opettajan roolien yhdistämistä seurata yhteentörmäys. Takapenkillä on tarkat korvat.
– Lapsi havainnoi tarkkaan vanhempiaan ja läheisiään, ja autokouluikäisellä lapsella on jo pitkä kokemus liikenneasenteista takana. Jos vanhempi neuvoo toisella tavalla ja toimii toisella tavalla, tulee vesittäneeksi sen mitä sanoo.
Laapotti oli mukana Turun yliopistossa liikennepsykologian tutkimusryhmässä, jonka yksi keskeinen teema oli liikennekäyttäytymisen oppiminen.
Jos vanhempi neuvoo toisella tavalla ja toimii toisella tavalla, tulee vesittäneeksi sen mitä sanoo.
Sirkku Laapotti
Laapotin mukaan aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret ovat lapsuuden kokemuksista huolimatta hyvin vastaanottavaisia uudelle tiedolle. Ajo-opetustilanteissa voivatkin parhaimmillaan oppia sekä opettaja että oppilas.
– Ajo-opettaminen on tilaisuus muuttaa omaakin käyttäytymistä ja ajotapoja, Laapotti muistuttaa.
Laapotin mukaan hyvä lähtökohta on suhtautua nöyrällä asenteella omaan tietämykseen ja opettamiseen.
"Sai vaan alkaa ajella"
Ajokorttilain heinäkuinen uudistus antaa mahdollisuuden aloittaa ajo-opettelu jo 16-vuotiaana. Se myös helpotti opetusluvan hakemista ja muita siihen liittyviä vaatimuksia – ja moninkertaisti opetuslupahakemusten määrän.
Anu Virnala tuntee opetuslupaan liittyvän uuden ja vanhan käytännön.
Aiempiin opetuskertoihin verrattuna ajo-opetusluvan hakeminen oli tällä kertaa yksinkertaisempaa – se tuli postitse vain pari viikkoa hakemuksen jättämisen jälkeen. Lisäksi autoon toki asennettiin opetuspolkimet ja muut asiaankuuluvat varusteet, mutta sitä ei tarvinnut käydä niiden kanssa katsastamassa.
Tällä kertaa äidin ei myöskään tarvinnut suorittaa teoriakoetta opetusluvan saadakseen.
– Sai vaan alkaa ajella, Anu Virnala sanoo.
Sekä äiti että tytär iloitsevat siitä, että kahden vuoden opetuslupa-aikana kilometrejä kertyy runsaasti.
– Vanessa ehtii ajaa tänä aikana tuhansia ja tuhansia kilometrejä ja kaikenlaisilla keleillä. Pääsemme harjoittelemaan myös pitkän matkan ajamista, kun lähdemme Vanessan harrastusmenoihin eli lentopallo-otteluihin eri puolille Suomea, Anu Virnala toteaa.
Hinta ei saisi ratkaista
Sirkku Laapotin mielestä ajo-opetusluvan saamisen ehtona olisi voinut vielä pitää teoriakokeen suorittamista. Opetusluvalla opettavat eivät ole ajamisen ammattilaisia, vaan ”tavallisia” kuskeja.
– Siinä piilee riskejä. Jos tavoitteena on muuta kuin turvallisuus, jälki ei välttämättä ole kovin hyvää, Laapotti arvelee. Hän viittaa esimerkiksi tavoitteeseen suorittaa ajokortti edullisesti.
Ihminen ajaa niin kuin elää, on vanha viisaus.
Sirkku Laapotti
Toisaalta taas vanhemman tarve opettaa omalle nuorelleen ajotapa, joka pitää sekä tämän että muut liikenteessä liikkujat turvassa, voi olla hyväkin asia. Pelkkä ajaminen ei opeta turvallisuuden kannalta keskeisiä taitoja, vaan Laapotti kehottaa asenteiden ja itsehillinnän opettelemiseen.
– Ihminen ajaa niin kuin elää, on vanha viisaus, Sirkku Laapotti sanoo.
Jos tulistuu herkästi, on helposti yllytettävissä kilpailuihin tai näyttämään kavereille, on vaarassa tulla yllytetyksi impulsiivisiin tilanteisiin myös liikenteessä.
– Turvallisuus ei ole niinkään kiinni ajotaidoista vaan siitä, ettei kyetä hillitsemään tunteita ja tilanteita. Jos liikenteessä muistaa vaarat ja riskit, tajuaa, että tulistuminen on siellä erityisen suuri riski.
Sittenkin autokouluun
Samalla tavalla kuin keliä pitää osata arvioida liikenteessä, pitäisi sekä autoilijan, että ajo-opettajan osata arvioida myös itseään. Toisista ja säännöistä piittaamattoman autoilijan paikka ei ehkä ole opettajan penkillä.
Joskus saattaa olla tarpeen kääntyä sittenkin autokoulun puoleen.
– Sellaisiakin tilanteita varmasti on, että oppilas panee pelin poikki tai opettaja kypsyy. Varautua voi monenlaiseen. Tässä ollaan kuitenkin yhdessä pienessä tilassa ja tahkotaan samantapaisia tilanteita. Varmasti joskus kysytään pitkää pinnaa.