Suomessa sairastuu joka päivä noin 70 ihmistä aivoverenkiertohäiriöihin. Kokkolalainen Paavo Osola päätyi tilastomerkinnäksi tammikuussa 2012. Ikää oli 59 vuotta.
– Nostelin käsipainoja ja katselin televisiota, Osola kertoo.
Muistikuvat loppuvat siihen. Seuraavat ovat vasta viikkojen päästä ja katkonaisia.
Ulla Osola kertoo aviomiehen nousseen seisomaan, valittaneen pistävää kipua päässään ja kaatuneen tajuttomana lattialle. Ambulanssit tulivat viidessä minuutissa. Sinä aikana miehen hengitys ehti pysähtyä kahdesti.
Pullistuma repesi
Aivoinfarktit ja -verenvuodot ovat sydän- ja verisuonitautien ja syöpäsairauksien lailla yksi yleisimmistä suomalaisten kuolinsyistä. HUS:n Meilahden sairaalan neurologi Satu Mustanoja kertoo, että menehtyneitä on vuosittain 4500.
Liikunnallisen ja perusterveen Paavo Osolan päässä repesi valtimon pullistuma, aneurysma. Diagnoosissa lukee: sub-araknoidaalinen I. lukinkalvonalainen aivoverenvuoto SAV.
Pullistuma syntyy usein valtimon seinämän synnynnäisesti heikkoon kohtaan. Se voi olla aivoissa vuosia, jopa koko elämän, aiheuttamatta minkäänlaisia oireita. Hoitamaton verenpaine ja tupakointi lisäävät riskiä.
– Pullistuma kehittyy noin 2–5 prosentille suomalaisista, ja vain harva pullistuma vuotaa. Vuotopotilaita on vuosittain noin 850, joista 500 selviää hengissä, sanoo Satu Mustanoja.
Neurokirurgit leikkaavat aneurysmapotilaita. Yleisempää kuitenkin on, että toimenpideradiologit hoitavat aneurysmavuotoja moderneilla toimenpideradiologisilla menetelmillä. Molempia hoitoja tehdään yliopistosairaaloissa.
Tuoreiden suomalaistutkimusten mukaan puhjenneiden aivoaneurysmien määrät ovat viime vuosina laskeneet. Tutkijat uskovat sen olevan selkeä seuraus alle 50-vuotiaiden vähentyneestä tupakoinnista.
– Jos vanhemmilta, sisaruksilta tai lapsilta on löydetty aneurysma, kannattaa myös omat aivovaltimot kuvata, vaikka oireita ei ole ollut, neuvoo Mustanoja.
Selviääkö aamuun?
Moni aneurysmapotilas kuolee verenvuodon aiheuttamiin tuhoihin jo ennen sairaalahoitoon pääsyä. Myös varhaisvaiheen uusiutumisriski kasvattaa menehtyneiden määrää.
Paavo Osola kiidätettiin ambulanssilla Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan. Pään kuvaamisen jälkeen matka jatkui välittömästi 200 kilometrin päähän Oulun yliopistolliseen sairaalaan ja leikkaussaliin.
Taksilla perässä tullut vaimo näki miehensä vasta teho-osastolla. Aviomies oli kytketty hengityskoneeseen. Päästä riippui letku, koska aivopainetta ja turvotusta oli alennettu poraamalla kalloon reikä.
Tammikuun yön pitkien tuntien muisteleminen saa vieläkin Ulla Osolan äänen värähtämään.
– Lääkäri sanoi, että tilanne on erittäin huono. Ei tiedetty, kestääkö Paavo edes aamuun. Minulle tarjottiin kriisiapua jo yöllä, mutta en halunnut.
Yhteensä reilun seitsemän viikon sairaalassaolo Oulussa ja Kokkolassa on jäänyt sängyn vieressä istuneen vaimon mieleen piinaavana odottamisena ja sananmukaisesti hetki kerrallaan elämisenä.
– Selviääkö aamuun? Pysyykö elossa vuorokauden? Sinnitteleekö vielä muutaman päivän, viikon, pari viikkoa. Varsinkin alkuviikot olivat todella raskaita, Ulla Osola muistelee.
Elämänsä liikkunut ja parinkymmenen viimeisen työvuotensa aikana vain päivän sairaslomalla ollut mies selvisi.
Kaikki piti opetella uudelleen
Aivoverenvuodoissa ja -infarkteissa vaurioituu neurologi Satu Mustanojan mukaan yleensä aivojen etuverenkierto. Tyypillisiä oireita ovat puhehäiriö tai toispuoleinen halvausoire. Suupieli roikkuu ja puhe puuroutuu.
– Oikean puolen halvausoireisiin liittyy usein afasiaa eli sanojen hakemista. Puhe ei tule tai sanat ovat vääriä kuten ”siansaksassa”, Mustanoja kertoo.
Paavo Osolan puheesta alkoi saada selvää noin viikon kuluttua. Vaimo kertoo, että oli outoa, kun aviomies vaihtoi kesken lauseen sille kielelle, mitä sattui kuulemaan potilashuoneessa auki olleesta televisiosta.
– Paavo aloitti juttelun suomeksi ja vaihtoi kesken sanan ruotsiksi, vaikkei kielestä ole koskaan niin tykännytkään. Ja kun tuli joku saksalainen ohjelma, hän alkoi heti puhua saksaa. Miksi näin kävi, sitä ei osattu sanoa, Ulla Osola kertoo.
Aivo- ja selkäydinneste temppuili
Huimaus ja näkökenttäpuutokset ovat neurologi Satu Mustanojan mukaan usein takaverenkierron oireilun merkkejä. Jäykistely, kaksoiskuvat, nielemisvaikeudet ja tajuttomuus liittyvät usein hengenvaaralliseen kallonpohjavaltimon tukokseen.
– Kädet pelasivat, jalat eivät. Toinen jalka alkoi reagoida kosketukseen vasta kolmen viikon kuluttua. Enemmän kuitenkin huoletti, onko mies koskaan enää henkisesti entisensä. Mitään ennustetta asiasta ei voitu antaa, Ulla Osola kertoo.
Aviomies jutteli välillä aivan normaalisti, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt tilaansa. Potilashuone tuntui hotellihuoneelta. Ajantaju oli hukassa, ja jokainen päivä oli monen viikon ajan tiistai. Mies ei ymmärtänyt, miksi ei lähdetty kotiin. Hänhän oli aivan kunnossa.
– Maailma alkoi hahmottua vähitellen. Muistan hämärästi, että tarvittiin kolme hoitajaa nostamaan minut istualleni ja pitämään pystyssä. Piti opetella kuin pikkulapsi ensin kääntymään selältä vatsalle, Paavo Osola kertoo.
Iloitsin jokaisesta pienestä edistysaskeleesta. Kuinka hieno hetki oli, kun esimerkiksi osasin taas seistä paikoillani huojumatta.
Paavo Osola
Kuntoutuminen käynnistyi kunnolla vasta, kun aivo- ja selkäydinneste saatiin taas kiertämään elimistössä oikein. Se hoituu edelleen miehen aivokammioihin asennetuilla shuntilla ja letkuilla, jotka kulkevat vatsaonteloon saakka. Alaletku on jo jouduttu kerran uusimaan.
Aivo-selkäydinneste suodattuu verestä aivokammioiden kautta takaisin verenkiertoon.
– Jos neste kerääntyy aivoihin, se aiheuttaa vaarallista paineen kasvua. Shuntti alentaa aivokammioiden paineen, neurologi Satu Mustanoja selittää.
Elämä jatkuu lähes entisellään
Massiivisesta aivoverenvuodosta on kohta seitsemän vuotta. Kokkolalaiskodin sohvalla istuu kiitollinen pariskunta. Molemmat ylistävät suomalaista terveydenhoitoa. He kokevat Paavo Osolan saaneen ensi metreiltä kuntoutukseen saakka parasta mahdollista apua.
Neurologi Satu Mustanojan mukaan puolet aivoinfarktipotilaista ja neljännes aivoverenvuodon saaneista palautuu hoidolla ja kuntoutuksella lähes entiselleen. Ennusteeseen vaikuttavat aivovaurion sijainti ja koko.
Paavo Osola on onnekseen osunut oikeaan neljännekseen. Hän elää entisenlaista elämäänsä, ja saa ajaa taas autoakin. Jälkiä on jäänyt. Esimerkiksi lähimuisti ei ole enää yhtä terävä kuin ennen, eikä korkealle kiipeäminen onnistu.
– Tein sinnikkäästi kaikki mitä kuntoutuksessa neuvottiin, ja iloitsin jokaisesta pienestä edistysaskeleesta. Kuinka hieno hetki oli, kun esimerkiksi osasin taas seistä paikoillani huojumatta, Osola kertoo.
Pariskunnan elämä soljuu eteenpäin kuin ennenkin. Paavo Osola kertoo, ettei ole kokenut valtavaa valaistumista, vaikka tunteekin elävänsä toista kierrosta.
– Kun on kokenut lapsensa syntymän ja toisaalta pidellyt kuolevaa kädestä, on nähnyt elämän ääripäät. Samanlainen rippikoulutettu buddhalainen ateisti olen kuin ennenkin, Osola nauraa.
Ulla Osola kertoo, että vielä vuosienkin jälkeen huoli iskee heti, jos aviomies on huonovointinen tai ei ole hakemassa vaimoaan ajoissa töistä.
– Tulee hirveä menettämisen pelko. Ajattelen heti, että Paavo on kuollut. En taida päästä tästä tunteesta koskaan.
Aivoinfarktien hoidon huippumaa
Valtaosa suomalaisista aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneista saa aivoinfarktin eli äkillisen tukeutuman, joka estää veren ja hapen kiertämisen aivoissa. Aivoinfarkteja on kymmenkertainen määrä aivoverenvuotoihin verrattuna.
Neurologi Satu Mustanojan mukaan Suomen huippuosaamisen takana ovat hyvin suunnitellut hoitoketjut.
– Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden ykköskiireellisyyskuljetusluokka ja nopeat diagnostiset tutkimukset takaavat kansainvälisesti tunnustetun erinomaisen aivoinfarktien hoidon.
Aivoverenvuotojen akuuttihoito ei ole kehittynyt yhtä tehokkaasti, mikä näkyy kuolleisuudessa ja vaikeissa jälkioireissa.
– Olemme maailman nopeimpia aivoinfarktipotilaiden akuuttihoidossa. Esimerkiksi Helsingissä Meilahteen saapuvista liuotushoidettavista potilaista viive tutkimisesta diagnoosiin ja liuotukseen on alle 20 minuuttia, kun kansainvälinen tavoite on tunti, Mustanoja kertoo.
Omalääkäri voi aloittaa potilaalle liuotushoidon etäyhteyden avulla vaikka Rovaniemellä. Hoitotulokset ovat yhtä hyviä kuin jos ne annettaisiin paikan päällä Helsingissä.
Neurologi Satu Mustanoja
Liuotushoidossa tukkeutunut verisuoni voidaan usein avata 4,5 tunnin sisällä. Tukoksen mekaaninen poisto onnistuu jopa vuorokauden sisällä oireiden alusta, jos kuvantamistuloksissa näkyy pelastettavaa aivokudosta.
Meilahdessa on tehty valtimonsisäisen verihyytymän poistoja jo vuosikymmenet. Vuonna 2017 hoidon tehokkuus osoitettiin kansainvälisillä tutkimuksilla, ja se on otettu käyttöön kaikkialla Suomessa.
Aivoverenkiertohäiriöissä taistellaan aikaa vastaan, koska aivojen kudostuho voi syntyä nopeasti. Suomi on pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja saariston maa, joten yliopistosairaalaa ei löydy jokaisen lähinurkilta.
– Meilahden sairaala tarjoaa palvelua, jossa neurologi on kuva- ja ääniyhteyden päässä hoitavan lääkärin konsulttina. Omalääkäri voi aloittaa potilaalle liuotushoidon etäyhteyden avulla vaikka Rovaniemellä. Hoitotulokset ovat yhtä hyviä kuin jos ne annettaisiin paikan päällä Helsingissä, kertoo Mustanoja.
Korjattu ja lisätty: Neurokirurgit leikkaavat aneurysmapotilaita. Yleisempää kuitenkin on, että toimenpideradiologit hoitavat aneurysmavuotoja moderneilla toimenpideradiologisilla menetelmillä. Molempia hoitoja tehdään yliopistosairaaloissa.