Kummitustarinoita on kerrottu kautta aikain ja ne kiehtovat meitä yhä. Ammoisina aikoina ihmiset kertoivat tarinoita pimeinä syysöinä nuotiotulen ääressä ja niihin liittyi usein moraalinen opetus.
Nykyään kummitustarinat tavoittavat meidät television ja elokuvien välityksellä, ja ne toimivat turvallisena tapana kokea pelkoa ja kauhua.
Jotkut meistä uskovat myös kohdanneensa kummituksia ihan oikeasti. Näistä kohtaamisista ammentaa Vanessa Kairulahden ja Karolina Kouvolan kirja Helsingin henget - opas aaveiden pääkaupunkiin (SKS). Teos esittelee kummitustarinoita, jotka linkittyvät pääkaupunkimme historiaan.
Kairulahti ja Kouvola havaitsivat myös, että tarinoiden kummitukset voi yleistää muutamaan päähahmoon. Hahmoja ovat huolenpitäjät, kuuluisuudet, sotaväki, värilliset kummitukset ja poltergeist.
1. Huolenpitäjät
Näillä aaveilla on selkeä missio. Ne haluavat varmistaa, että heidän aikojensa menestys – taloudellinen tai henkinen kukoistus – säilyy. Huolenpitäjät haluavat ehkä jatkaa elämäänsä lähellä rakkaitaan tai he haluavat varmistaa, että asiat tehdään kuten on aina tehty.
Huolenpitäjät saattavat jäädä myös työpaikalleen, kuten on tarinan mukaan käynyt ravintola Kappelissa.
Kertomuksen mukaan ravintoloitsija Josef Wolontis on jäänyt ravintolan kellariin huolehtimaan, että hommat hoidetaan asianmukaisesti työpäivän jälkeen. Wolontis siirtelee ja nostelee tuoleja, kaatelee laseja, antaa valomerkkejä ja aukoo ovia.
Kun Wolontis vielä eli keskuudessamme, hän nosti Kappelin kaupungin kuumimmaksi kohtauspaikaksi erityisesti kulttuurieliitille: kanta-asiakkaisiin lukeutuivat Eino Leino, Jean Sibelius, Oskar Merikanto ja Akseli Gallen-Kallela.
Ehkä tuo aika oli niin ikimuistoinen, ettei Kappelin kummitus malta poistua paikalta.
2. Kuuluisuudet
Sanotaan, että julkisuuteen jää helposti koukkuun. Näin on ehkä käynyt joillekin oman aikansa julkkiksille, jotka haluavat vielä kuolemansa jälkeenkin vetää huomion itseensä.
Tarinoissa lattiat narisevat, tuolit pyörivät tai jopa ihmiset ja esineet lentelevät kuuluisuus-kummitusten toimesta.
Töölönlahdella sijaitsevassa Hakasalmen huvilassa kummittelee kuuleman mukaan oman aikansa kosmopoliitti ja hyväntekijä Aurora Karamzin. Eläessään Aurora omistautui hyväntekeväisyydelle ja hänen mukaansa on nimetty esimerkiksi Auroran sairaala.
Nykyään Karamzin on nähty vaeltelemassa huvilan yläkerran juhlasalissa. Silminnäköijöiden mukaan Aurora ei pelottele nykyihmisiä kolistelemalla tai viskomalla tavaroita, vaan osoittaa ilmestymisellään edelleen olevansa huolissaan avuntarvitsijoista.
Myös Helsingin vanhimmassa kivitalossa, Sederholmin talossa, kerrotaan kummittelevan. Talossa toimii nykyään Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupunki, mutta aikoinaan se oli kauppias Johan Sederholmin koti.
Hän oli Helsingin suurin maanomistaja, laivanvarustaja ja tehtailija.
Kummitteluun talossa törmänneet uskovat, että herra Sederholm on outojen ilmiöiden aiheuttaja.
1980-luvulla Sederholmin talossa sijaitsi raastuvanoikeus. Tuolloin työtekijät kuulivat yläkerroksista laahavia askeleita ja ovenkahvat avautuivat itsekseen. Huokauksia ja kolinaa on kuultu kuulemma myöhemminkin ja toimistotuolit ovat pyörineet itsekseen.
Jännittävältä kuulostaa kertomus, jossa Sederholmin sukulaiset olivat viettämässä talossa sukukokousta 2000-luvulla. Katsoessaan lasivitriinissä olevia esineitä oli yhtäkkiä jokin tuntematon voima lennättänyt kaikki ryhmän jäsenet muutaman askeleen taaksepäin.
3. Sotaväki
Helsingillä on sotaisa historia ja osa sotasankareista on kummitustarinoiden mukaan jäänyt kaupunkiin pidemmäksi aikaa. Sotilaskummituksia kerrotaan olevan esimerkiksi Suomenlinnassa ja Vallisaaressa.
Aleksanterin teatterissa kummittelee legendan mukaan onneton sotamiehen sielu, joka päätyi paikalle rakennusmateriaalin mukana. Teatteri on rakennettu Bomarsundin tuhoutuneen linnoituksen kivistä ja niiden mukana tuli venäläisen upseerin aave, jonka kerrotaan olevan teatterilla edelleen.
Osalla tarinoiden sotilaskummituksista on omalaatuinen mieliteko – näyttäytyä päättöminä.
Legendan mukaan päätön Aleksi kummittelee Helsingin Kruununhaassa, osoitteessa Vironkatu 1. Rakennuksessa on aikoinaan ollut muun muassa Diakonissalaitos ja 1980-luvulla tilat olivat Helsingin yliopiston käytössä.
Kummitustarinoissa päätön Aleksi on nähty hississä, pää kainalossaan. Lisäksi hän on jutellut itsekseen talon tyhjissä huoneissa ja sotkenut tutkijoiden papereita.
Vilkkaana kummituksena tunnettu Aleksi on veikkausten mukaan joko venäläinen upseeri tai merimies, jonka kerrotaan hirttäytyneen talon vintille löydettyään vaimonsa sängystä vieraan miehen kanssa.
4. Värilliset kummitukset
Monissa kummitustarinoissa pääosaan nousee aaveen väri.
Valkoista väriä on pidetty puhtaana ja valkeisiin henkiin liitetäänkin tarinoissa hyviä ominaisuuksia sekä traagisia elämänkohtaloita, joille aaveet eivät itse ole voineet mitään.
Vastaavasti musta on mielletty pahaksi ja tarinat mustista kummituksista edustavat jollain tavoin ikäviä asioita.
Harmaat aaveet sijoittuvat edellämainittujen välimaastoon. Tarinoiden harmaat kummitukset ovat tehneet eläessään jonkin yhteiskunnan normia rikkovan erheen, mutta eivät kuitenkaan mustien kummitusten tapaan mitään todella pahaa.
Harmaa kummitus on saattanut pettää puolisoaan, rakastua väärän yhteiskuntaluokan edustajaan tai tehdä esimerkiksi virkavirheen.
Teatterielämä on ainakin tarinoiden mukaan ollut värikästä ja ehkä juuri siitä syystä Svenska Teaternista kerrotaan löytyvän monenkirjavaa kummitusporukaa: musta, valkoinen, turkoosi ja harmaa rouva, sekä herroja valkoisissa, mustissa ja harmaissa asuissaan.
Kolmen eri tarinan harmaa rouva:
Helsingin kuuluisin harmaa rouva kummittelee Leijona-korttelissa Senaatintorin ympäristössä. Rouvan kohtalosta kulkee kolme eri tarinaa.
Kaupungintalolla rouvan kerrotaan olleen sairaanhoitaja, joka työskenteli talolla vuosina 1914-18. Tuohon aikaan entinen Seurahuone toimi venäläisen meriväen sairaalana.
Tarinan mukaan sairaanhoitajan tehtävänä oli pudottaa ruumiit parven alapuolella odottavaan ruumiskärryyn. Kerran hän tuli heittäneeksi alas vielä elossa olevan potilaan ja kärsi tästä omantunnontuskia niin, ettei vieläkään ole päässyt pois entisen sairaalan tiloista.
Bockin talon puolella rouvan taas kerrotaan olleen talossa työskennellyt piika, joka rakastui isäntäänsä saamatta vastakaikua tunteilleen. Murheen murtama piika hirttäytyi ja jäi kummittelemaan asuintiloihin.
Kolmannen tarinan mukaan harmaa rouva kummitteli Huokausten sillalla, joka purettiin 1960-luvulla. Silta yhdisti kaupungintalon Sofiankadun puoleiseen Brofeldtin taloon. Rouva viiletti sillalla niin kovaa vauhtia, että kaatoi viattomia jalankulkijoita mennessän. Tarinan mukaan hänen kerrottiin etsivän menetettyä rakkauttaan.
5. Poltergeist
Poltergeist-ilmiöillä tarkoitetaan merkillisiä tapahtumia, joiden koetaan alkavan ja päättyvän ilman yhteyttä kehenkään paikalla aiemmin eläneeseen.
Sana poltergeist tulee saksasta ja tarkoittaa räyhähenkeä. Usein räyhähenkien uskotaan olevan sukupuolettomia ja aineellista vahinkoa aiheuttavia pahoja henkiä.
Joskus poletrgeist-ilmiöön saatetaan liittää jokin kehyskertomus. Esimerkiksi Ruiskumestarin talossa ajatellaan, että ilmiön aiheuttaa entinen asukas Alexander Wickholm.
Wickholmilla oli talonsa pihalla lempikivi, päällä hän tapasi istua ja poltella piippuaan. Uskomuksen mukaan Wickholmin henki suivaantui, kun hänen lempikivensä siirrettiin hänen hautansa viereen.
Vaikka kivi sittemmin palautettiin museotalon pihaan, ei Wickholm kertomusten mukaan kuitenkaan lopettanut häiriköintiä vanhoilla asuinsijoillaan.
Katso Puoli seitsemän juttu Helsingin kummituksista:
Lue myös:
Helsinki on täynnä levottomia sieluja