Oskar Osala näyttää ja kuulostaa vapautuneelta ja levänneeltä astellessaan radiostudioon. Hän kantaa mukanaan isoa golfkassia.
Mutta hetkinen. 30-vuotiaalla Osalalla on golfmailat mukanaan lokakuun hyisessä sadesäässä, kun Euroopan kiekkosarjat ovat täydessä käynnissä. Missä ovat kaksinkertaisen KHL-mestarin varustekassi ja mailapussi?
Kyllä nekin Vaasan asunnolta yhä löytyvät, mutta nyt Osala on matkoilla. Huippuhyökkääjän edellisestä ottelusta on aikaa yli puoli vuotta.
– Ajatus tuli vahvasti mieleen jo viime kauden alkupuoliskolla. Jo silloin mietin, etten aloita seuraavana kesänä kautta heinä- tai elokuussa. Koin vahvaa tarvetta pysähtyä, Osala kertoo Yle Puheen Jääkiekkokierroksella.
Reilu vuosi sitten kesällä Osalan jääkiekko-osake oli korkeimmillaan. Takana oli uran paras KHL-kausi ja Osala oli vihdoin päässyt isoon rooliin myös Suomen maajoukkueessa kevään MM-kisoissa.
Pohjois-Amerikassakin oli herätty isokokoisen suomalaisen hyviin otteisiin ja unelma NHL:stä oli taas tapetilla. Osala ei kuitenkaan halunnut lähteä toista kertaa farmirumbaan, vaan halusi yksisuuntaisen NHL-sopimuksen.
– Yhden joukkueen kanssa olin tosi pitkään puheissa ja he soittelivat jo ympäriinsä tiedusteluja minusta.
Sopimusta ei tullut ja NHL-ovi sulkeutui. Osala palasi tuttuun ja turvalliseen paikkaan, mutta Magnitogorskaan ei ollut enää samanlainen.
– Ensimmäistä kertaa urallani lähdin seuraavaan kauteen vähän ”vääristä syistä”. Ei ollut sitä paloa silmissä. Parhaat kaverit Chris Lee ja Tommi Santalakin olivat vielä lähteneet pois.
Hengähdystauko tuli mieleen, kun mittarit meinasivat taas nousta kohti punaista.
Höpöhöpö-jutuilla ei tule menestystä
Kerran aiemminkin intohimoinen kiekkomies oli ajaa itsensä loppuun. Osala lähti 21-vuotiaana tavoittelemaan NHL-paikkaa Washington Capitalsin neloskierroksen varauksena. Alla oli huippukausi SM-liigan Bluesissa, joka kapusi peräti hopealle asti.
Kolmen Pohjois-Amerikan kauden kohokohdaksi jäi kuitenkin Hershey Bearsissa voitettu AHL:n mestaruus. NHL-unelma jäi kolmen ottelun mittaiseksi Capitalsissa ja Carolina Hurricanesissa.
– Ihan rehellisesti sanottuna en ollut lähelläkään riittävän hyvä pelaamaan NHL:ssä. Riittävän hyvät pelaajat pääsevät kyllä ylös tavalla tai toisella.
Yrityksestä läpimurto NHL:ssä ei jäänyt kiinni, sillä Osala olisi omien sanojensa mukaan ollut valmis menemään vaikka kiviseinästä läpi. Intoa oli paljon enemmän kuin osaamista, mikä veti nuoren urheilijan piippuun niin henkisesti kuin fyysisesti.
– Vaikka tunteja tuli riittävästi, olin alitreenattu, heikko, hidas ja aliravittu. Olin punaisella koko ajan.
– Yritin hakea etua muihin verrattuna jostain ihan höpöhöpö-jutuista, mistä melkein hävettää edes puhua ääneen. Treenaaminen oli sellaista jumppapallojen päällä seisomista ja syöminen hiilihydraattien välttelemistä.
Osala painoi hulluna töitä, mutta muut harjoittelivat fiksummin. Tänä päivänä omille virheille on jo helppo nauraa, mutta Osala toivoo, että nykynuoret ottavat hänen esimerkistään opiksi.
– Jääkiekossa on sitä kulttuuria, että tehdään vähän liikaa. Perusasioihin palaaminen sai minun urani takaisin nosteeseen. Harjoituksen kanssa yhtä tärkeää on uni, lepo ja ravinto.
Nyt Osalan ympärillä on huippuammattilaisia monelta eri alalta. Siksi hän varoittaa nuoria kaikenlaisista helppoheikeistä ja kikkailuista, joita tämän päivän urheilumaailmassa riittää.
– Hälytyskellojen pitää soida, kun tulee oikein hyvänkuuloinen ja helppo juttu. Menestystä tuovat asiat eivät ole helppoja, eivätkä ne kuulosta jännittäviltä tai huikeilta. Eikä niissä luvata mitään mullistavia tuloksia.
”Jääkiekko ei määritä minua ihmisenä”
Osala on ollut pelaamatta yli puoli vuotta ja jäällekin hän meni ensimmäisen kerran vasta muutama kuukausi sitten. Ennen sapattivapaataan hän ehti omistautua jääkiekolle täydellisesti 13 vuoden ajan, joten paluu jäälle oli lähes shokeeraava kokemus – hyvässä mielessä.
– Tuntui jäällä, että olisin melkein kehittynyt. Varmasti aiemmin hermosto on ollut kovilla, mutta nyt pidemmän tauon jälkeen ne treenatut jutut istuivat paremmin.
Osala on sapattinsa aikana matkustellut, viettänyt aikaa lähimmäistensä kanssa ja golfannut. Toki harjoitellutkin, mutta vapaamielisemmin kuin aiemmin.
– Jos olen ollut Ranskassa ilman lenkkitossuja, niin olen sitten tehnyt hotellihuoneessa pienen kuntopiirin. Ja tässä viimeiset kolmisen viikkoa olen harjoitellut Tuomas Rytkösen ohjeilla tosi kovaa fysiikkaa, mutta sekin vie enintään kaksi tuntia päivästäni.
Osalan ratkaisu on poikkeuksellinen, sillä harva jääkiekkoilija uskaltautuu uransa parhaina ja rahakkaimpina vuosina yhtäkkiä heittäytyä vapaalle. Yhteiskunnassa ylipäänsä uupumus ja stressi ovat ongelma monille. Loppuun palaminen vaanii, vaikka työhönsä suhtautuisi erittäin intohimoisesti. Tai ehkä juuri siksi.
– Jääkiekko on tärkeä ja rakas asia, mutta se ei määritä minua ihmisenä. Se ei ole mitään elämää suurempaa. Se on intohimo, josta muodostui työ. Se on kuitenkin vain pallopeli.
Ruotsi kiinnostaa, SM-liiga ei välttämättä enää koskaan
Osalalla olisi tänä kesänä riittänyt ottajia vaikka millä mitalla, vaikka hän ei edes etsinyt itselleen pelipaikkaa. Kohta tarjouksia ilmestynee taas lisää. Useassa maassa seurat pystyvät pian tarjoamaan artistiverotuksellisia sopimuksia, kun komennus joukkueessa jää alle puolen vuoden ja seuran kulut ovat pienempiä.
Tällä hetkellä todennäköisin suunta on Ruotsi. Osala puhuu ruotsia, eikä hän ole aiemmin urallaan vielä pelannut länsinaapurissa.
– Venäjä tuntuisi olevan nähty, mutten poissulje sitäkään. Ruotsi ja muutenkin Euroopan sarjat houkuttelevat. Olisi kiva kokea, miltä tuntuu nukkua joka yö kotona.
Lokakuun alussa Osala nähtiin myös Kuparisaaren jäähallin katsomossa seuraamassa kasvattajaseuransa Sportin otteita SM-liigassa. Kotikaupunkiin huippuhyökkääjää on kuitenkaan turha odotella pelaamaan ainakaan vielä, ehkei enää koskaan. Osala haluaa pelata huipulla, eikä aio uransa loppuvaiheessa jäähdytellä.
– Sitten kun en enää ole tarpeeksi hyvä muualle, en varmaan sen takia halua tulla Suomeen. Vaikea sanoa, eihän sitä toki koskaan tiedä.
Löytyykö kipinä vielä?
Osala täyttää joulukuussa 31 vuotta ja on fyysisesti rautaisessa kunnossa. Ilman loukkaantumisia pelivuosia olisi jäljellä ainakin vuosikymmeneksi, mutta Osala on avoin loppu-uransa suhteen.
– Jääkiekko voi loppua hyvin piankin, se riippuu ihan, miten tämä kausi menee. Löytyykö uusi kipinä ja intohimo? En väkisin kyllä enää lähde.
– Toivon ihan sydämeni pohjasta, että saisin vielä nauttia ja pääsisin vielä vastaavaan ympäristöön kuin Bluesissa aikanaan. Silloin oli tasapainoa elämässä. Oli kiva kaupunki ja kavereita ympärillä. Hallilla ja siviilissä oli kivaa, pystyi tekemään asioita lätkän ulkopuolellakin.
Vielä Osala ei ole valmis palaamaan kaukaloon, mutta aikoo sen silti tällä kaudella tehdä. Sen jälkeinen jatko on kysymysmerkki, mutta jääkiekon parissa vaasalainen viihtynee pelaajapolun päätyttyäkin.
– Toivon voivani jollakin tapaa auttaa muita välttämään samoja sudenkuoppia. Onko se sitten päivittäisessä valmennustyössä vai jotakin muuta? Siinä koen kuitenkin voivani eniten auttaa suomalaista jääkiekkoa.
Toistaiseksi Osala kuitenkin aikoo nauttia sapattivapaansa hienouksista. Ajasta läheisten kanssa, matkailusta, golfista ja kiireettömyydestä.
– Tämä on ainoa tapa, millä voin löytää vielä uuden vaihteen. Ei olisi ollut montaa kautta tankissa jäljellä, jos olisin ilman taukoa jatkanut. Ja se olisi varmasti loppunut huonosti loukkaantumiseen tai muuhun.
– Parempi se on pelaajalle ja työnantajalle, jos pelaaja voi hyvin ja on raikkaassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kuuntele koko Oskar Osalan haastattelu Yle Areenassa.
Lue myös: