– Se on hyvä kokea. Virheistä oppii, Anna Puu naurahtaa uupumuksesta kysyttäessä Puoli seitsemän -ohjelmassa.
– Jossain vaiheessa kun alkaa vanne kiristyä pään ympärillä. Silloin ei vaan jaksa. Ääni ei kulje. Ei ole enää mitään annettavaa. Tämä ammatti on nimenomaan sitä, että annan itsestäni koko ajan. Ei ollut enää mitään, missä voisin ladata akkujani. Sitten tulin kipeäksi.
Uupumus opetti oman jaksamisen rajallisuutta ja itsestä huolehtimisen tärkeyttä. Hän korostaa nyt erityisesti oman ajan tärkeyttä.
– Pitäisi yrittää ainakin kerran viikossa löytää edes puolikas päivä, jonka pyhittää itselleen. Jos on kylpyamme, niin tee vaikka suolakylpy, minne mennä makaamaan.
“Biisileirillä” lauluilla on tilaa syntyä
Anna Puun musiikki on syntynyt viimeisillä levyillä pitkälti samalla porukalla, johon kuuluvat artisten itsensä lisäksi Jukka Immonen, Zachris Alexander Stierncreutz eli Knipi, Lasse Kurki ja uutena tulokkaana tähän porukkaan tullut Teemu Brunila.
– Pyrimme aina lähtemään pois Helsingistä, koska silloin meillä on tila, jossa voimme keskittyä vain siihen tekemiseen. Kutsumme sitä biisileiriksi, mutta se ei varsinaisesti ole biisileiri siinä oikeassa merkityksessään.
Helsingistä omaan rauhaan vetäytyminen on ollut ilmeisen hyvä tapa toimia, koska Anna Puun uusi albumi nousi ensimmäisen listaviikkonsa aikana Suomen virallisen albumilistan ykköseksi elokuussa.
Anna Puu kokee vastuun omista lauluistaan olevan viime kädessä itsellään, mutta nauttii siitä, että voi tehdä itselleen vuosien saatossa hyvin tutuksi tulleiden ihmisten kanssa musiikkia.
– Se on hyvinkin orgaaninen tapahtuma, miten ne biisit syntyvät. Sitä on mahdoton yrittää selittää.
– Tykkään tehdä näiden tyyppien kanssa. Siinä pitää osua yksiin ymmärrys musiikin estetiikan kanssa.
Muutos lähti rytmin kaipuusta
Uudella albumilla kuullaan uudistunutta Anna Puuta. Halu muutokseen lähti hänestä itsestään.
– Mä kaivannut viime vuosina sellaista rytmikkyyttä ja ehkä myös ei-niin-syvissä vesissä menemistä.