– Saako mennä jo saliin, joku huutaa, kun edellinen ryhmä on lopettamassa harjoituksiaan.
Ohjaaja antaa luvan ja lauma tyttöjä juoksee harjoitusalueelle. Jotkut tekevät kärrynpyöriä ja eräs kolmikko auttaa ystäväänsä tekemään voltin.
Mikkelin Naisvoimistelijoiden 9–10 -vuotiaiden akrobatiavoimistelijoiden harjoitukset ovat alkamassa. Sali on täynnä liikettä ja huutoa. Tältä näyttää liikunnan riemu.
Monet haluavat kokea samaa riemua voimistelun parissa. Voimisteluseurojen jäsenmäärä on ollut usean vuoden nousussa. Viime vuoden määrä nousi Suomessa neljällätuhannella eli noin kolmella prosentilla.
Voimisteluliitossa oli viime vuonna lähes 127 000 jäsentä. Liitto on jäsenmäärältään toiseksi suurin liitto Palloliiton jälkeen.
Joissakin seuroissa kärsitään jo tilan tai ohjaajien puutteesta niin, että monen seuran tavoitteena ei ole enää kasvattaa jäsenmäärää.
Miksi monet haluavat nyt haastaa kehonsa voimistelutreeneissä? On aika karistaa mielestä vanhat voimistelumuistikuvat koulun liikuntatunneilta ja tutustua siihen, mitä voimistelu on 2010-luvulla.
Liikunnan trendit näkyy voimistelun suosiona
Voimisteluun kuuluu yhdeksän erilaista kilpalajia, joissa jokaisessa on omat sääntönsä. Sen lisäksi seuroissa on mahdollista harrastaa lukuisia muita voimistelumuotoja tai käydä ryhmäliikuntatunneilla.
Sitä, mikä kaikkia voimistelulajeja yhdistää, on Voimisteluliitossakin hankala sanoa. Pienen pohdinnan jälkeen liiton osaamiskehittäjä Liisa Lappalainen löytää yhteneväisyyksiä.
– On kysessä sitten telinelajit, välineellä voimistelu tai räväkämpi liikkuminen, kaikissa vaaditaan tasapainoa. Voimistelulajeissa korostuvat taitoharjoittelu, liikkuvuus, vartalon monipuolinen käyttö, ojennustekniikka, liikkeiden rytmi sekä keskivartalon voima ja hallinta. Voimistelu on estettinen elämys.
Koulussa monet ovat saattaneet tutustua tanssilliseen voimisteluun tai telinevoimisteluun. Pukin päälle hyppääminen ja nojapuut jakavat varmasti mielipiteitä vuodesta toiseen.
Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patola haluaisi, että voimistelu pääsisi eroon perinteisen naisvoimistelun varjosta: monet muistavat liikuntatunnit, jossa tamburiinin tahdissa jumpattiin.
Tamburiini on vaihtunut vuosia sitten nykymusiikkiin ja perinteisille voimistelulajeille on vaihtoehtoja. Uusimpina kilpalajeina ovat tulleet Suomeen trampoliinivoimistelu ja akrobatiavoimistelu. Harrastajalle vaihtoehtoja on vielä enemmän, kuten erityisesti koululaisten suosiossa oleva rope skipping tai freegym -tunnit.
Yli-Patola arvelee voimistelun suosion lähteneen nousuun voimistelutapahtuma Gymnaestradan jälkeen. Kansainvälinen tapahtuma järjestettiin Helsingissä vuonna 2015 ja siellä esiintyi yli 20 000 voimistelijaa. Tapahtuma toi lajille paljon näkyvyyttä mediassa. Monet halusi kokeilla taitojaan nähtyään voimistelijoita esiintymisasuissaan tekemässä temppuja ja liikkumassa sulavasti yhtenä ryhmänä.
Yli-Patola arvelee suosion toiseksi syyksi maailmalla vaikuttavat trendit. Ihmisiä on viime vuosina kiinnostanut liikunnassa oman kehon painolla harjoittelu, toiminnallisuus ja paluu perusasioihin. Lajeina suosiossa ovat olleet esimerkiksi crossfit ja parkour, joissa molemmissa on yhteneväisyyksiä voimistelun kanssa. Suomessa monilta löytyy takapihalta trampoliini ja moniin kaupunkeihin on perustettu trampoliinipuistoja.
Yli-Patolan mukaan lajin suosio vaihtelee sykleissä ja nyt on taas voimistelun aika olla trendikäs laji.
Suurimmassa osassa voimistelulajeista voi kilpailla, mutta monet haluavat harrastaa lajia vain omaksi ilokseen. Sanna Yli-Patolan mielestä harrastamiselta haetaan pelkkien ojennettujen nilkkojen sijaan elämyksiä.
Brahen voimistelijoiden valmentaja Saila Parviainen uskoo, että suosiota kasvattavat myös esikuvat. Kun seurassa treenaava voimistelija menestyy kilpailuissa ja treenaa salissa aloittelijoiden kanssa, se motivoi muita harrastajia, jotka haluavat tulla yhtä hyviksi.
Toistaiseksi suomalaiset eivät ole voittaneet olympiamitaleja voimistelulajeista sitten 1968 Olli Laihon voittaman hopean. Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patolan mukaan laji on kehittynyt viime vuosina, mutta suomalaisten kansainvälistä menestystä yhä odotetaan.
– Ei ole vielä Lauri Markkasia, jotka olisivat breikanneet omalla alallaan kansainväliselle huipulle.
Kilpavoimistelijat valmistautuvat jo parin vuoden päästä Tokiossa järjestettäviin olympialaisiin. Tuolloin monta lajin harrastajaa jännittää todennäköisesti urheilijoiden puolesta. Saadaanko Suomeen voimistelumitaleja?
Voimistelu haastaa aikuisiakin
Eniten voimistelu kiinnostaa alakouluikäisiä tyttöjä, mutta lajia harrastavat myös aikuiset.
Minna Kesiö-Lantta aloitti akrobatiavoimistelun neljä vuotta sitten. Hänen tyttärensä harrasti lajia ja siksi Kesiö-Lantta kysyi Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikoselta, olisiko mahdollista perustaa ryhmä aikuisillekin.
– Lähdin ihan nollasta. Osasin kuperkeikan juuri ja juuri, Kesiö-Lantta kuvailee lähtötilannettaan.
Tärkeää ryhmässä hänestä ovat uudet ystävät. Treenille ei riitä aikaa kuin kerran viikossa ja siksi harjoituksia ei pidä ottaa liian tosissaan. Kesiö-Lantan mielestä on inspiroivaa, mutta saman aikaisesti turhauttavaa, katsoa Instagramissa voimistelijoiden kuvia.
– Itseäni haastaa lajissa turhautumisen sietäminen. Mieli tekee tehdä kaikkea, mitä näkee netissä, mutta kun ei taivu, ei pysty, eikä voimat riitä. Hammasta purren pikku hiljaa harjoitellaan.
Kesiö-Lantan pitkäaikaisena haasteena on ollut käsilläseisonta.
Akrobatiavoimistelussa tehdään liikkeitä ja asentoja parin tai ryhmän kanssa. Kun joutuu laskemaan koko painonsa vaikka pää alaspäin toisen kannateltavaksi, tärkeää on, että pystyy luottamaan toisiin ryhmäläisiin. Ryhmän täytyy hioutua yhteen, jotta temput onnistuisivat.
Kesiö-Lantan ryhmä on pikkuhiljaa alkanut miettiä jopa kilpailuun osallistumista. Treenejä ei kuitenkaan haluta ottaa tosissaan, vaan enemmänkin nauttia omasta kehosta ja hauskasta seurasta.
– Aika usein treenien jälkeen kipein paikka ei ole kroppa vaan poskilihakset.
Lapset eivät enää kiipeile puissa
Jos tutustuu voimisteluun television kautta, näkee norjia ja solakoita naisia taivuttamassa kehoaan uskomattomiin liikkeisiin. Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patola myöntää, että kilpailut voivat antaa vääränlaisen kuvan siitä, millainen voimisteluharrastajan tulisi olla.
Yli-Patola kannustaa jokaisen löytämään oman tavan harrastaa. Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita. Paikalle voi tulla vaikkapa reikäisissä housuissa huolimatta siitä, että esiintymisasut television kilpailussa kimaltavatkin täynnä paljetteja.
Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikonen kertoo, että ohjaajia koulutetaan myös kehopositiivisuuteen: Miten valmentajien olisi hyvä puhua ja koskea toisten kehoihin valmentaessaan.
Ikosen mielestä kuka vain voi haastaa itsensä voimistelemaan.
– Akrobatiavoimistelussa on tavoitteena, että joka ikinen kiipeää toisen päälle. Ei väliä, minkä kokoinen on. Kehonhallinnan tulisi olla niin hyvässä kunnossa, että pystyy nostamaan kenet vaan.
Voimisteluliitto haluaa liikuttaa erilaisia harrastajia varsinkin kun vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi.
Brahen voimistelijoiden valmentaja Saila Parviainen näkee voimistelun suurimpina kilpailijoina liikuntalajien kirjon sekä sohvan ja kännykän. Valmentajat ovat huomanneet, että lapset eivät liiku tarpeeksi treenien lisäksi.
– Ei riitä, että käy harrastamassa muutaman kerran viikossa. Muu aikakin pitäisi olla liikkeessä: kävellä, juosta, uida, pelata ja potkia palloa.
Parviaisen mielestä lapset haluavat luonnostaan liikkua ja kilpailla. Heille täytyy vain antaa siihen mahdollisuus. Myös Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikonen on huomannut lasten liikkumattomuuden tunneilla.
– Lapset eivät enää kiipeile puissa ja se näkyy telineillä.
Mikkelin Naisvoimistelijoiden akrobatiaryhmässä ei ole ainakaan puutetta energiasta. Käsilläseisontaharjoitus aiheuttaa hieman mutinaa, mutta kun tulee aika ottaa ryhmäkuva, kaikki haluavat muodostaa näyttävän pyramidin.
Ensimmäinen rivi asettuu kontalleen lattialle. Seuraavat kiipeävät heidän päälleen polvilleen. Ohjaaja Kirsi Kähäri kysyy jatkuvasti, kestääkö alimmaiset pyramidin kannattajat.
Kolmas kerros aiheuttaa haastetta, ja tyttöjä pitää auttaa kiipeämään paikalleen.
– Kestääkö?
– Kestää.
Äkkiä pyramidi ei kestäkään kun alimmaisten tyttöjen voimat loppuvat. Kaikki putoavat nauravaksi kasaksi lattialle. Ja ei kun uudestaan yrittämään.
20.10.2018 Liisa Lappalaisen lainausta tarkennettu.