Yritysten vastuita ollaan tiukentamassa konkurssitilanteissa. Hallitus on täydentämässä konkurssilakia siltä osin, että lakiin lisättäisiin pykälät ympäristöhaittojen korvausvelvollisuuksista myös konkurssitilanteessa.
Nykyisessä konkurssilaissa ei ole säädöksiä yritysten velvollisuudesta siivota toimintansa jälkiä talousongelmissa. Yritysten vastuita on haettu muusta ympäristölainsäädännöstä.
Ongelma tuli esille vuosia jatkuneessa kiistelyssä siitä, kuka maksaa Talvivaaran nikkelikaivoksen aiheuttamat laajat ympäristövahingot. Kaivoksen aiheuttamiin kustannuksiin, joista iso osa on ollut ympäristövahingoista syntyneitä menoja, on käytetty miljoonia veronmaksajien rahoja.
Lakimuutos on leivottu tulevia talvivaaroja varten. Yksi lain kohde ovat riskialttiit kaivokset, mutta myös muut yritykset, jotka voivat aiheuttaa terveys- tai ympäristövahinkoja.
Varaton yritys kaatuu jatkossakin ulkopuolisten kontolle
Laki rajaa yrityksen vastuut konkurssissa vahinkoihin, joista syntyy vakava vaara. Konkurssista ja tiukasta rahatilanteesta huolimatta yritysten pitää viipymättä estää ja yrittää puhdistaa aiheuttamansa vahingot.
– Tässä jaetaan sitä rahaa, joka pesässä on olemassa. Nyt on katsottu sitä, mihin ihan ensimmäisenä rahaa laitetaan, tarkentaa lainsäädäntöneuvos Mari Aalto oikeusministeriöstä.
Yritysten vastuu ympäristöstä ulottuu myös sille ajalle, kun yritys on virallisesti konkurssissa. Konkurssipesän pitää maksaa muun muassa ne kustannukset, kun viranomaiset ovat siivonneet vahinkoja konkurssin aikana.
Ympäristövastuut hoidetaan hallituksen esityksen mukaan ennen kuin konkurssipesästä jaetaan rahaa muille velkojille. Varattomassa yrityksessä ympäristövastuut jäävät edelleen vahingonkärsijöiden ja veronmaksajien niskoille.
Ympäristöoikeuden professori Kai Kokon mukaan konkurssilain muutos selkiyttää vain osaksi ympäristövastuita.
– Järjestelmä on ylipäätänsä epäselvä ja vaatii selkiyttämistä. Kaikki ei mene konkurssipesän vastuulle edes tämän uudistuksen jälkeen, mutta silti ennallistamiset ja jätevastuut pitäisi huolehtia. Miten ne sitten hoidetaan, jos ne eivät kuulu konkurssipesälle, kysyy professori Kokko Helsingin yliopistosta.
Kokko viittaa myös Talvivaaran esille tuomiin tarpeisiin miettiä sitä, kuinka konkurssiin menneen yrityksen ja toimintaa jatkavan konkurssipesän vastuita ylipäätänsä selkiytetään. Vastuu pitäisi Kokon mukaan olla etupäässä vahingon aiheuttajalla, eikä houkutus jättää vahinkoja ulkopuolisille saa olla liian suuri.
Vakava vaara tarkoittaa pikaisia toimia
Lainsäätäjä on tasapainoillut esityksessä ympäristön ja konkurssipesästä rahaa hakevien välillä. Ympäristövahingot maksetaan ennen velkojia, mutta ei muilta kuin vakavan vaaran osalta. Lainsäätäjät eivät pysty arvioimaan, kuinka monia ympäristövahinkotapauksia rajaus koskee ja kuinka moni jää uuden menettelyn ulkopuolelle.
Vakava vaara tarkoittaa myös sitä, että korvausvastuu ei ulotu vuosia eteenpäin.
– Nämä ovat tilanteita, joihin pitää reagoida melko nopeasti. On epätodennäköistä, että konkurssipesän vastuu voisi konkretisoitua vasta vuosien jälkeen, Aalto jatkaa lakiesityksen täsmentämistä.
Lainsäätäjän tarkoituksena on myös se, että konkurssi ei raukea ja mahdollisimman moni saa konkurssipesältä muun muassa maksamattomista laskuista rahansa takaisin.
Professori Kokon mukaan rajaus johtaa jatkossa hankaliin tulkintoihin siitä, mikä on vakava vaara.
– Ratkaisu ei ole kovin yksiselitteinen. Tässä tulee monenlaisia tulkintakysymyksiä, jotka viime kädessä ratkaistaan oikeudessa.
Lue myös:
Pattitilanne: Ihmiset odottavat korvauksia Talvivaaran ympäristövahingoista, maksajaa ei löydy