Murhan tehnyt poika kaataa maitoa kahviini. Kokaiinin maahantuoja ojentaa keksilautasta lähemmäs minua. Murtosarjan tehnyt nuorukainen kertoo viime yönä näkemästään unesta.
On aamu, ihan tavallinen päivä vankilassa. Myös nämä pojat ovat tavallisia. Samanlaisia, joiden viereen istumme kahvilassa tai bussissa. Heissä ei ole mikään muu pielessä kuin menneisyys.
He kirjoittavat parhaita tekstejä, joita olen aikoihin nähnyt.
Olen syksystä asti tehnyt vankien kanssa räppitekstejä. Aloitin vankilatyön, sillä halusin löytää uusia keinoja ratkaista lukutaito-ongelmia. Muurien sisältä uskoin löytäväni niitä yllin kyllin. Totta onkin, että vangit eivät ole tottuneita kirjoittajia. Lukeminen tuottaa myös useimmille vaikeuksia. Sen sijaan he kirjoittavat parhaita tekstejä, joita olen aikoihin nähnyt. Tämä kuvio on tuttu koululaistenkin maailmasta: meiltä puuttuu keinoja tunnistaa huonosti pärjäävien poikien osaamista.
Monet näistä tarinoista ovat niin kipeitä, että niitä on vaikea kuulla.
Moni nuorista vangeista miettii hetkeä, jolloin asiat menivät lopullisesti pieleen. Yksikään pikkulapsi ei ole rikollinen, pahuus astuu elämään myöhemmin. Viattomuuden ajan päättyminen askarruttaa heitä. Moni vangeista osaa kertoa tarkan hetken, jolloin se tapahtui. Käännekohta on usein tapahtunut noin kymmenen vuoden iässä. Se voi olla päivä, jolloin he päätyivät sijoitettavaksi. Se voi olla yö, jolloin vanhempien päihteet ja väkivalta pakottivat heidät ottamaan aikuisen paikan perheessä. Joskus se on väärä kaveripiiri, mutta tulos on aina sama: ihminen turmeltuu.
Monet näistä tarinoista ovat niin kipeitä, että niitä on vaikea kuulla. Suurella osalla vankilanuorista ei myöskään ole muurien ulkopuolella kunnollista tulevaisuutta. He ovat syrjäytyneitä ja epätoivoon asti ulkopuolisia. Rikollisten asema yhteiskunnassa on heikko.
Jos vanki alkaa ajatella, että hänellä ei ole mitään menetettävää, hän alkaa käyttäytyä sen mukaisesti.
Tämä ajattelu näkyy myös käytännössä. Hetki sitten MIT:n tutkimuksessa rikollisen elämän arvo osoittautui vähäisemmäksi kuin koiran. Elämänsä mokannut ei ansaitse läheskään kaikkien mielestä toista mahdollisuutta, vaikka emme edes tuntisi hänen taustojaan.
Tällainen ajattelu on yksinomaan vaarallista. Epätoivo on kriminaalihuollon suurin vihollinen. Jos vanki alkaa ajatella, että hänellä ei ole mitään menetettävää, hän alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. Se tietää raaempaa väkivaltaa ja syvempää päihdekierrettä, pahuuden lisääntymistä.
Vangit auttavat meitä ymmärtämään paremmin huonon lukutaidon seurauksia. Pojat ja miehet, joiden kanssa kirjoitan tekstejä, ovat olemukseltaan ihan samanlaisia kuin yläkoulun ja toisen asteen huonosti koulussa pärjäävät oppilaat. Vankeja on tosin edellä mainittuja helpompi opettaa ja heidän tekstinsä ovat perustavampia. Heidän ajattelunsa on kokonaisvaltaisempaa, mutta he tarvitsevat apua oppimiseen ja tekstien työstämiseen.
Vankeinhoito on Suomessa korkeatasoista. Tällä hetkellä panostetaan lähityöhön, jossa vartijat osallistuvat vankien elämään. Se voi olla ruoanlaittoa tai liikuntaa. Pääasia on, että vangit ovat vuorovaikutuksessa henkilökuntaan.
Monilta vangeilta puuttuu suunta elämälle. Asiaa pahentaa laitostuminen ja muiden rikollisten huono seura. Vankiloissa tunnetaan käsite ”kuuluisat viisitoista minuuttia”. Se tarkoittaa aikaa, joka vangilta kuluu vapautumisesta takaisin muurien taakse.
Vapautunut vanki saattaa juoda pullon viinaa ja pahoinpidellä ensimmäisen vastaantulijan kadulla. Joku toinen saattaa varastaa käsidesiä useita pusseja ja jäädä siitä suoraan lähtiessään portilla kiinni. Vangista näkee usein jo päältä, kuinka kauan hän pärjää ulkomaailmassa. Jos parkkipaikalla on vastassa kaverijoukko pöllityllä autolla, voi sekuntikellon laittaa lähtiessä käyntiin.
Hyvin tehokkaaksi lääkkeeksi rikollisuuteen on paljastunut räppi.
Yksikään vanki ei halua rikoskierteeseen. Kaikilla heillä on suunnitelma elämänsä kuntoon saamiseksi. Moni ei kuitenkaan pysty katkaisemaan kierrettä ilman apua. Juuri tässä asiassa rikoksentorjunnan tehotyötä tekee Suomessa Kriminaalihuollon tukisäätiö, joka tarjoaa vangeille suunnan tutkintavankeudesta vapautumiseen asti. Hyvin tehokkaaksi lääkkeeksi rikollisuuteen on paljastunut räppi. Moni vanki kirjoittaa kunnianhimoista lyriikkaa.
Rikosten uusimisen katkaisemisessa hyvät tekstitaidot ovat avainasemassa. Ne auttavat paitsi yhteiskunnassa pärjäämiseen myös ennen kaikkea itsensä ymmärrettäväksi tekemiseen. Vankiloissa se on puhdas eloonjäämistaito.
Maailmanhistorian paras kirjailija Fjodor Dostojevski joutui nuorena miehenä vankileirille Siperiaan. Myöhemmin hän kirjoitti, että yhteiskunnan sivistyneisyyden voi mitata siitä, miten se kohtelee vankejaan. Tämä ajatus on yhä pohtimisen arvoinen.
Aleksis Salusjärvi
Kirjoittaja on päätoimittaja, kulttuuritoimittaja ja kriitikko, joka opettaa tekstitaitoja vankiloissa ja peruskoulun erityisopetuksessa.