Tuntuuko sinustakin, että rakkaudesta on tehty rakettitiedettä? Parisuhdetta pitäisi jatkuvasti huoltaa, kehittää, päivittää ja siitä pitäisi loputtomasti puhua.
Mikä tahansa lähi-pizzeriassa vietetty deitti-ilta tai kerran vuodessa pienessä nousuhiprakassa sanottu ”olet rakas” eivät enää riitä.
Parisuhdetta pitäisi tarkastella kuin firman tuloskehitystä, vähintään neljännesvuosittain. Suhteelle pitäisi määritellä lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Panos-hyöty-suhteen olisi syytä pysyä plussan puolella.
Meidän parisuhteemme ovat kuin Sohvaperunoiden maailmasta.
Osapuolten onnellisuusindeksin pitäisi mieluiten sojottaa vakaasti koilliseen, tai ainakin pysyä ennallaan eikä valahtaa kaakkoon. Muuten parisuhde on epäonnistunut, ja voidaan ihan yhtä hyvin erota.
Vaatimukset tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Elämässä on niin paljon muutakin, että eikö edes parisuhde voisi olla lepopaikka.
Ja mistä kumpuaa tämä vaatimus ainaisesta parisuhdepuheesta? Ratkeavatko ongelmat niistä jatkuvasti jauhamalla?
Vaikeneminen on joskus kultaa, ja puhuminen hopeaa.
Nyt seuraa helpottava tieto: hiljaisuus voi joskus olla parisuhteen kannalta arvokkaampaa kuin kumppanin ääneen kehuminen. Itse asiassa kumppanista ääneen lausutut sanat eivät kerro kovinkaan paljon parisuhteen laadusta.
Sen sijaan epäsuorasti ilmaistut asenteet kumppania kohtaan ennustavat paremmin parisuhteen tulevaisuutta. Kärjistäen voidaan jopa sanoa, että vaikeneminen on joskus kultaa, ja puhuminen hopeaa (Psychology Today 10.10.2018).
Me suomalaiset, tuppisuiksikin moititut, teemme siis jotain oikein! Me emme aina osaa puhua rakkaillemme kukkaiskielellä. Sen sijaan me nikkaroimme kotitaloon terassin, hieromme väsyneitä hartioita ja katsomme kauniisti, kun kumppani pitää sukujuhlissa puheen.
Meidän parisuhteemme ovat kuin Sohvaperunoiden maailmasta: lempeästi toisilleen naljaileva vanhempi pariskunta, jonka jääkaapin ovessa roikkuu magneetilla teksti: "Miten kestää vihaista puolisoa".
Tai divaanisohvallaan löhöävät lapsiperheen vanhemmat, jotka hierovat pyytämättä toistensa jalkapohjia. Tuokiokuvat sohvisten arjesta huokuvat pariskuntien välistä lämmintä sanatonta viestintää.
Sanat voivat johtaa harhaan. Kun tutkimustilanteessa olevia ihmisiä pyydetään kuvailemaan kumppaniaan, suurin osa valitsee myönteisiä sanoja ja kehuja. Osittain siksi, että ovat oikeasti sitä mieltä, mutta osittain myös kohteliaisuudesta, hyvien käytöstapojen vuoksi. Saatamme siis sanoa asioita, joita emme aidosti tarkoita.
Erityisen hyviä parisuhteen vahvistajia ovat hymy, katsekontakti ja lämmin äänensävy.
Tällöin sanat eivät kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla parisuhteen laatua eivätkä ennusta sen onnellisuutta tulevaisuudessa. Sanoja luotettavampaa tietoa parisuhteen tilasta saadaan tarkkailemalla sanatonta viestintää. Niitä lähes huomaamattomia ilmeitä, eleitä ja kosketuksia, joita kohdistamme kumppaniimme jatkuvasti.
Tuoreen psykologisen tutkimuksen (Faure ym. 2018) mukaan sanattomat, spontaanisti ilmaisut pienet ilmeet ja tunteet vaikuttavat parisuhteen laatuun enemmän kuin toiselle ääneen lausutut sanat. Erityisen hyviä parisuhteen vahvistajia olivat hymy, katsekontakti ja lämmin äänensävy.
Sulosanoja ei aina tarvita, kunhan molemminpuolinen sanaton viestintä kertoo välittämisestä ja rakkaudesta. Totta kai myös omien tunteiden ja tarpeiden ääneen sanominen on hyödyllistä.
Järkeen perustuvassa maailmassamme sanat voivat kuitenkin joskus peittää alleen aidot tunteet. Ja jos sanat ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa keskenään, me tuppaamme uskomaan sanatonta viestintää.
Me haaveilemme, että rakkaudella ja ajatuksella rakennettu parisuhde olisi kaunis ja virheetön kuin puusepän veistämä hirsitalo.
Siksi on tärkeää, että osoitamme rakkautemme käytöksellämme ja teoillamme. Nosta katse hetkeksi älypuhelimesta kumppaniin ja huomaa hänet. Hymyile kiitokseksi, kun hän aamu aamun jälkeen jaksaa keittää sinulle aamukahvit. Kierähdä kainaloon illalla sängyssä, marraskuun pimeyden väsyttämänä.
Meistä niin moni haaveilee täydellisestä parisuhteesta. Toivomme, että rakkaudella ja ajatuksella rakennettu parisuhde olisi kaunis ja virheetön kuin puusepän veistämä hirsitalo.
Todellisuus näyttää usein enemmän harrastajanikkarin sahaamalta lankulta: vähän vinossa, vähän tikkuinen, kaikkea muuta kuin täydellinen. Mutta silti, tai ehkä juuri sen takia, niin rakas. Puhumattakin paras.
Paula Tiessalo
Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka yrittää ymmärtää itseään ja muita. Hän puhuu paljon, myös itsekseen ja välillä vain lämpimikseen.