”Meidän suvussahan sitä riittää: On Jumala, humala, materialismi, perheväkivalta, perintöriitoja ja mielenterveysongelmia. Alkoholismi, jota on yritetty lakaista maton alle.
Suku on jakautunut erilaisiin uskonnollisiin ja poliittisiin kuppikuntiin.
Etäiset, katkenneet välit ovat myös valtava helpotus. Kun arvomaailma on erilainen, ei ole juurikaan sanottavaa.”
Maarian teksti kiteyttää ongelmat, jotka aiheuttavat tulehtuneita sukulaissuhteita.
Yle Perjantai pyysi yleisöä kertomaan, minkälaista on olla suvun musta lammas ja kysyi samalla, pitääkö sukulaisista tykätä? Katso parhaat tarinat videolta:
Toimitukseen tulvi traagisia tarinoita erilaisista elämänkohtaloista. Moni kokee, että paras lääke kipeisiin sukulaisuhteisiin on täydellinen välirikko.
Monta syytä välirikkoon
Välien katkeamisen taustalla voi olla koulutus tai kouluttamattomuus, taloudellinen asema, poliittinen arvomaailma, uskonto tai sukupuolinen suuntaus.
Nimimerkki Eri kirjoittaa näin:
”Olen suvun musta lammas: ainoa yliopisto-opiskelija, autisti, muunsukupuolinen, aseksuaali, feministi, vasemmistolainen, vapaaehtoisesti lapseton ja paljon muuta.
Sukulaisista ei todellakaan tarvitse tykätä, varsinkaan jos he laukovat rasistisia ja homofobisia kommentteja.
Välien katkaiseminen sukulaisiin tekee välillä oikein hyvää.”
Suvun musta lammas kertoo olevansa tekijä ennemmin kuin lukija:
”Olen menestyneempi työelämässä kuin siskoni, joka väitteli tohtoriksi. Ja auta armias, kun löysin puolisoni, joka on pakana! Enemmän olen saanut elämästäni, kun en ole kumarrellut sukua.
Toki menen esimerkiksi hautajaisiin, mutten enää jaksa kuunnella arvostelua tatuoinneistani, raskauden keskeytyksestä ja eronneen miehen kanssa perheen perustamisesta.”
Erilaiset arvomaailmat
Anonyymi kirjoittaa olevansa äärioikeistolaisesta suvusta, jossa naureskellaan kaikille eri puoluekantaa, ihonväriä tai ajattelutapaa edustaville.
”Ylimielisyys, kilpailu ja suorittaminen ovat keskiössä. Onneksi minulla on laaja ystäväpiiri, joka on korvannut perheen.”
Talvikin tie pikkukaupungin sosiaalisten paineiden keskellä on ollut kivulias:
”On ollut raskasta olla taiteellisesti suuntautunut, herkkä yksilö suvussa, jolle urheilullisuus ja epämiellyttävä puurtaminen ovat olleet ihmisarvon synonyymejä. Olen kokenut syntyneeni väärään paikkaan ja väärään aikaan. Sukuni on vasta viime polven aikana kohonnut maanviljelijöistä maistereiksi.
Tunsin jo varhain olevani viallinen ja arvoton. Tunteilleni ja mielipiteilleni naurettiin. Olen sittemmin katkaissut välit käytännössä koko sukuun. Se oli elämäni paras päätös oman hyvinvointini kannalta.
Olen alkanut kukoistaa: epämääräinen pahoinvoinnin tunne on poissa ja olen tasapainossa itseni kanssa.”
Rikkaus ja köyhyys
Katsoja Vantaalta nostaa esiin rahan.
”Jos suvussa on rikkautta ja köyhyyttä, ihmiset ajautuvat kauaksi toisistaan. Valtaa käytetään väärin, rahattomat alistetaan vähättelemällä ja nöyryyttämällä.”
“Lähes kaikki riidat ovat saaneet alkunsa rahasta tai materiasta, oli kyse sitten eurosta tai suuremmasta summasta”, Anonyymi kirjoitta.
Tarinoista nousee viesti: kaikkein lähimmät ovat usein kaikkein pahimmat. Sisar, joka manipuloi sukulaisiaan ja sisaruksiaan, toinen, jonka lapset ovat parempia kuin sisarusten ”kakarat”. Veli, joka käyttää vanhaa äitiä taloudellisesti hyväksi ja josta on tehty rikosilmoitus,
”Sukulaiset ovat mukavia – valokuvissa”, Hanski jatkaa aiheesta.
”Parempi pitää hyvät välit eli pitkä etäisyys sukulaisiin, kuten naapurin edesmennyt setä tuumasi”, hän lisää.
Äidit ja isät
Oma lukunsa ovat vaikeat suhteet vanhempiin, monilla nimenomaan äitiin. Martta kokee, ettei koskaan vastannut äitinsä kuvaa tyttärestä siksi, että muistuttaa liikaa isäänsä.
”Äiti eristi minut sukulaisista, sain omituisen lapsen leiman. Sukuni ei iloinnut lapsistani. Ensimmäisen kerran laitoin välit poikki äitiin noin 25 vuotta sitten, kun hän kohteli lapsiani samoin kuin minua.
Lasteni isä menehtyi, mutta äiti ei halunnut tavata lapsiani. Siskoni mustamaalasi minua myös sukulaisille. Sitten tuli kateus: asuntoni, ammattini ja harrastukseni olivat vääriä.
Viisi vuotta sitten lopetin kaiken yhteydenpidon äitiini. Olen todella helpottunut, että irrottauduin huonosta, henkisesti väkivaltaisesta äitisuhteesta. Elämä on hienoa, kun saa valita ympärilleen välittävät ihmiset”.
Toinen kirjoittaja-äiti ja äitinsä tytär jakaa Martan kokemukset todeten: "huh, onneksi se on ohi". Hänellä on kuitenkin suhde isäänsä:
”Isäni on aina ollut muista erillään ja niinpä olemme lähentyneet kovasti. Olen saanut häneltä ihania ohjeita viime vuosina, esimerkiksi: ympäröi itsesi elämässä hyvillä ihmisillä”.
”Väärä” puoliso
Myös avioliitot aiheuttavat närää suvuissa – etenkin, jos puoliso on ulkomailta. Tarja kertoo, että viimeinen niitti sukulaisille oli ”ero täydellisestä aviomiehestä ja uusi liitto nuoremman, ulkomaalaisen miehen kanssa”.
Lätkämamalla menivät välit poikki veljen perheen kanssa, kun hän nai irakilaisen miehen:
”Veljeni ja erityisesti hänen vaimonsa pelkäävät erilaisuutta. Suren sitä, etten enää näe veljeni lapsia, eivätkä minun lapseni näe serkkujaan. Sukujuhlissa veljeni ei puhunut meille mitään.”
Mustaksi lampaaksi päätyi myös Rocketcat löydettyään tyttöystävän, jota perhe ei hyväksy. Uudelle puolisolle tehtiin selväksi, että tämä on ja pysyy ulkopuolisena.
”Välit poikki, pärjäämme oikeastaan paremmin ilman heidän hyljeksimistä ja jatkuvaa niskaan hengittämistä.
Suvun kanssa on vedettävä raja siihen, missä kulkee suvun kunnioittaminen ja mistä oma alue alkaa. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä omalla kustannuksellaan.”
Uskonto ja seksuaalisuus
Moni päätyy mustaksi lampaaksi uskonnon vuoksi.
”Kaikki äitini sukulaiset katkaisivat välit perheeseemme. Syy: äiti suku oli helluntailaisia, isä ei ollut. Toinen kaamea syy: minä olin tulossa jo ennen hääpäivää. Kyllä tuntuu, että valkoisena esiintyneet sukulaiseni ovat olleet susia lampaiden vaatteissa”, kirjoittaa Hannele.
Myös Nimetön purkaa pahaa oloaan uskonnollisesta suvusta, joka ei hyväksynyt eroa alistavasta miehestä.
”Kun en taipunut painostukseen, äitini ilmoitti, että kotiin ei ole asiaa ellet palaa miehesi luokse. Sen koommin en ole äidistä kuullut. Sisareni ei katso päinkään, ei sano sanaakaan. Sitten on tätejä, jotka lähettävät törkeitä tekstiviestejä.
Minulla on vain suru. Minulla ei ole perhettä eikä sukua enää. Minulla ei ole äitiä. Äitini on jääkuningatar.”
Nimimerkki EmmalJunga kertoo, että välit toisen puolen sukuun katkesivat, kun hän kertoi biseksuaalisuudestaan.
”Suku on vanhollinen ja jossakin määrin uskonnollinen. Olin noin kymmenen vuotta kaapista ulostulon jälkeen eristettynä suvusta. Vain sen takia, kuka olen ja ketä rakastan.”
”Perustin oman suvun”
Yle Perjantai sai postia myös heiltä, jotka surevat huonoja välejä suvun kanssa ja pelkäävät yksinäistä loppuelämää. Toisilla on vakavia kokemuksia mielen sairauksista, päihteistä, väkivallasta ja seksuaalisesta kaltoinkohtelusta.
Kaikista tarinansa lähettäneistä suurin osa on kirjoittaa, että välien katkaiseminen oli valtava helpotus.
”Minusta tuli tänä vuonna täti, mutten ole vieläkään saanut kutsua siskoni luokse, vaikka olimme ennen äärettömän läheiset. Nykyään en tunnista häntä samaksi siskokseni.
Kävin suruprosessin läpi huomatessani, etten enää koe kuuluvani perheeseen, johon synnyin. Saan elää omannäköistä elämää ihanan mieheni kanssa sellaisena kuin haluan ilman pakottavia sukukokoontumisia”, kirjoittaa JennyWhite.
”Kaiketi tästä pitäisi kokea huonoa omaatuntoa, mutta ainoa tunne on helpotus – ei enää sukujuhlia sen porukan kanssa, jonka seurassa ei halua olla”, tunnustaa Lumikki75.
Eulalia on samaa mieltä:
”Jos tapaamisesta jää vain paha mieli ja kiukku, niin miksi kiusata itseään? Sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi!”
Olavi on erkaantunut suvustaan, eikä ole enää vuosiin osallistunut sukunsa häihin tai hautajaisiin - “hyvin olen pärjännyt näinkin”, hän toteaa.
”En kelvannut suvun seurapiirihäihin, koska minulla ei ollut pukua. Sain kuulla olevani ahne ja rupusakkia. Päätin perustaa oman suvun”, Heikki kirjoittaa.
Perjantai: Pitääkö sukulaisista tykätä? Suvun onni ja kirous. Vieraina näyttelijä Kristiina Halkola, toimittajat Susani Mahadura ja Katarina Baer sekä psykoterapeutti Katriina Järvinen. Perjantai-dokkari: Kiva kun olet olemassa. Yle TV1 perjantaina 23.11. klo 21.05 alkaen ja Yle Areena.
Lue myös: