Valtioneuvoston juhlahuoneiston valtavia peilejä kuljetetaan Raimo Snellmanin työtilaan Helsingissä. Kaksi ja puoli metriä korkeat kehykset kaipaavat restaurointia, sillä kultaukset ovat osin pyyhkiytyneet siivouksen yhteydessä pois.
Peilit asetellaan varoen lattialle, jotta monivaiheinen työ voidaan aloittaa. Kultaajan tyyny, veitsi ja sivellin odottavat Snellmanin ja hänen kollegansa Mikko Snellmanin ammattitaitoisia käsiä.
Tilauksia Suomen tunnetuimmalle kultaajamestari Raimo Snellmanille saapuu valtion lisäksi kirkolta ja yksityishenkilöiltä. Viimeisimpiin suuriin tilaustöihin kuuluvat Mauno Koiviston muistomerkin kultaus ja Uspenskin katedraalin kupolien kultausreseptin työstäminen.
Kultaustöitä alalla riittää. Snellmanin lisäksi Suomessa työskentelee viisi muuta alan ammattilaista. Tästä on kiittäminen Snellmania, joka innostui 40 vuotta sitten elvyttämään kuolevaa ammattikuntaa. Tuolloin maassamme oli vain yksi kultaajamestari eikä ammattiin voinut opiskella Suomessa.
Huutokaupoissa kiertäminen sai innostumaan kultauksista
1980-luvun alussa Snellmanin haaveena oli tulla englannin kielen opettajaksi ja hän lähti opiskelemaan Walesin yliopistoon. Opiskelu sujui omalla painollaan. Vapaa-aikoina Snellman viihdytti itseään kiertämällä huutokauppoja.
Kullatut huonekalut ja esineet saivat Snellmanin palaamaan tutuille huutokaupoille aina uudestaan.
– Innostuin niin paljon, että otin lopulta yhteyttä Suomen ainoaan kultaajamestariin Reino Savolaiseen. Halusin tietää, miten alalle pystyi kouluttautumaan. Sain kuulla, että oppia saa Venäjältä.
Snellman ei tästä lannistunut, vaan hän lähti tavoittelemaan entistä innokkaammin uutta haaveammattia. Opiskelu Isossa-Britanniassa sai päättyä.
Jos ei ole koulutusta, niin aloitetaan sellainen
Saavuttuaan Suomeen Snellman otti yhteyttä Opetushallintoon ja ehdotti kultaaja-ammattitutkinnon perustamista. Hän sai puhuttua asiansa niin hyvin, että ideasta innostuttiin. Näin Suomessa käynnistettiin perustutkinnon sisällön suunnittelu.
Oppiakseen kultaajaksi Snellman haki 80-luvun alussa apurahaa. Ilokseen hän sai kutsun Pietarin Venäläisestä museosta (Russki muzeista).
Opinnot Snellman aloitti tunnetun mestarin Victor Petrovits Slezin suojissa.
– Slezin opit olivat minulle pommi. Viimein tajusin, miten kultaus täytyy tehdä oikeaoppisesti.
Snellman pääsi tutustumaan apurahoilla Venäjän hallinnon keskuksen Kremlin ja taidemuseo Eremitaašin esineiden kultaustekniikoihin Slezin opissa. Tutuiksi tulivat erityisesti ikoni- ja rakennustaito-oppi.
Snellman opiskeli Venäjällä jaksoittain. Hän kävi kultaajamestarin opissa aina muutaman kuukauden ja palasi jälleen kotiin muutamaksi kuukaudeksi. Opiskelu jatkui näin neljä vuotta.
Samoihin aikoihin Opetushallituksessa päästiin yhteisymmärrykseen ammattitutkinnon sisällöstä. Kultauksesta ei tullut koulumuotoista, mutta ammattiin pystyi valmistumaan oppisopimuksella.
Ammattitutkinnon saa edelleen, kun esittää kykynsä monitasoisissa kokeissa.
Kun Snellmanista tuli 90-luvun puolessa välissä kultaajamestari, hän auttoi kouluttamaan oppisopimuksella uusia tekijöitä.
– Olen työn ohessa opettanut neljä suomalaista kultaajaksi. Heistä kaksi on suorittanut kultaajamestaritutkinnon. Toiveena on, että ammatti ei kuolisi Suomessa koskaan.
Venäjän opit Suomen pelastus
Suomessa olevat kultaustyöt liittyvät pääasiassa ortodoksikirkkojen sisätiloissa oleviin ikonostaaseihin, jotka erottavat alttarin ja kirkkoseinän. Kirkon ulkopuolella tehtävät kultaukset ovat lähinnä kupoleja ja ristejä.
Monet ortodoksikirkkojen töistä on valmistettu Venäjällä. Esimerkiksi Uspenskin katedraalin ikonostaasi on tehty Itärajan toisella puolella ja se on kuljetettu osina Suomeen.
Tämän vuoksi restaurointityöt pitää Snellmanin mukaan tehdä perinteisellä kultaustekniikalla.
– Venäjältä tuomani kultausopit ovat olleet tarpeen. Oppien ansiosta arvokkaat työt tulevat säilymään tulevillekin sukupolville ja tällä tavalla olen pelastanut tätä kullattua kulttuuria Suomessa.
Lisäksi kultaustöitä tehdään muun muassa antiikkihuonekaluihin ja kehyksiin. Esimerkiksi Smolnan peilien kehyksiä työstetään puolisen vuotta, jotta kultaukset loistaisivat kuten ennen.
Kultausreseptejä on lukematon määrä
Kultauksessa on tärkeintä tietää, miten pohjustus tehdään eri esineisiin. Esimerkiksi Smolnan peileissä pohjustusaineita käytetään jopa parikymmentä. Joissakin erilaisia maaleja ja lakkoja saattaa olla jopa kuusikymmentä.
Kerrosten päälle asetetaan lopuksi vedellä laimennettua vodkaa ja lehtikultaa. Kaikkia esineitä ei kullata täysin samalla reseptillä, vaan jokainen kultaus vaatii omanlaiset työvaiheet.
Snellman on hyödyntänyt kultaukseen liittyvää reseptitietoutta muun muassa Presidentinlinnan ulkopuolella tehtäviin kultauksiin.
Yksi näyttävimmistä kultausresepteistä toteutettiin Helsingin paraatipaikalla – Uspenskin katedraalissa.
Snellman kokeili erilaisia reseptejä kupoleihin, kunnes löysi kestävimmän vaihtoehdon. Ulkokultaus kiinnitettiin erikoiskäsitellyllä pellavaöljyllä, jolloin se kestää vettä.
– Valmistamani reseptin avulla saasteet valuvat kupolista pois ja kultaukset säilyvät 60 vuotta hyväkuntoisena.
Varsinaista katedraalin kupolien kultaustyötä teki laaja alan ammattijoukko.
Snellmania pyydetäänkin usein paikalle, kun tehdään restaurointikohteen arviointia ja kultauksen suunnittelua.
Märkä siivousrätti pyyhkii kultauksen
Konservoinnissa säästetään huonekalujen alkuperäistä kultausta niin paljon kuin mahdollista. Poikkeuksena ovat kulumat, joihin joudutaan rakentamaan kokonaan uudet kultaukset.
Joskus voi olla niin, että maalatun pinnan alta otetaan esiin alkuperäinen kultaus. Näin toimittiin monin paikoin esimerkiksi Helsingin Eteläesplanadilla sijaitsevassa valtioneuvoston juhlasalissa, joka tunnetaan Smolnana. Snellman on konservoinut siellä Presidentin esittelysalin kultaukset.
– Poistin kultausten päälle maalattua pronssimaalia. Lisäksi korjasin alkuperäisiä kultauksia, jotka olivat paikoitellen menneet erittäin huonoon kuntoon. Osa kultauksista oli lähtenyt pois innokkaiden siivoajien vuoksi ja ne piti tehdä uudelleen.
Yleisesti ottaen Smolnassa on kielletty kullattujen pintojen pyyhkiminen märällä rätillä. Tästä huolimatta jokunen siivooja, hyvää hyvyttään ja tahattomasti, pyyhkii likaa märällä siivousliinalla.
Aina, kun märkä liina osuu sisätiloissa olevaan kiiltokultaukseen, se pyyhkiytyy pois, kertoo Snellman
– Se johtuu siitä, että kultauksen alla oleva vodka-vesiseos saa liikkeelle koko pohjakerrosmassan. Seos jää rättiin. Kultausten tippumiseen on vaikuttanut myös siirtyminen kuivaan keskuslämmitysilmaan.
Vaikka kullattu pinta ei kestä kosteutta, niin kullattu se kestää yllättävänkin kovaa käsittelyä. Itse asiassa kultaus kiillotetaan akaattikiven avulla.
Myös Smolnaan palaavat, nyt restauroinnissa olevat peilit saavat viimeisen silauksen ja oikean kiillon kiven avulla. Ne pääsevät loistamaan täydessä komeudessaan Smolnaan parin vuoden päästä, kun peruskorjaus on valmis.
Kultaus symboloi korkeinta
Kultauksessa käytettävä lehtikulta on taottu ohuen ohueksi. 1 000 lehteä painaa 10–25 grammaa riippuen tilatun kullan paksuudesta.
Snellman haluaa vielä korostaa, kuinka herkän ja näyttävän metallin kanssa hän työskentelee.
– Lehtikulta on niin ohutta, että itse asiassa yhteen millimetrin pinoon mahtuu 10 000 kultalehteä.
Snellman muistuttaa, että Raamatussa kullan käytöstä puhutaan hyvin ylevästi ja tämä on jokaisen kultaajan on tärkeää ymmärtää.
– Raamatussa mainitaan kultaus yli 300 kertaa. Se ei ole mikään vähäpätöinen asia. Yleisesti kultaus tehdään korkeimman kunniaksi, olkoon kyse sitten Jumalasta tai Buddhasta.
Kaikkia uskontoja yhdistää kirkkorakennuksissa käytetty kulta. Snellman toteaa, että syyt kultauksen käyttöön liittyvät yleviin ajatuksiin.
– Kirkkorakennusten kulta auttaa ihmistä nousemaan ajatuksissaan arjen yläpuolelle ja uskomaan korkeampaan voimaan. Kulta on ihastus ja valo.