Kun kirjeenvaihtaja Marjo Näkki kertoo Venäjällä olevansa Suomesta, hän saa yleensä innostuneen reaktion. Monet venäläiset pitävät Suomea puhtaana ja luotettavana maana.
Samat mielikuvat toistuvat, kun Näkin venäläiset ystävät kertovat matkoistaan Suomessa.
– He ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että pihat ovat puhtaita ja ilma raikasta, Näkki kertoo Mistä maailma puhuu -podcastissa.
Suomalaiset yritykset käyttävät mielikuvia taitavasti hyväkseen. Jogurttipurkin kyljessä saattaa lukea, että se on valmistettu venäläisestä maidosta mutta suomalaisella laadulla. Suomalaisia brändejä näkyykin paljon kauppojen hyllyillä pakotteista huolimatta.
Pohjoismaat kiinnostavat venäläisiä ylipäätään nyt paljon. Venäjän Ykköskanavalla on alkanut 12-osainen matkailusarja, jossa tunnettu toimittaja Vladimir Pozner seikkailee Suomessa ja muissa pohjoismaissa.
Näkki kertoo podcastissa myös siitä, mitä länsimaiden ihailu kertoo luottamuksesta Venäjän omaan tuotantoon ja siitä, miten valtion johto yrittää kehittää taloutta – toisinaan myös suomalaisyritysten avulla.
Ylen kirjeenvaihtajat ja toimittajat kertovat joka toinen viikko Mistä maailma puhuu -podcastissa maankolkkansa kuumimmista puheenaiheista ja arjen pienistä ilmiöistä, jotka jäävät usein uutisissa kertomatta. Sarjaa toimittaa Simo Ortamo.
Kuuntele Mistä maailma puhuu -podcast:
Venäjän-kirjeenvaihtaja Marjo Näkki vastasi yleisön kysymyksiin mm. venäläisten Suomi-kuvasta. Kysymyksiä sai esittää jutun kommentti-osassa.
Kommentointiin osallistuminen vaati Yle Tunnuksen, jonka voit luoda täällä.
1. kysymys: Venäläisessä mediassa tuntuu olevan, ainakin ajoittain, voimakas vihakampanja Suomen kohtaan, jolla myönteisiä mielikuvia pyritään muuttamaan. Miten arvioit, onko tällaisella kampanjalla menestymisen mahdollisuuksia pitkässä juoksussa?
Marjo Näkki: – Venäjällä valtionjohtoisen television kanavilla on välillä ollut uutisia ns. lapsikaappaustapauksista, joissa kuvataan venäläislasten joutuneen kaapatuiksi Suomessa. Samankaltainen kampanja oli käynnissä Suomen jälkeen myös Norjaa vastaan.
Tällä hetkellä tämä aihepiiri ei ole ollut ajankohtainen. Osaltaan siihen on auttanut Suomen ulkoministeriön ja Venäjälle lähetettyjen suomalaisdiplomaattien ponnistelut faktojen oikaisemiseksi sekä venäläiselle medialle järjestetyt toimittajamatkat Suomeen. Niiden aikana venäläistoimittajille on kerrottu Suomen lastensuojelusta ja he ovat saaneet haastatella suomalaisia asiantuntijoita.
Loppuvuodesta kohistiin hetki Sandarmohin vainajista, mutta tämä aihe ei lyönyt läpi Venäjän valtakunnan mediassa ja se hiipui melko nopeasti.
Kampanjat toki herättävät venäläisissä huolta. Olen itsekin joutunut vastaamaan kysymyksiin, voivatko venäläiset vanhemmat ottaa lapsensa mukaansa lomamatkalle Suomeen. Tällaiset kysymykset ovat kuitenkin melko harvinaisia.
Kampanjoilla taidetaan pikemminkin pönkittää venäläisten yleistä epäluuloa länttä kohtaan. Tässä mielessä Suomi ei ole lainkaan etulinjassa. Nyt Venäjän television uutisissa on kerrottu Ukrainan ortodoksikirkon erosta, Brexitistä, Ranskaa ravistelleista mielenosoituksista sekä Yhdysvaltain toiminnasta. Uutisoinnin sävy on sellainen, että se pönkittää Venäjän omia poliittisia kunnianhimoja.
2. kysymys: Ajatteleeko tavallinen venäläinen Suomea suvereenina itsenäisenä naapurina, vai onko kovin yleinen ajatus, että Suomi olisi osa Venäjän valtapiiriä ja jopa sille kuuluvaa maata - mm. Venäjän vanhojen rajojen perusteella?
– Tämä on hyvä kysymys. Venäläiset uskovat voimaa, joten Suomen käymät kaksi sotaa ovat hyvä pohja nykyisillekin suhteille. Eron huomaa erityisesti kun seuraa, miten virallinen Venäjä kohtelee esimerkiksi Baltian maita, joiden irtautuminen tuntuu edelleen olevan kova pala. Venäjän suhtautuminen Suomeen on erilainen kuin sen suhtautuminen entisen Neuvostoliiton alueelta itsenäistyneisiin maihin.
Tämä tulee esiin erityisesti ns. virallisen Venäjän kannanotoissa. Tavallisilla ihmisillä voi sitten olla hyvinkin läheiset ja ymmärtäväiset suhteet samojen maiden edustajiin ruohonjuuritasolla.
Kun kerrottiin että Helsinki olisi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin huipputapaamisen pitopaikka, venäläisarviot olivat sangen positiivisia.
Silloin puheissa luonnehdittiin Suomea usein ”neutraaliksi maaksi”. mikä tietysti meidän korvaamme särähtää pahasti YYA-ajalta. Venäläisten puheenparressa neutraali-sanalla ei kuitenkaan ole samanlaista poliittista latausta. Heille neutraali tarkoittaa itsenäistä. Vaikka varsinkin koulutetut ja asioita seuraavat tietävät Suomen olevan EU:n jäsen ja siten osa länttä, he näkevät silti Suomen neutraalina idän ja lännen välissä olevana valtiona.
Asia ehkä muuttuisi, jos Suomi liittyisi sotilasliitto Natoon, sillä Yhdysvallat on edelleen venäläismielissä jonkinlainen arkkivihollinen.
3. kysymys: Mitä tavalliset venäläiset ajattelevat Ukrainasta ja ukrainalaisista? Pitävätkö he Venäjän toimintaa Ukrainassa yhä oikeutettuna?
– Ukrainan kriisi on tainnut väsyttää myös venäläisyleisöä. Täytyy muistaa, että Ukraina ja Venäjä olivat hyvin läheiset valtiot, joiden kansalaiset liikkuivat sujuvasti rajojen yli. Monilla venäläisillä on Ukrainassa edelleen sukulaisia.
Samalla historia ja kulttuuri ortodoksiuskontoineen on liittänyt maat tiiviisti yhteen. Niinpä varsinkin Itä-Ukrainan sota on kova paikka monille venäläisille.
Valtaosa venäläisistä pitää Krimin valtausta oikeutettuna. Toki tähän liittyy Venäjän valtion väkevä propaganda, jonka mukaan niemimaan väestö äänesti alueen liittämisestä Venäjään. Ennen valtausta Venäjällä oli laivastotukikohta Krimillä ja se on ollut osa Venäjän sotilaallista strategiaa tsaarinajoista lähtien.
Ukraina ja sen presidentti Petro Porošenko saavat jatkuvasti kyytiä Venäjän television uutisissa ja puheohjelmissa. Venäjä syyttää Ukrainaa provokaatioista. Loppuvuodesta seurasimme Kertšinsalmen tapahtumia, joita Venäjä pitää Ukrainan syynä.
Nyt venäläiset syyttävät Ukrainaa ja Porošenkoa ortodoksikirkon hajottamisesta. Ukrainan kirkko itsenäistyi Moskovan patriarkaatin alaisuudesta virallisesti alkuvuodesta. Ukraina pyrkii edelleen irtaantumaan Venäjän vaikutusvallasta.
4. kysymys: Perheemme luona kävi uudenvuoden jälkeen kylässä peräkkäin kaksi perhettä. Heidän suhtautuminensa Suomeen oli kuin yö ja päivä: yleensä suhtautuminen on myönteistä, mutta löytyy niitäkin jotka eivät voi hyväksyä Suomen kaltaista maata. Vastaako tämä sinun kokemustasi venäläisten suhtautumisesta Suomeen?
– Ihmisten mielipiteet taitavat vaihdella myös sen mukaan minkälaisia henkilökohtaisia kokemuksia heillä on. Pietarin alueella asuvat tuntevat Suomen läheisyyden paremmin kuin muualla Venäjällä asuvat, mutta myös Moskovassa esimerkiksi Valion elintarvikkeita myydään tekstillä ”Suomalaista laatua” . Jopa Kaukoidässä näin syrjäisessä ostoskeskuksessa plakaatin, joka mainosti ”suomalaisia vaatteita”.
Yleisesti Suomea pidetään Venäjällä puhtaana, luotettavana, toimivana ja vähän ehkä tylsänäkin maana. Historiaa tuntevat venäläiset tietävät, että joskus Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Joskus joku poliitikko – kuten ikimuistoisesti populistipoliitikko Vladimir Žirinovski – on vaatinut vanhoja rajoja takaisin ja Suomen palauttamista Venäjän yhteyteen. Tosin samainen herra taisi luvata Viipurin Suomella muutamaa vuotta aikaisemmin, jos hän voittaisi presidentinvaalit.
Suomen johto ja sotilasasiantuntijat eivät näe, että Venäjällä olisi mitään tällaisia pyrkimyksiä. Žirinovskin kaltaisilla ajoittaisilla huutelijoilla on tietty provokaattorin ja narrin rooli Venäjän politiikassa. Heidän pitääkin räväyttää.
Venäläisten länsivastaiset kommentit on suunnattu etupäässä kotimaan kulutukseen. Presidentti Putin ja Venäjän ulkoministeriö haukkuvat länttä, koska he tarvitsevat viholliskuvaa pönkittääkseen omaa valtaansa.
5. kysymys: Miten venäläiset suhtautuvat siihen että länsimaisten tiedotusvälineiden ja poliitikkojen suhtautuminen Venäjään on pääosin negatiivista? Onko niin että Venäjästä ei edes haluta uutisoida mitään neutraalia tai positiivista?
– Venäjän lienee saanut negatiivista huomiota lähinnä oman toimintansa ansiosta. Krimin valtaus vuonna 2014 oli kansainvälisen oikeuden vastainen, eikä kansainvälinen yhteisö ole sitä hyväksynyt. Lisäksi Itä-Ukrainassa soditaan.
Yhdysvallat syyttää Venäjää vaaleihin sekaantumisesta ja muutkin länsimaat ovat suivaantuneet Venäjään sen vaikutusyritysten takia.
Britannia on esittänyt todisteita, että Venäjän sotilastiedustelupalvelun GRU:n edustajat myrkyttivät kaksi venäläistä sen maaperällä viime vuonna. Tapausta edelsi muutama muukin epäselvä venäläisten kuolema Britanniassa.
Tässä nyt muutama esimerkki. Tietysti Venäjä kiistää syyllisyytensä, kääntää asiat mieleisekseen ja sekoittaa pakkaa minkä ehtii. Tämä on heidän tapansa toimia ja sekaantua muiden maiden asioihin saavuttaakseen lisää vaikutusvaltaa kansainvälisesti.
Venäjällä kirjeenvaihtajien määrä on pienentynyt muutaman vuoden takaisesta. Syynä on medioiden säästöpaineet ja vaikea toimintaympäristö. Niinpä täällä työskentelevät joutuvat keskittymään suurelta osin uutisiin, jotka tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa ovat varsin negatiivisia.
Toki teemme myös ilmiöjuttuja ja kerromme venäläisistä ihmisistä. Resursseja voisi toki olla lisää, jolloin tulisi enemmän myös muita kuin niin sanottuja kovia uutisia taloudesta ja politiikasta.
Tämä monipuolistaisi kuvaa Venäjästä, joka on kiinnostava paikka - ja sen asukkaat suurelta osin aivan tolkun porukkaa.
6. Kysymys: Mistä johtuu se että Viipuri ja muu Venäjän Karjala vaikuttaa hoitamattomalta ja rappeutuneelta, ja uusia datsoja lukuunottamatta rakennukset lyyhistyvät paikoilleen?
– Karjalan tasavalta on köyhää aluetta ja sen merkitys koko Venäjän bruttokansantuotteelle on hyvin pieni. Karjalassa on metsäteollisuutta ja esimerkiksi kalankasvatusta, mutta muuten se jää Moskovan näkökulmasta syrjäseuduksi.
Venäjän valtio on tukenut aluetta tuntuvasti, mutta satsaukset eivät ehkä sitten näy ihmisten arjessa ja kaupunkien kunnossapidossa.
7. kysymys: Miten pitäisi ymmärtää se että etelässä lomaillessaan venäläisturistit usein etuilevat ja tönivät buffetjonoissa ja allasalueilla, eikä lapsiakaan juuri paimenneta kunnioittamaan muita asukkaita. Onko tämä kulttuurinen ilmiö?
– Venäläisillä tosiaan on hieman erilainen käsitys henkilökohtaisen tilan tarpeesta. Tämä taitaa olla ihan kulttuurikysymys. Minullakin on kokemusta varsinkin ruuhka-aikaan metrossa siitä, kuinka venäläisen vierustoverin mielestä on ihan ok, että liki nojaudumme toisiimme.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos suomalaisena seison esimerkiksi odottamassa vuoroani passintarkastukseen ja jätän mielestäni sopivan ja kohteliaan tilan edessä olevaan ihmiseen, niin pianhan siihen väliin on tunkenut itänaapurimme edustaja. Jos asiasta huomauttaa, venäläinen tunkeilija kyllä usein pahoittelee ja päästää takaisin edelleen.
Pääosin kyse on kai siitä, että he ajattelevat näistä asioista hieman eri tavalla, eivätkä välttämättä pahuuttaan näin toimi.
Venäläiset kyllä liki poikkeuksetta päästävät jonoissa lapset ja lapsiperheet edelleen – usein myös vanhukset.
Lapsenkasvatus on sitten toinen asia. Olen nähnyt sekä hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita venäläislapsia ja toisaalta pilalle hemmoteltuja kullannuppuja, joten kaikenlaista löytyy.
8. kysymys: Mitä venäläiset ajattelevat suomalaisten rehellisyydestä?
– Venäläiset pitävät suomalaista rehellisyyttä osin naiiviutena. Tosin arvostavat myös sitä, että suomalaiseen voi luottaa. Venäläisten toiminta esimerkiksi liike-elämässä perustuu suurilta osin luottamukseen. Kädenpuristus on usein paljon pitävämpi sopimus kuin allekirjoitus.
Venäläisessä kansanperinteessä oveluutta pidetään hyveenä. Siksi esimerkiksi sääntöjen rikkomista ei pidetä niin pahana asiana, jos lopulta asiasta jotain hyötyy.