Tuohi on joustava, kestävä, kevyt ja monikäyttöinen materiaali, jota kutsutaan myös entisajan muoviksi. Se, mitä nykyään tehdään muovista, tehtiin ennen tuohesta.
Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa kokoontuu viikoittain tuohipiiri, jossa pidetään yllä vanhaa käsityöperinnettä.
Kurssin ohjaaja Esko Uusitalo pyöräyttää siron tuohisormuksen valmiiksi muutamassa sekunnissa ja ojentaa vielä tuohesta taittelemansa ruusun kaupan päälle.
Tuohi irrotetaan pystypuun yläosasta
Tuohitöiden teko aloitetaan kesällä keräämällä työstettävä materiaali. Paras aika on juhannuksen tienoilla, jolloin tuohi irrotetaan koivun rungon yläosasta isoina levyinä.
Tuohen kerääminen ei ole jokamiehenoikeus, vaan siihen on oltava metsänomistajan lupa.
– Keräämisen jälkeen tuohen annetaan jonkin aikaa kuivahtaa, muuten se rupiaa homehtumaan, kertoo Uusitalo ja näyttää kuinka prässätystä tuohilevystä saa irrotettua neljäkin kerrosta työstettävää tuohta.
Käsistä suoraan sydämeen
Käsillä tekeminen on tutkitusti hyväksi aivoille. Hyvää mieltä tuo myös yhteisöllisyys ja nauru, joka on herkässä. Nivalan tuohipiirissä käsitöitä tehdään suurella sydämellä ja läheiset mielessä.
Tuomo Vähäsöyringin käsissä syntyy puukahvoin varustettu kaunis kori valmistujaislahjaksi lapsenlapselle.
– Tämä säilyy pitkään. Ainakin hänelle jää muisto tämmöisestä papasta, Vähäsöyrinki nauraa ja hymy leviää silmiin asti.
Viereisessä pöydässä vatia työstävä Esko Kivioja on tehnyt vuosien mittaan suuritöiset tuohikontit jokaiselle lapselleen, eli peräti yksitoista kappaletta.
Kansallisromanttinen tuohisormus lyhyeen lempeen
Elina Hyvärinen ja Pekka Peräaho näpertävät sormusten parissa.
Hyvärinen on tuohitöiden kanssa vielä aloittelija mutta Peräahon opastuksella tuohisuikaleen päät kääntyvät pienten pihtien avulla sormuksen muotoon.
Minä tuohesta kultaisen sormuksen tein, sillä kihlaan heilan itsellein. Tämä tuohinen sormus ja lempeni vaan, kestää yhden illan kerrallaan.
Laulusta Tuohinen sormus. Sanat Tatu Pekkarinen
– Hertsileijaa, Hyvärinen huudahtaa, kun tuohisormuksen keskelle muodostuu risti. Peräaho kehuu vuolaasti sormuksen ulkomuotoa.
– Minä olen aina arvostanut käsillä tekemistä. Se on elämän rikkaus, että osaa tehdä käsillään jotain. Käsityöt ovat ainutkertaisia taideteoksia. Mikään ei ole samanlainen kuin toinen, Peräaho toteaa.
Kansanperinne jatkuu niin kauan kuin tekijöitä riittää
Uusitalo leikkaa tuohilevyistä lisää suikaleita ja katselee hymyillen ryhmäänsä. Iloinen puheensorina täyttää luokkahuoneen, samalla kun kädet käyvät ja uusia tuohitöitä valmistuu.
– Tuohitöissä on vain taivas rajana. Malleja voi aina kehitellä eteenpäin ja keksiä uusia. Toisina päivinä hoksii jotain ja toisina on vähän hiljasempaa.
Tuohipiirin tuotosten perusteella hiljaisempia päiviä ei juurikaan ole ollut.
Katso juttu Nivalan tuohipiiristä: