Andy Warhol pelkäsi kuolemaa. Taiteessaan hän käsitteli aihetta omintakeisella tyylillä.
Warhol saattoi monistaa järkyttävän uutiskuvan itsemurhahyppyä tekevästä ihmisestä tai vaikkapa sähkötuolista tapetiksi. Päälle taiteilija maalasi värejä. Yksittäisen kuvan ahdistava vaikutus oli näin hänen mielessään häivytetty.
Siitä tulee tyhjä ja ihana olo, Warhol sanoi.
Homoseksuaalisuuttaan ja ulkonäköään häpeillyt Warhol vetäytyi syrjään ja oli hiljaa sosiaalisissa tilanteissa. Hän tarkkaili sivusta – tallensi näkemänsä valokuviksi ja filmiksi.
Säveltäjä Juhani Nuorvalan ja kirjailija Juha Siltasen surrealistisessa oopperassa maailman kuuluisin poptaiteilija kohtaa fobiansa, joskin erikoisella tavalla.
Andy Warholia ei nähdä näyttämöllä peruukki päässä maalaamassa keittopurkkeja. Andy Warhol ei huudahda oopperaäänellä järkytyksestä, kun häntä ammutaan.
– Sen sijaan päähenkilö on oopperan katsoja. Kuulemme äänen, joka kommentoi sitä, mitä yleisö, siis me katsojat, näemme ja kuulemme. Se ääni antaa ajatukset Warholille, Nuorvala kertoo.
Ne ajatukset ovat lähestyvän kuolinhetken ajatuksia. Vähitellen päähenkilölle paljastetaan tilanteen kohtalokas luonne.
Warhol kuoli kaksi kertaa
Warholin elämä oli erikoisten käänteiden värittämä.
Warhol todettiin kliinisesti kuolleeksi, kun radikaalifeministi Valerie Solanas ampui taiteilijaa vuonna 1968. Sydän saatiin käynnistettyä uudestaan.
Tapaus mullisti hänen elämänsä. Omakohtaiseksi muuttunut kuoleman teema näkyi teossarjoina pääkalloista ja käsiaseesta. Toisaalta Warhol tunsi menettäneensä paikkansa ristiriitaisena taiteilijana.
– Kadotin luovuuteni ampumisessa, sillä en ole sen jälkeen tavannut epämääräisiä ihmisiä, Warhol kirjoitti päiväkirjaansa marraskuussa 1978.
Lopullinen lähtö koitti vuonna 1987, kun Warhol oli viivytellyt hoitoon menemistä sappivaivojen vuoksi. Warhol pelkäsi kuoleman lisäksi sairaaloita ja turvautui lääkärin sijaan "parantaviin" kristalleihin, kunnes oli myöhäistä.
Flash Flash -oopperan alaotsikko onkin ohjaaja Erik Söderblomin muotoilemana Andy Warholin kaksi kuolemaa. Kuolin jo kerran, nytkö taas, päähenkilö laulaa oopperassa englanniksi.
Teoksen alkuperäinen alaotsikko on Kaksi hologrammia ja väliaika.
– Leikilläni olen sanonut, että tämä teos voisi olla tutkielma siitä, millaista on olla Andy Warhol, säveltäjä toteaa.
Toistakymmentä vuotta vanha teos saa nyt ensiesityksensä
Oopperan polku näyttämölle oli mutkikas. Teos nimittäin tuli valmiiksi jo toistakymmentä vuotta sitten. Nuorvala sai sävellystyön päätökseen vuoden 2005 viimeisinä päivinä. Kantaesityksensä ooppera saa tänä viikonloppuna.
– Monet ovat sitä yrittäneet saada lavalle matkan varrella. En pysy enää edes laskuissa. On huvittavaa, kuinka takkuista on ollut, Nuorvala sanoo.
– Ja nyt se sitten vihdoin onnistuu.
Teoksen tilasi aikoinaan pieni oopperaryhmä Ooppera Skaala, mutta esitystä ei rahoitussyistä saatu aikaan.
Erikoista produktiota oli vaikea markkinoida eteenpäin. Teos oli saada päivämääränsä Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa, mutta johtajien vaihduttua mielenkiinto loppui kokonaan.
Musica Nova -festivaalilla teos nähdään muun muassa Espoon kaupunginteatterin tuella. Espoossa on luvassa tulevalla viikolla neljä esitystä.
Mikrointervalleja ja puhdasvireisyyttä
Oopperan musiikki mukailee Nuorvalan mikrointervalleilla väritettyä sävelkieltä, jota hän kutsuu laajennetuksi puhdasvireisyydeksi.
Sointia hallitsevat syntetisaattorit. Mukana ovat myös muun muassa rummut ja sähkökitara. Kuulija tunnistaa vaihtelevan ja omintakeisen sävelkielen keskeltä erilaisia viittauksia. Yhtäkkiä äänialan täyttää eriskummalliseksi naamioitu hittiaaria Toreador Carmenista.
Luvassa on lainoja myös populaarimusiikista.
– Warholille tyypillisesti käytän hyvin tunnistettavia viittauksia. Warholin teoksissa lapsikin tunnistaa, että kuvassa on Marilyn, samalla tavalla kaikki tunnistavat tietyt musiikilliset sitaatit heti.
Nuorvalan musiikki vaatii totuttelua. Lopulta huomaa, ettei erikoisiin viritysjärjestelmiin saati mikrointervalleihin kiinnitä kummempaa huomiota.
– Ne ovat tärkeä osa sävelkieltäni. Haluan tehdä tonaalista ja konsonoivaa musiikkia, sillä se on minulle läheinen alue. Poikkeavat viritykset ja puhdasvireisyys tekevät mahdolliseksi säveltää sellaista musiikkia tuoreella tavalla. Nämä intervallit ja harmoniat ovat minulle jatkuvan inspiraation lähde, Nuorvala kertoo.
Nuorvala on pitänyt kiinni juuri Flash Flashin myötä kehittelemästään sävelkielestä. Se on kestänyt aikaa.
– Mutta kyllä teos on aina musiikillinen puheenvuoro, että tällaista on nyt. Tämä ooppera on siis se, mitä alun perin haluttiin sanoa silloin. Toisaalta Warhol ikonisena hahmona tulee sykleittäin muotiin, Nuorvala pohtii.
Ennen erikoinen tuntui erikoisemmalta
Kokonaisuuden suhteen Nuorvala on sitä mieltä, että kokeileva ja omintakeinen produktio saatetaan ottaa tänä päivänä helpommin vastaan kuin se olisi aikanaan otettu.
Siitä ajatuksesta saa kiinni selaamalla kalenteria kymmenen vuotta oopperan säveltämisestä taakse. Nuorvala kuratoi Andy Warhol -elokuvien sarjan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille vuonna 1995.
– Siellä oli paikalla elokuvajengiä, mutta ei kyse mistään yleisöryntäyksestä ollut. Myöhemmin olen huomannut, kun Warholin elokuvia on esitetty elokuva-arkiston näytöksissä, että ne ovat ihan täynnä.
Warholin elokuvissa ei välttämättä tapahdu mitään. Kamera saattaa seistä paikoillaan tunteja, kuten elokuvassa Empire (1964). Siinä kuvataan paikallaan tönöttävää Empire State Buildingiä, ei mitään muuta.
– Kokeellinen askeettisuus, mitä alkuperäisessä oopperakonseptissammekin on, ei ehkä tunnu niin kummalliselta nyt.
Oopperassa on monessa mielessä jotain hyvin warholilaista. Teos onkin vuosien aikana saavuttanut kulttimaineen ilman ainuttakaan esityskertaa.
Pientä pesäeroa tekijät kuitenkin toivovat innoittajaansa. Elokuviensa kulttisuosiosta taiteilija itse totesi, että ne ovat parempia puheenaiheena kuin katsottuna.
Päivitetty 12. helmikuuta klo 13.55: Flash Flash -oopperan suora lähetys Yle Areenassa siirtyy. Flash Flash -oopperan loput esitykset on peruttu sairaustapauksen vuoksi. Ooppera saa esityksensä myöhempänä ajankohtana, näillä näkymin toukokuun alussa. Flash Flashia ei siis esitetä Yle Areenassa 16. helmikuuta klo 15, kuten alun perin jutussa kerrottiin.
