Liikenneturvallisuuden ammattilaiset arvioivat, että helpot ajo-olosuhteet voivat saada kuljettajan keskittymisen herpaantumaan. Myös Ylen kysyessä vaikuttavatko olosuhteet omaan keskittymiseen, 75 prosenttia vastasi kyllä. Runsaat 300 kuljettajaa vastasi.
Autoilijat saivat kertoa omin sanoin, millaisissa oloissa keskittyminen herpaantuu, jos niin käy. Eniten mainintoja saivat suorat tieosuudet. Myös tien tuttuus vaikuttaa, lisäksi keskittyminen kärsii tieosuuksilla, joita vastaajat kuvailivat tylsiksi ja helpoiksi.
Tylsä suora tie, jolla on olosuhteisiin nähden liian alhainen nopeusrajoitus
Heikoissa olosuhteissa on tarkkaavaisempi
Jos olosuhteet ovat hyvät, voi keskittyminen mennä hetkeksi esim. maisemiin tai omiin ajatuksiin
Suunnittelija Jyrki Kaistinen Liikenneturvasta ei ole yllättynyt. Onnettomuuksista suurin osa tapahtuu kesällä ja hyvissä ajo-oloissa, joten keskittymisen puutteen voi ainakin arvioida olevan osatekijä, vaikka sen tutkiminen onkin vaikeaa.
Tierakentamisen tavoitteena on tehdä helppoja teitä, mutta kääntöpuolena voi olla kuljettajan ajautuminen puolihorrokseen.
Vastakkaisten suuntien erottaminen toisistaan keskikaiteella esimerkiksi moottoriteillä on osoittautunut tehokkaaksi turvatekijäksi. Sen sijaan tutkimustietoa on niukasti siitä, miten tavallisten kaksikaistaisten teiden profiilit vaikuttavat onnettomuuksiin.
Mitä tapahtuu, kun "autopilotilla" toimivalle kuskille tulee yllätystilanne?
Kyselyyn vastanneet vahvistivat, että herpaantuminen saa ajatukset harhailemaan muualle kuin liikenteeseen. Ajonopeus voi seilata: osalla kaasujalka painuu, ja esimerkiksi kameratolppien kohdalla tulee tehtyä hätäisiä äkkijarrutuksia.
Vauhtisokeus voi yllättää, voi myös ajaa ohi risteyksen mistä oli tarkoitus kääntyä
Muita yleisiä seurauksia ovat arviointivirheet ja reaktioiden hidastuminen. Ajatuksiin vaipuminen voi saada myös kuljettajan toimimaan kuin autopilotilla.
Saatan yhtäkkiä havahtua, että edellä ajanut auto on kadonnut. Ei mielikuvaa, mihin. Kääntyi? Milloin ja minne?
Havahtuu ja huomaa ajaneensa "jo näin pitkän matkan".
Yhtäkkiä huomaa, ettei muista ajaneensa jonkun tietyn kohdan ohi. Kymmeniä kilometrejä saaattaa olla "hukassa".
Niin sanotussa highway hypnosis -tilassa ihminen voi ajaa täysin poissaolevanakin. Kuljettaja voi esimerkiksi onnistua pitämään auton kaistalla pelkän perifeerisen näön pohjalta.
– Toiminnot voivat automatisoitua. Ongelma on siinä, että jos tapahtuukin jotain poikkeuksellista, reaktiot voivat olla hitaammat. Siksi pitäisi olla valppaana, tiivistää Jyrki Kaistinen.
Keskittymistä herpaannuttavista tekijöistä paljon mainintoja saivat myös alhaiset ajonopeudet. Liian hitaaksi koettu köröttely vie terän monelta kuljettajalta. Saman tekevät hyvä keli ja liian hyvä tie.
Pitkän ajomatkan tai -ajan mainitsi vain kourallinen. Monessa vastauksessa yhdistyi useampi tekijä.
Pitkä leveä suora tie ja alhainen nopeusrajoitus
Hyvä tie hyvälllä kelillä yhdistettynä liian alhaisiin nopeusrajoituksiin
Suunnittelija Jyrki Kaistinen Liikenneturvasta puolustaa alhaisia nopeuksia sillä, että niissä ehtii reagoida ajoissa. Hän uskoo, ettei nopeuden nousun vaikutusta ikäviin seurauksiin oikein ymmärretä. 100 kilometrin tuntivauhti vastaa kiihtyvyytenä kiinteään törmättäessä samaa kuin putoaisi 12-kerroksisen talon katolta. 50:n vauhdissa kerroksia on vain kolme.
Vireystilan ylläpitoon esimerkiksi laulaminen auttaa, mutta tarkkaavaisuuteen se voi vaikuttaa huonosti. On vaikea sanoa, missä optimikohta on
Jyrki Kaistinen, Liikenneturva
Kun olosuhteet eivät tarjoa riittävästi haasteita, moni turvautuu tuttuihin keinoihin: taukoihin, kahviin ja musiikin kuunteluun. Ne mainitaan useimmin keinoina pirteänä pysymiseen.
Osa tunnustaa nostavansa nopeutta, jos keskittyminen kärsii. Jos taas terävyys uhkaa puuduttaa fyysisestikin, auton lämpötila säädetään viileämmäksi.
Musiikin tai äänikirjojen kuuntelu tai muut virikkeet ovat kaksipiippuinen apu keskittymiseen. Liikenneturvan Kaistinen muistuttaa, että aivotutkimuksen mukaan ihminen ei juuri multitaskaa, vaan siirtää huomiota nopeasti asiasta toiseen. Psykologian näkökulmasta taas kaikki päätehtävän rinnalle tulevat muut toimet heikentävät päätehtävän suoritusta.
– Vireystilan ylläpitoon esimerkiksi laulaminen auttaa, mutta tarkkaavaisuuteen se voi vaikuttaa huonosti. On vaikea sanoa, missä optimikohta on. Joka tapauksessa pitäisi keskittyä ajamiseen.
Tauottaminen on siis hyvä tapa pitää itsensä virkkuna, samoin kahvin juonti tai vaikkapa sisälämpötilalla pelaaminen.
Jyrki Kaistisen mukaan kiinnostava tutkimuksen kohde olisi se, kuinka nopeasti ihminen saa tilanteen tarvittaessa hallintaansa – ja kuinka paljon reaktioaika vaihtelee sen mukaan, onko kuljettaja uponnut ajatuksiinsa, keskusteluun vai johonkin muuhun.
Kaistinen sanoo myös, että itsensä skarppina pitämisen keinojakin kannattaa vaihdella. Radion kuuntelustakin tulee monotoninen kokemus, kun se jatkuu tarpeeksi pitkään.
Moni keskittyy päättämällä, ja se onkin oikeaa ennakointia
Jotkut kyselyyn vastanneista pitävät itsensä valppaina visualisoimalla mielessään onnettomuuksia tai uhkatilanteita.
Kuvittelen poron tai jäniksen pomppaavan eteen
Eihän se auta kuin yrittää skarpata, miettiä mitä tekisi jos vaikka hirvi tulisi eteen ja valmistautua toimimaan
Huomattavan monet toteavat silti, että keskittyneenä pysyy, kun keskittyy.
Keskityn tietoisesti ajamiseen
Keskityn olennaiseen eli ajamiseen. Ei siihen paljon vaadita
Kaistinen liputtaa päättäväisyyden puolesta. Hän näkee, että ennakointi on liikenteessä pärjäämisen täsmälääke. Päättäminen taas on ennakointia, joka virittää kuljettajan oikeaan mielentilaan, keskittymiseen. Sekään ei silti pysy yllä, jos ei itseään muistuttele säännöllisin väliajoin siitä, mitä on tekemässä.
Oletko joutunut vaaratilanteeseen, kun keskittyminen kärsii? Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka.