Jyväskyläläinen Mari Varonen yhdistää sulavasti Kymenlaakson puvun punaisen liivin ja samanväriset Minna Parikan korkkarit.
Toisena päivänä pörröiseen leoparditakkiin tuo sävähdyksen räikeänpunainen Lapväärtti-Tiukan puvun korvamyssy, joka on aseteltu auki lepääville hiuksille.
Arkiset farkut muuttuvat lanteilta värikkäiksi Närpiön pukuun kuuluvalla kirjavalla taskulla.
Hälyttäkää kansallispukupoliisi!
Monen tiukkapipon mielestä tämä vaatepeli pitäisi puhaltaa poikki alkuunsa. Onhan kyseessä arvokas ja usein kallis juhlapuku, joka kelpaa vaikka Linnan juhliin.
– Kyllä niitä juhlia sitten saa odotella. Arkihan on yhtä juhlaa, sanoo Jyväskylän ammattikorkeakoulussa työskentelevä 43-vuotias Mari Varonen.
Perinne esiin sekakäytöllä ja tuunauksella
Mari Varonen tunnetaan kansallispukuihin hurahtaneena naisena, jolla on kotonaan nykyään noin 200 kansallispukua.
– Puolet puuttuu vielä. Kansallispukumalleja on Suomessa yli neljä sataa, Varonen nauraa.
Pukumalleista löytyy tietoa esimerkiksi Suomen kansallispukukeskuksen sivuilta.
Parasta on se, että voi valita puvun kauneimman osan ja yhdistää sen muihin vaatteisiin vaikka ihan perusmaanantaina.
Mari Varonen
Varonen on hankkinut kansallispukuja muun muassa nettikirppiksiltä, ja osa on tullut lahjoituksina. Hän säilyttää pukuja pääasiassa pienissä pahvilaatikoissa ja nostaa ne ennen käyttöä ulos tuulettumaan ja siliämään.
Varonen puhuu kansallispukujen sekakäytön puolesta. Sekakäyttäjä yhdistää rohkeasti vaikkapa hameen, korun tai myssyn omaan arkipukeutumiseensa.
Mutta säännöt ne on sekakäytölläkin. Niitä ei mielellään rikota. Yleensä osia eri paikkakuntien kansallispuvuista ei yhdistellä, mutta jotkut uhmaavat tätäkin ohjetta.
Tämä on vapaa maa. Mutta jos yhdistelee eri osia mauttomasti, kyllä se minulle kertoo pukeutujan asenteesta.
Taina Kangas
Mari Varonen aloitti oman sekakäyttönsä muutama vuosi sitten. Sosiaalinen media, varsinkin Instagram, on nostanut #sekakäyttö-ilmiön pinnalle.
– Parasta on se, että voi valita puvun kauneimman osan ja yhdistää sen muihin vaatteisiin vaikka ihan perusmaanantaina. Yleensä saa vain positiivista huomiota, Varonen iloitsee.
Varosen salainen ajatus on, että jos opimme ensin käyttämään osia kansallispuvusta, myös kynnys koko juhlapuvun käyttöön madaltuu. Arkikäytön myötä puvut ja niihin liittyvä perinne myös pysyvät näkyvillä.
Varosen mukaan harva nelikymppinen on edes koskenut kansallispukuun.
– Ihmisillä on pelko kansallispukuun pukeutumisesta. Se on niin arvokas vaate, että kaiken pitää mennä oikein, ettei tule sanomista. Sekakäyttö alentaa kynnystä.
Sekakäytön ohella kansallispukuja myös muokataan. Tuunaa mun perinne -pukeutumishaaste on levittänyt perinnepukeutumisen iloa värikkäästi sosiaalisessa mediassa. Siinä esimerkiksi kansallispuvun helmaa lyhennetään tai pukukankaita hyödynnetään kokonaan toiseen tuotteeseen. Joskus myös kansallispuvun näköisiä vaatteita tehdään muista kuin hyväksytyistä materiaaleista.
Raati valvoo
Kansallispukukulttuurin asiantuntijoina toimivat Suomen kansallispukukeskus ja kansallispukuraati. Keskus hoitaa suomenkielisten alueiden pukuihin ja pukukulttuuriin liittyviä asioita. Raati valvoo ja päättää pukutarkistuksista ja antaa tarvittaessa lausuntoja.
Raadissa 11 muun kanssa istuu myös Taina Kangas. Hän on Suomen ainoa suomenkielisten alueiden pukujen kansallispukukonsultti.
– Niin, kansallispuku on juhlapuku. Se ja arkikäyttö eivät minun mielestäni oikeastaan kuulu yhteen, sanoo Kangas kansallispukuja ja niiden vaatekappaleita esittelevien lasivitriinien äärellä Suomen kansallispukukeskuksessa Jyväskylässä.
Kangas ei kuitenkaan halua olla ilonpilaaja. Kansallispuvusta pitää voida nauttia.
– Oletko koskaan ollut pukeutunut kansallispukuun? Olen usean kerran nähnyt, kuinka ihastuneita ihmiset ovat kun saavat päälleen aidon, käsityönä ommellun ja alkuperäisten esikuvien mukaisesti kaavoitetun ja itselleen oikean kokoisen kansallispuvun sekä päähineen oikein puettuna. Kuinka upea reaktio siitä tuleekaan, Kangas luonnehtii.
Se, että kansallispuvut liitetään rohkeaan riisumiseen tai pin up -ajatteluun, herättää paheksuntaa.
Mari Varonen
Arvokkuus piilee siinä, että kansallispukuun liittyy tietty etiketti.
Puvun pitää olla istuva, puhdas ja silitetty. Kansallispuku on kokonaisuus, johon kuuluvat tietyt puvun osat, päähineet, kengät ja korut. Eri pukujen osia ei sovi käyttää ristiin. Pukuun kuulumattomat korut ja kellot jätetään pois. Aikuisten naisten päähineet puetaan siististi ylöskammattujen hiusten päälle.
Miksi sekakäyttäjien pitää tätä arvokkuutta sitten ehdoin tahdoin rikkoa?
– Kansallispuvun pitää elää tässä kulttuurissa. Emme saa nuorille pönöttämällä näitä perinteitä eteenpäin. Pitää kuunnella käyttäjiä, kansallispukuharrastaja Mari Varonen uskoo.
Aina riittää kansallispukupoliiseja, jotka eivät hyväksy muutosta.
– Pukupoliisien mielestä on vain yksi tapa käyttää kansallispukua, eikä siinä ole joustoa. Esimerkiksi Facebookin Kansallispuku-ryhmästä löytyy välillä näitä änkyröitä. Joskus he ovat vanhempia ihmisiä tapahtumien yleisössä, Varonen sanoo.
Kansallispukukonsultti Taina Kangas ei halua ottaa pukupoliisin roolia.
– Tämä on vapaa maa. Tottakai voi ihan iloisesti käyttää arjessakin niin, että on päällä se yksi puvun osa kerralla. Mutta silloin ei puhuta kansallispuvusta.
– Mutta jos yhdistelee eri osia mauttomasti, kyllä se minulle kertoo pukeutujan asenteesta, Kangas summaa.
Kankaan mielestä käyttämällä kansallispukua arvokkaasti pukeutuja osoittaa arvostavansa pukuammattilaisten ja -tutkijoiden tekemää työtä.
Kansallispuku voisi vihdoin räjäyttää pankin
Suomessa kansallispukujen kuosit eivät ole levinneet katukuvaan samalla tavalla kuin naapurimaissa.
Kansallispukuihin pukeudutaan monissa maissa paljon rennommin ja rohkeammin kuin meillä. Esimerkiksi Virossa kansallispuvuista tuttuja elementtejä voi nähdä katumuodissa: sukkahousuissa, kumisaappaissa ja tennareissa. Norjassa kansallispuvut ovat näkyvä osa juhlaperinnettä.
Kansallispukujen kankaita ja kuoseja on meilläkin käytetty esimerkiksi sukkiin, rullalautoihin, laukkuihin ja heijastimiin.
– Minä kaipaan rohkeampia ideoita. Taiteilijat ja vaatesuunnittelijat voisivat uudella tavalla inspiroitua kansanomaisesta tekstiiliperinteestä ja tekniikoista. Lähdettäisiin kunnolla lentoon, kansallispukukonsultti Taina Kangas sanoo.
Kangas muistelee muutaman vuoden takaista Taitoliiton Folkista poppia –suunnittelukilpailua, jossa etsittiin uudenlaisia kansanperinteestä kumpuavia käsityö- ja designtuotteita.
– Räjäyttävintä taisi olla nahka-huopatakki, jossa oli ristikuvio.
Taina Kangas myöntää, ettei arvokkaan perinteen kanssa leikittely ole helppoa. Esimerkiksi kansallispukukuosiset uimapuvut ja alusvaatteet ovat hänen mielestään "niillä rajoilla". Instagramissa niitäkin on tosin jo nähty.
Kansallispukukalenteri paljastaa jälleen
Kansallispukuharrastaja Mari Varonen sai kokea, mihin perinneleikki voi johtaa.
Hän oli tuottajana kalenterissa, joka kohahdutti (Ilta-Sanomat) kansallispukukansaa vuonna 2018. Kalenterin kuvissa naismallien, kuten burleskitaiteilijoiden, yllä nähtiin kansallispuvun osia ja paljasta pintaa.
– Mainoksissahan näkee ihan samanlaisia kuvia. Mutta se, että kansallispuvut liitetään rohkeaan riisumiseen tai pin up -ajatteluun, herättää paheksuntaa.
Varonen sai palautetta kalenterikuvista vierailtuaan hiljattain esimerkiksi Ylen Aamu-tv:ssä. Eräs palaute kuului näin: "Surullista, että hienot puvut ja kunniallinen asia on häväisty lutkamaisuudella. Kyllä pitää olla julkisuudenkipeä, että uhraa näinkin hienon asian, että saa naamansa esiin. Tässä näkyy suomalaisen naisen alennustila."
Uusi kalenteri on kuitenkin jo työn alla. Varonen kertoo olevansa tällä kertaa vain taustajoukoissa.
Kuvaukset tehdään studion sijaan ulkona. Valokuvaaja Samppa Erkkilän ottamissa uusissa kuvissa esiintyvät myös miehet ja muunsukupuoliset. Yhdessä poseeraa myös Varonen itse.
– Ajattelin pulahtaa järveen, hän suostuu paljastamaan.
