WASHINGTON/NEW YORK Yhdysvallat on tutustuttanut minut paikkaan, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan: täisalonkiin.
Epämiellyttävä tutustuminen täihin ja niiden ympärille kehitettyyn bisnekseen alkoi, kun järkytyksekseni löysin lastemme päästä täitä. Niistä oli varoitettu esikoisen koulusta kuukautta aiemmin. Tähän asti olimme selvinneet ilman tartuntaa.
Apteekissa täishampoovaihtoehtoja oli tarjolla useita. Niiden edessä noviisikuluttaja joutui ensin raapimaan päätään – eikä vain täidiagnoosin aiheuttaman psykosomaattisen kutinan vuoksi. On vaikea tietää, mikä aine tappaisi täit parhaiten.
Täilöytö iljetti niin paljon, että koko hyllyn tyhjentäminen tuntui sekin varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Valitsimme ilmeisesti väärän aineen. Ensimmäisen shampoopesun jälkeen esikoisen päästä löytyi vielä seuraavina päivinä eläviä täi-iljetyksiä.
Samaan aikaan olimme puhdistaneet kotimme sängyt sekä pesseet tai myrkyttäneet kaiken mahdollisen pehmoleluista patjoihin.
Lapsemme luokkakaverin perhe oli kokenut saman täitaiston vuotta aiemmin. He neuvoivat meitä ottamaan suoraan kovat keinot käyttöön eli käymään lääkärillä. Lääkäri kuulemma voisi määrätä tehokkaammat, reseptillä saatavat tropit täiden listimiseen.
Muuten riskinä olisi, että täitartunnan nujertamiseen menisi jopa kuukausia, kuten tässä tuttavaperheessä oli käynyt. Sain kuulla, että täistä on kehittynyt jo perustäishampoille vastustuskykyisiä kantoja, niin kutsuttuja supertäitä.
Veimme jälkikasvun lääkäriin ja saimme reseptit hieman hammastahnaa muistuttavalle voidemaiselle aineelle.
Lääkäri kertoi, että Yhdysvaltain lastenlääkärit ovat tehneet paljon vaikuttamistyötä, jotta suhtautuminen täihin muuttuisi Yhdysvalloissa.
Vielä kymmenisen vuotta sitten Yhdysvalloissa oli tapana lähettää lapsi koulusta kotiin täihavainnon jälkeen. Yhdysvaltain lastenlääkärien liitto ohjeisti kuitenkin vuonna 2010 kouluja lopettamaan käytännön.
Lääkärien viesti oli, että lapsen eristäminen ei ole tarpeen, koska täit eivät hypi päästä toiseen. Ne kiipeävät hiuksia pitkin ja tarttuvat lasten päiden ollessa kosketuksissa. USA:n tautiviraston mukaan täit voivat tarttua myös pipojen ja kampojen välityksellä, mutta se on harvinaista.
Lääkärimme mukaan moni Yhdysvalloissa kuvittelee yhä täiden kielivän epäsiisteydestä, vaikka tosiasiassa ne suosivat puhtaita hiuksia. Erityisesti täiden mieleen on liukas hiuslaatu. Yhdysvaltain tautiviraston CDC:n mukaan afrikkalais-amerikkalaiset saavat vähemmän täitartuntoja kuin muut.
Kaikeksi onneksi täit eivät levitä tauteja, lääkäri muistutti. Hän toivotti rauhallista mieltä ja antoi alennuskupongit kirjoittamiensa reseptilääkkeiden ostamiseen.
Kupongista huolimatta yksi tuubi maksoi tähtitieteelliset 200 dollaria. Hämmästellessäni korkeaa hintaa farmaseutti kertoi aineen maksavan ilman kuponkia yli 400 dollaria. Hinta voi selittyä sillä, että lääke on melko uusi ja hiljattain tullut markkinoille.
Päivittelin ääneen, miten yhdysvaltalaiset sietävät näin kalliita lääkehintoja. Farmaseutti sanoi ihmettelevänsä samaa itsekin. Yhdysvalloissa ei tunneta suomalaisen Kela-korvausjärjestelmän kaltaisia tukia. Jos sairausvakuutus ei korvaa lääkettä, se on maksettava kokonaan itse.
Tautivirasto CDC arvioi, että 3–11-vuotiaista lapsista Yhdysvalloissa 6–12 miljoonaa saa vuosittain täitartunnan. Jos ajattelee, että jokaisen hätääntynyt vanhempi ostaa parikymmentä dollaria maksavan käsikauppatäishampoon ja osa lääkärin määräämän parinsadan dollarin tuubin, alkaa hahmottua, kuinka mittavaa bisnestä täiden hävittäminen Yhdysvalloissa on.
Olennainen osa täitaistoa on myös hiusten kampaaminen metallisella täikammalla shampoopesun jälkeen täiden munien poistamiseksi. Siinä riittää urakkaa. Kampaamista on tehtävä parin viikon ajan vähintään joka toinen päivä hoidon jälkeen.
Kampasin itse tyttäreni pitkiä ja paksuja hiuksia yhden viikonlopun aikana yli kymmenen tuntia. Kampausurakkaa somessa päiviteltyäni tuttavani kertoi, että Yhdysvalloissa on tarjolla erityisiä täidenpoiston ammattilaisia. Heidän tehtävänään on kammata täitä ja niiden munia kotikäynneillä tai täisalongeissa.
Yhdysvaltalaiset vaikuttavat olevan suomalaisia halukkaampia maksamaan mitä erilaisimmista palvelusta. Halpaa hupia ammattilaisen tekemä täinpoisto ei ole. Ensimmäisestä tunnista saa pulittaa jopa 200 dollaria.
Työmatkalla New Yorkissa menin tutustumaan tällaiseen paikkaan. Se oli nimennyt itsensä vapaasti suomennettuna Täidenlistijäksi. Yli 20 toimintavuoden aikana yhtiö oli avannut useita toimipisteitä New Yorkiin, ja se mainosti itseään täiden hävittämisen pioneeriksi.
Päätin kokeilla palvelua, ja salongissa minut istutettiin punaiseen kampaajantuoliin. Täidenpoistaja Cecilia tutki päätäni ja totesi siellä olevan parikymmentä munaa. Järkytystäni hieman lievitti, että hänellä oli tarjota heti ratkaisu niiden poistamiseen.
Cecilia esitteli Air alléksi nimetyn laitteen. Se muistuttaa imuria, jossa on hiustenkuivaajan suutin. Masiina töhöttää suuttimen läpi kuumaa ilmaa hiuksiin niin, että munat kuivuvat ja kuolevat.
Hoito tappaa kuulemma yli 99 prosenttia munista.
Otin suositellun puolen tunnin hoidon. Munien kuumentaminen hengiltä oli helpottavaa.
Hoito maksoi lähes 200 dollaria. Minusta se oli kuitenkin halpa hinta mielenrauhasta.
Cecilia myi minulle vielä täiden kiinnittymistä estävän suihkeen. Täitä karkottaviksi mainostetut hiuslenkit jätin hyllyyn.