Kiista siitä, voidaanko kasvava kansantauti diabetes nujertaa ylimääräisillä D-vitamiiniannoksilla, käy kiihkeänä. Tutkijat eivät ole asiasta yksimielisiä.
Tuore oululaistutkimus toppuuttelee nyt käsitystä D-vitamiinilisien kaikkivoivasta vaikutuksesta.
– Näyttäisi siltä, että diabeteksessa aktivoituu mekanismeja, jotka vaikeuttavat D-vitamiinin hyödyntämistä. Vaikka D-vitamiinia saataisiin elimistöön ikään kuin normaalimäärä niin sitä pystytään käyttämään huonosti hyväksi, kertoo professori Jukka Hakkola, jonka tutkimusryhmän tulokset julkaistaan lähiaikoina yhdysvaltalaisessa Diabetes-lehdessä.
Yksi viime vuosina Suomessa D-vitamiinin puolesta puhunut on lääketieteen tohtori Matti Tolonen, jonka mukaan D-vitamiinilla voitaisiin ehkäistä sekä lasten että aikuisten diabetesta.
Tolonen perustelee näkemyksiään muun muassa ulkomaisilla tutkimuksilla. Tolosen mukaan D-vitamiinilisällä voitaisiin jopa ehkäistä ykköstyypin diabeteksen kehittyminen.
Myös elintapoihin liittyvän kakkostyypin diabeteksen estämisessä on D-vitamiinista tutkittu olevan hyötyä (The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism).
Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Diabetes on aineenvaihduntasairaus, jossa ilmenee häiriöitä haiman insuliinintuotannossa. Tämä vaikuttaa myös verensokeriin, minkä takia tautia on kutsuttu myös sokeritaudiksi.
Ykköstyypin diabeteksessa haiman insuliinin tuotanto loppuu, ja se on korvattava esimerkiksi insuliinipistoksilla. Siihen ei yleensä liity perinnöllisiä taipumuksia.
Kakkostyypin diabeteksessa insuliinin vaikutus kudoksiin heikkenee vähitellen, ja sen puhkeaminen liittyy muun muassa perimään ja elintapoihin. Diabetesta esiintyy myös muissa muodoissa (Duodecimin terveyskirjasto).
Diabeteksen ja D-vitamiinin suhdetta on tutkittu sekä Suomessa että maailmalla tiiviisti vuosikausia, mutta yksiselitteistä ratkaisua ei ole löydetty, vaikka diabeteksen ja kehon matalan kalsidiolipitoisuuden yhteys on ollut tiedossa jo pitkään. Kalsidioli on maksan D3-vitamiinista valmistama D-vitamiinin varastomuoto.
– Keskustelussa ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen siitä, kumpi tässä asiassa on muna ja kumpi kana eli johtuuko sairaus matalasta D-vitamiinipitoisuudesta vai johtaako diabetes matalaan D-vitamiinipitoisuuteen, kertoo Oulun yliopiston farmakologian professori Jukka Hakkola.
Oulun yliopiston johtamaa tutkimusta on tehty yhdessä Itä-Suomen yliopiston sekä ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa. Tutkimus perustuu eläinkokeisiin, joiden perusteella on rakennettu malleja solun toiminnasta. Kokeiden ja mallien avulla on onnistuttu selvittämään solutason mekanismeja, jotka vaikuttavat D-vitamiinin hyödyntämiseen.
Vaikka kliiniset tutkimukset ihmispotilailla ovat vasta edessä, Jukka Hakkolan mukaan nyt saadut tulokset viittaavat vahvasti siihen, että myös ihmisillä mekanismi toimii samalla tavalla.
Pitkäaikainen seurantatutkimus samoilla linjoilla
Oulun yliopistollisen sairaalan lastentautiopin professorin ja endokrinologian erikoislääkärin Riitta Veijolan mukaan Hakkolan tutkimusryhmän perustutkimuksen puolella saamat tulokset näyttäisivät tukevan Turun, Tampereen ja Oulun yliopistojen yhteisessä ykköstyypin diabeteksen DIPP-tutkimuksessa saatuja tuloksia.
Riitta Veijola kertoo, että tutkimuksissa on verrattu lasten veren D-vitamiinipitoisuuksia syntymästä nuoruusaikaan, eikä eroja terveiden ja diabetekseen sairastuneiden välillä ole löydetty.
Käytännössä seurantatutkimusten pitkänajan tulokset ovat samansuuntaisia kuin tuoreet Hakkolan ryhmän tulokset. Kumpikin tukee käsitystä, jonka mukaan D-vitamiinin puute on diabeteksen seurausta eikä diabetesta siksi voida estää ylimääräisillä D-vitamiiniannoksilla.
– Verinäytteistä mitattavassa D-vitamiinipitoisuudesta ei ole saatu vahvistusta sille, että D-vitamiinia antamalla voitaisiin estää lapsen ykköstyypin diabeteksen kehittymistä, sanoo Riitta Veijola.
Diabeteksen määrä lisääntynyt rajusti
Länsimaissa diabeteksen määrä on lisääntynyt. Se näkyy erityisesti kakkostyypin diabeteksen yleistymisenä. Myös lasten ykköstyypin diabetes on lisääntynyt Suomessa rajusti: 1950 -luvulta lähtien ykköstyypin diabetekseen sairastuneiden lasten määrä on viisinkertaistunut. Syytä tähän ei tiedetä.
– Se on niin nopea muutos, että se viittaa ympäristötekijöihin. Geneettinen muutos ei voi vaikuttaa näin nopealla aikataululla, Riitta Veijola kertoo.
Vaikka D-vitamiinin lisäannoksilla ei diabetesta pystytäkään estämään, tai sen kehittymistä hidastamaan, ovat taudin hoitokeinot Veijolan mukaan kehittyneet viime vuosina isoin harppauksin. Diabetesta pystytään hoitamaan hyvin hoitamaan insuliinikorvaushoidolla.
– Mutta se, että sitä pystyttäisiin estämään tai sen kehittymistä jarruttamaan tai saataisiin kokonaan uusien tautitapausten lukumäärä vähenemään, sellaista keinoa meillä ei toistaiseksi ole, sanoo Riitta Veijola.
Lue lisää: