Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana koulutuksen rahoitus ja sen puute on ollut usein julkisen keskustelun keskiössä.
Korkeakoulujen henkilökunta ja opiskelijat ovat protestoineet kuluvalla hallituskaudella tehtyjä rahoitusleikkauksia vastaan, sillä ne ovat johtaneet irtisanomisiin sekä opetuksen ja tutkimuksen karsimiseen.
Korkeakoulujen perusrahoitusta on supistettu vuodesta 2015 vuoteen 2019 yhteensä 142 miljoonaa euroa eli 7,4 prosenttia. Tämä käy ilmi tuoreesta selvityksestä.
Kysyimme Sipilän hallituskauden korkeakoulupolitiikasta sitä seuranneilta asiantuntijoilta. Kovin hyvää arvosanaa hallitus ei saanut.
Rahoituksen leikkaukset saavat ymmärrystä laskusuhdanteen aikana, mutta tilalle tullut lyhytkestoinen hankerahoitus tuomitaan.
Seuraavassa kooste vastauksista neljään kysymykseen.
Vastaajina on neljä Suomen korkeakoulumaailmaa eri tahoilta seuraavaa asiantuntijaa. Kaikkiaan kysely lähetettiin seitsemälle..
Miten hallitus onnistui korkeakoulupolitiikassaan?
Petri Lempinen, toiminnanjohtaja, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:
– Tyydyttävästi. Alku oli hapuileva ja sitä leimasivat rahoituksen indeksikorotusten jäädytykset ja leikkaukset. Ammattikorkeakoulujen osalta jatkuvat jo toista vaalikautta.
Lempisen mukaan hallitus osoitti arvostavansa koulutusta vasta sitten, kun elinkeinoelämä alkoi viestiä osaajapulasta. Tällöin rahoituksen leikkauksia alettiin paikata hankerahoituksella, joka ei paikkaa tehtyä rahoitusleikkausta.
Jouni Kivistö-Rahnasto, Professoriliton puheenjohtaja:
– Hallitus ei ole onnistunut kovin hyvin. Kauden alussa tehdyt yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin kohdistuneet rahoitusleikkaukset vaikuttavat arvioon koko hallituskauden saavutuksista. Aluksi rahoitusta otetaan pois ja sitten annetaan silppuna takaisin.
Professori Jouni Kivistö-Rahnaston mukaan leikkaukset näkyvät professorien ja tutkijoiden arjessa silpputöiden lisääntymisenä ja tukihenkilöstön vähenemisenä.
– Leikkausten aiheuttamat vahingot ehtivät tapahtua. Se vaikuttaa nyt laajasti, kuten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan lamaantumisena ja Suomi menettää osaajia enemmän kuin saa.
Teemu Hassinen, toimitusjohtaja, Sivistystyönantajat:
– Hallituksen toimet voi nähdä kohtuullisen suunnitelmallisena ja aktiivisena. Tosin kehityksessä olisi voinut vielä paremmin huomioida koko koulutusjärjestelmän kokonaisuus varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.
Sanni Lehtinen, puheenjohtaja Suomen Ylioppilaskuntien liitto:
– Tämän ja edellisen hallituksen koulutusleikkauksista johtuva perusrahoituksen laskenut taso on ongelma, jota hallitus on paikkaillut yksittäisillä piristysruiskeilla mm. tutkimusrahoitukseen. Iso kuva kuitenkin on, että rahoituksen taso on laskenut hallituskaudella. Se näkyy opiskelijoiden ja yliopistojen arjessa monin tavoin.
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 ja tiekartta vision tavoitteiden saavuttamiseksi syntyi. Se ei kuitenkaan kerro kovinkaan paljon konkreettisia toimenpiteitä, miten tavoitteisiin päästään.
Mitkä asiat ovat kehittyneet myönteisesti?
Petri Lempinen, Arene:
– Korkeakouluvisio 2030 valmistelussa asetetut tavoitteet on yhteiskunnassa laajasti hyväksytty. Tästä voi muodostua pitkävaikutteinen, yli hallituskausien ulottuva suunta korkeakoulutuksen kehittymiselle. Vision valmistelussa tunnistettiin hyvin ammattikorkeakoulujen rooli osana korkeakoululaitosta.
Koulutusviennin kannalta otettiin pari edistysaskelta. Niitä olivat lukukausimaksujen käyttöönotto EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville tutkinto-opiskelijoille sekä ammattikorkeakoulujen englanninkielisen ’university of applied sciences’ -nimen virallistaminen. Kumpikin toimi on selkeyttänyt kansainvälistä toimintaa.
Jouni Kivistö-Rahnasto:
– Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 on saatu valmisteltua. Sitä voidaan pitää myönteisenä. On sitouduttu hyviin asioihin kuten TKI-osuuden nostoon neljään prosenttiin BKT:sta ja siihen, että yli puolella nuorista olisi yliopisto- tai AMK-tutkinto.
Hallituskauden lopulla tehtiin muutamia tutkimusrahoitukseen vaikuttavia myönteisiä päätöksiä mm. Suomen Akatemian ja Business Finlandin (entinen Tekes) osalta.
Teemu Hassinen, Sivista:
– Korkeakoulujen välinen yhteistyö ja sen edellytykset ovat kehittyneet hyvin. On tärkeää, että yhteistyössä ei ole haettu vain yhden mallin ratkaisuja, vaan tavoite on nähty tärkeämpänä kuin keinot.
Yhteinen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 laadittiin osallistavassa prosessissa. Näin katsottiin yhdessä korkeakoulupolitiikkaa yli hallituskausien
Sanni Lehtinen, SYL:
– Opintotuen 75 euron huoltajakorotus paikkasi osittain opintotukileikkausten vaikutuksia. Silti opintorahaleikkaus ja opiskelijoiden siirto yleisen asumistuen piiriin heikensi perheellisten kuukausittaisia tuloja noin 100 euroa.
Päätös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluiden laajentamisesta myös ammattikorkeakouluopiskelijoille on hyvä ja pitkään odotettu uudistus.
Missä asioissa kehitys on mennyt huonompaan suuntaan?
Petri Lempinen, Arene:
– Korkeakoulujen rahoitus on heikentynyt koko ajan indeksikorotusten jäädyttämisen vuoksi. Ammattikorkeakoulujen rahoituksen reaaliarvo on noin 22 % heikompi kuin ennen leikkausten ja indeksijäädytysten aloittamista vuonna 2012. Tämä kuristaa korkeakoulujen toimintaa joka päivä.
Ammattikorkeakoulujen uudet tehtävät (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta vuodesta 2015 ja jatkuva oppiminen vuodesta 2019) eivät ole saaneet rahoitusta, vaan niitä on toteutettava olemassa olevalla rahoituksella.
Korkeakoulutuksen kehittäminen kärkihankkeilla näyttää menevän "hankehumppana".
Jouni Kivistö-Rahnasto:
– Suomi on jäänyt tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksessa pahasti jälkeen tärkeimmistä kilpailijamaista. Tässä on tapahtunut dominoilmiö. Kun yliopistojen ja yritysten yhteinen tutkimusrahoitus on vaikeutunut, niin myös yritysten valmius ja halu kehitystyöhön on hiipunut.
Rahoitusleikkaukset ovat Rahnasto-Kivistön mukaan lisänneet aivovientiä ulkomaille.
Yliopistolakiin kirjattu rahoituksen korjaaminen kustannusten nousua vastaavasti ei ole toteutunut.
Tämä on leikannut nimenomaan yliopistojen perustoiminnan rahoitusta ja lisännyt ns. hankehumppaa. Siinä valtava määrä resursseja käytetään sellaisten hankesuunnitelmien laatimiseen, joista vain pieni osa koskaan saa rahoituksen ja toteutuu.
Henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa yliopiston asioihin, työhönsä sekä oman tutkimus ja opetusalansa kehittymiseen ovat vähentyneet.
Teemu Hassinen:
– Rahoitusleikkaukset on tehty tiukan taloustilanteen vallitessa, mutta niitä ei voi kuitenkaan pitää onnistuneena ratkaisuna. Hallituksella olisi tullut olla rohkeutta investoida koulutukseen ja tutkimukseen. Näin olisi turvattu paremmin riittävä osaaminen, kun Suomen taloustilanne jälleen paranee.
Korkeakouluille osoitetut lisärahoitukset ovat olleet vähäisiä ja korvamerkittyjä. Ne eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla tukeneet korkeakoulujen autonomiaa.
EK ja Akava sekä korkeakoulut ja opiskelijajärjestöt: Suomen menestys vaatii lisää koulutus- ja tutkimuspanostuksia seuraavalta hallitukselta
Sanni Lehtinen:
– Opiskelijan toimeentuloon tehdyt leikkaukset olivat muihin väestöryhmiin verrattuna massiiviset. Opintorahasta leikattiin neljännes. Samanaikaisesti opintotuen ehtoja kiristettiin. Opintotuen muuttaminen lainapainotteiseksi on yli tuplannut opintolainakannan. Valtion velkaantumisen sysääminen nuorten niskaan on epärehellistä.
Opiskelijoiden kesäajan toimeentulotuen saamiseen vaikuttaa tulona opintolaina. Nostamattoman opintolainan kohdalla kevään lainat “vyörytetään” tuloksi kesäkuukausille. Näin ollen opiskelijat ovat joutuneet käyttämään opintolainan kesän elinkuluihin, vaikka eivät olisi suorittaneet opintoja.
Opiskeluaikojen lyhentäminen opiskelijavalintojen uudistamisella, ensikertalaiskiintiöillä ja mm. lukiouudistuksella ei ole päässyt haluttuihin tavoitteisiin.
Nuoret optimoivat opiskelupaikkavalintojaan peläten, etteivät enää voi saada haluamaansa paikkaa, jos valitsevat väärin. Yhä useampi pitää välivuoden ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Lue tästä tuore selvitys koulutusleikkausten vaikutuksista:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS: SELVITYS KOULUTUSLEIKKAUKSISTA 2011–2019
Mitä uuden hallituksen pitäisi tehdä?
Selkein yhteinen tavoite, minkä vastuksista voi tiivistää, on yliopistojen ja korkeakoulujen rahoituksen saattaminen kuntoon. Seuraavan hallituksen pitäisi korjata korkeakoulujen välirahoitus kuntoon.
Lisäksi pitäisi päästä irti lyhytkestoisesta hankerahoituksesta ja indeksikorotusten jäädyttäminen pitäisi purkaa. Silloin korkeakoulujen rahoitus nousisi taas yleisen kustannustason nousun mukana.
Kaikissa vastuksissa korostui myös vahvasti, että nyt laadittu koulutusvisio 2030 antaa hyvät suuntaviivat korkeakoululaitoksen kehittämiseen. Sille on kuitenkin annettava tarvittavat resurssit.
Tutkimus- ja kehitys- ja innovaatiorahoitus olisi nostettava myös vuoteen 2030 mennessä neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Heti hallituskauden alussa pitää vastaajien mukaan tehdä merkittäviä tutkimuksen lisäpanostuksia, joilla kurotaan umpeen se, mitä viime vuosina on jääty kilpailijoista jälkeen.
Opiskelijat haluavat korotuksia opintorahaan lainapainotuksen sijaan.
Nyt koulutusleikkaukset ovat vähentäneet opetusta, joka on omiaan pitkittämään opiskeluaikoja.
Lue myös: