Sokkopiknikille osallistuvat ovat koolla Helsingin Vallillassa. Piknik on muuttanut talveksi Työhakuveturin tarjoamiin sisätiloihin, mutta sen idea on sama kuin syntyvaiheessa kesänurmella.
– Halusin laajentaa omaa verkostoani ja ehkä myös hypätä pois omasta kuplastani, kertoo Lauri Eskelinen, toinen sokkopiknikin perustajista.
Sokkopiknikin ajatuksena on tuoda yhteen sosiaalisen median kautta verkostoituneita ihmisiä tapaamaan toisiaan kasvotusten. Osallistujat kokevat tapaamisista olevan hyötyä muun muassa työn etsimisessä tai omien ideoiden sparraamisessa.
Eskelinen kertoo, että hän alkoi kaivata somen ja digitaalisen maailman vastapainoksi aitoja kohtaamisia.
– Samalla toivoin voivani oppia lisää eri alueilta, laajentaa maailmankuvaani ja tutustua uusiin ihmisiin, palvelutuotantosuunnittelua ammattikorkeakoulu Laureassa opiskeleva Eskelinen sanoo.
Sokkopiknikit saivat alkunsa, kun Ekonomiliiton mentorointitapahtumaan osallistuneet Eskelinen ja Riikka Ilves lähtivät toisiaan entuudestaan tuntematta lounaalle viime kesänä.
– Siinä meille syntyi idea, että miksei laiteta Linkediniin ilmoitusta ja pyydetä muitakin mukaan.
– Oli yllätys, kun heti ensimmäisellä kerralla mukaan tuli 15 entuudestaan toisilleen tuntematonta ihmistä, Eskelinen muistelee.
Riikka Ilves, toinen sokkopiknikin käynnistäjistä kertoo, ettei tapaamisiin tulevilta vaadita mitään tiettyä taustaa.
– Ainoa yhdistävä tekijä meillä on se, että olemme kaikki Linkedinin jäseniä. Mielestäni tapaamisiin on helppoa tulla, koska olemme tutustuneet Linkedinissä ja seuranneet keskusteluja siellä, digitaalisen median asiantuntijana mediatoimisto Voitossa työskentelevä Ilves sanoo.
Eskelinen kertoo, että muuallakin Suomessa, ainakin Oulussa, Tampereella, Turussa ja Lahdessa on innostuttu samankaltaisesta toiminnasta.
Rohkenisitko lähteä bilettämään ventovieraiden kanssa?
Sosiaalisen median avulla voidaan päästä tapaamaan kasvotusten myös pelkästään hauskanpidosta ja uusien tuttavien löytämisestä kiinnostuneita.
Viitisen vuotta pääkaupunkiseudulla toimineella Social Networking Clubilla on noin 3 500 jäsentä. Tapahtumia, jotka kokoavat yhteen jo opiskeluajat ohittaneita aikuisia, järjestetään helsinkiläisravintoloissa suurin piirtein kerran kuussa.
Vastaavankaltaisia sinkkukerhoja on Suomessa ollut pitkään, mutta SNC:n perustajajäsenet Johanna Lammi ja Aki Partanen ovat aviopari ja heidän järjestämiinsä tapahtumiin ovat tervetulleita niin pariskunnat kuin sinkutkin.
Idean isäAki Partanen kertoo asuneensa Yhdysvalloissa viitisentoista vuotta ja perustaneensa Washington D.C:hin samantyyppisen klubin, josta tuli siellä hyvin suosittu.
– Halusin tuoda amerikkalaista tapaa tutustua ihmisiin tänne Suomeenkin, eli luoda matalan kynnyksen tapahtuman, Partanen perustelee.
Lammi ja Partanen kertovat olleensa aiemmin innokkaita kotibileiden järjestäjiä, mutta jossakin vaiheessa kodin seinät alkoivat tulla vastaan. Tapahtumien organisoiminen on heille puhdas harrastus, työt ovat toisaalla.
– Kyse on siis ikään kuin ulkoistetuista kotibileistä. Saan itse energiaa siitä, että laitan hyvän kiertämään, Lammi kuvailee.
– Rakastan uusien ihmisten kohtaamisia ja tuntuu tosi hyvältä aina kuin näen, että myös muut ovat saaneet hyviä kohtaamisia ja ehkä jopa ystäviä, hän sanoo helsinkiläisessä karaokeravintolassa, jossa SNC:n tapahtuma on taustalla käynnissä.
Mikä ajaa ihmisiä netin keskusteluryhmiin?
Näissä sosiaalisen median avulla luoduissa yhteisöissä, joissa ihmiset eivät tunne entuudestaan toisiaan, mutta päätyvät tapaamaan toisensa todellisessa elämässä, on kyse uusyhteisöllisyydestä, kertoo dosentti Janne Matikainen.
– Perinteiset, esimerkiksi asuinpaikkaan liittyvät yhteisöt ovat rapautuneet ja tilalle tulee tulee uudenlaisia yhteisöjä, joissa yhteinen tekijä voi olla ammattiin tai harrastukseen liittyvä, tai mikä hyvänsä yhdistävä asia, hän sanoo.
Ilmiö kertoo Matikaisen mielestä myös siitä, että maailma on netin myötä pienentynyt ja uusi teknologia mahdollistaa yhteisöjen luomisen helposti erilaisten asioiden ympärille. Ilmiössä on kyse myös yhteisen jakamisen tarpeesta.
– Samanhenkiset ihmiset, joilla on yhteinen kiinnostuksen kohde, vaikkapa koiraharrastus, päätyvät verkkokeskustelujen kautta yhteen.
– On myös astetta vakavampia nettiyhteisöjä, jotka liittyvät esimerkiksi sairauksiin tai muihin rankkoihin elämänkokemuksiin ja sitä kautta nämä, usein suljetut ryhmät, ovat ihmisille hyvinkin merkityksellisiä.
Ryhmiä erottaa toisistaan Matikaisen mukaan se, kuinka henkilökohtaisia asioita niissä ollaan valmiita paljastamaan ja millä tavoin ihmiset niissä uskaltavat heittäytyä.
Globaalit vaikutteet muovaavat nuorempia sukupolvia
Matikainen uskoo, että ilmiössä on kyse myös yhteiskunnallisesta muutoksesta.
Nuorempi sukupolvi on käyttäymis- ja toimintatavoiltaan erilainen kuin vanhemmat ja sitä muovaavat globaalit vaikutteet. Nuoremmat ovat netin ja teknologian avulla tottuneet luomaan kontakteja ja toimimaan somessa.
Ryhmissä voi esiintyy puhtaasti välineellisiä tarpeita, kuten verkostoitumista työn vuoksi.
– Nuorten osalta työ on muuttunut sellaiseksi, ettei enää useinkaan ole vakaata asemaa ja organisaatiota, vaan ollaan koko ajan muutoksessa. Tämän vuoksi on hyödyllistä tavata jatkuvasti uusia ihmisiä, Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen yliopistolehtorina toimiva Matikainen perustelee.
Yksinäisyyden vähentämisessä netillä on Matikaisen mielestä paljon mahdollisuuksia.
– Todetaan jotenkin paheksuen, että yksinäiset roikkuvat netissä. Mielestäni se on parempi kuin se, että heillä ei olisi lainkaan mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin. Tavallaan netti siis voi korvata kasvotusten tapaamisia, mutta toisaalta se voi parhaimmillaan madaltaa kynnystä kasvotusten tapaamiseen.
Social Networking Clubin kaltaisen juhlimisen ja toisten ihmisten tapaamisen ympärille rakentuneen yhteisön kohdalla, on Matikaisen mukaan kyse myös turvallisuuden tunteesta.
– Tietää, että nuo ihmiset ainakin ovat lähteneet juhlimaan ilman mitään suurempia tarkoitusperiä. Suomessa kuitenkin lähdetään juomaan alkoholia paljon ihan muistakin syistä, kuin ilonpidon vuoksi. Tässä ryhmässä on sikälikin turvallista, että ihmiset ovat omilla nimillään ryhmän jäseniä facebookin kautta.
Ryhmä voi Matikaisen mukaan olla myös osa omaa identiteettiä, jolloin on luontevaa hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka jakavat samankaltaisen identiteetin, vaikkapa “me iloiset, sosiaaliset juhlijat”.