– That. Was. A. Goal.
Se. Oli. Maali.
Maailman kaikkien aikojen paras naisjääkiekkoilija Hayley Wickenheiser ei nähnyt mitään syytä, miksi Suomen maalia MM-loppuottelun jatkoerässä ei olisi voinut hyväksyä.
– Hylätty maali jenkkiverkkoon ja jenkkijäähy? Ei oikein aukea, hämmästeli tasavallan presidentti Sauli Niinistö Twitterissä kesken kiivaimman eduskuntavaalien tuloslaskennan.
USA voitti naisten MM-kisojen loppuottelun Espoossa lopulta voittolaukauskilpailussa, vaikka Suomi oli ehtinyt tuulettaa villisti voitto-osumaa.
Nukutun yön jälkeen Wickenheiser, Niinistö ja lukemattomat muut kiekkofanit Suomessa ja muualla ovat yhä yhtä suurta kysymysmerkkiä. Mitä ihmettä siinä tilanteessa oikein tapahtui? Olisiko maali pitänyt hyväksyä? Millä perusteilla se hylättiin? Miksi Jenni Hiirikoski ei saanut tilanteesta jäähyä, jos kyseessä oli maalivahdin häirintä? Miksi USA:n maalivahdille tuomittiin tilanteesta rangaistus?
Otetaanpa avuksi jääkiekon sääntökirja ja sieltä 185. pykälän kolmas artikla.
Hyökkäävän joukkueen kenttäpelaajalle, joka tahattomasti osuu maalivahtiin maalialueen ulkopuolella, kun molemmat yrittävät saada kiekkoa hallintaansa, ei tuomita rangaistusta. Jos tilanteesta tehdään maali, se hyväksytään.
Kun entisenä tuomarina luen tätä sääntöpykälää ja katson samalla tämän kommentin pääkuvana olevaa videota, päädyn seuraaviin johtopäätöksiin:
1. Hiirikoski osuu maalivahtiin selvästi maalialueen ulkopuolella.
2. Kontakti maalivahdin kanssa on tahaton.
3. Maali olisi pitänyt hyväksyä.
Käännetään sääntökirjaa vielä yksi sivu taaksepäin. Pykälä 183, toinen artikla.
Tahaton kontakti sallitaan, kun maalivahti pelaa kiekkoa maalialueensa ulkopuolella edellyttäen, että kenttäpelaaja yrittää kohtuudella minimoida tai välttää tällaista kontaktia.
Oma tulkintani:
1. Maalivahti pelaa (tai pyrkii pelaamaan) kiekkoa maalialueensa ulkopuolella.
2. Hiirikoski ei luistele tilanteessa kohti maalia tai maalivahtia, vaan luistelulinja on selvästi kulmaan päin, eli hän ”yrittää kohtuudella minimoida kontaktia”. Kaiken lisäksi kontaktin suurin aiheuttaja on USA:n maalivahti Alex Rigsby, joka tunkee kauaksi omalta alueeltaan.
Miksi Suomen maalia ei sitten hyväksytty?
Koska videotuomari tulkitsi tilanteen maalivahdin häirinnäksi.
En tiedä, milloin kyseinen videotuomari on edellisen kerran käynyt näöntarkastuksessa, mutta samalle optikolle en uskaltaisi mennä.
Koska olen tehnyt omat vaatimattomat piirtoni jäähän raitapaita päällä viime vuosituhannella, tartuin puhelimeen ja soitin usealle sääntöjä ja erotuomaritoimintaa laajasti tuntevalle henkilölle. Jokaisen tulkinta tästä tilanteesta oli kristallinkirkas: maali olisi pitänyt hyväksyä. Ratkaisevaa heidän mielestään oli se, missä kontakti tapahtui: maalialueen ulkopuolella. Kukaan ei nähnyt Hiirikosken aiheuttaneen kontaktia. Päinvastoin.
Naisleijonat joutui siis oikeusmurhan uhriksi.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto ei ota naisten lätkää tosissaan
Vahinko on jo tapahtunut, eikä minkäänlaista valitusoikeutta ole. Suomen pelaajien kaulaan olisi pitänyt ripustaa kultaiset mitalit, mutta videotuomarin tulkinta himmensi värin hopeiseksi. Tämän tulkinnan kanssa on Naisleijonien, Wickenheiserin ja Niinistönkin elettävä.
Mutta yhden asian kanssa ei pelaajien, valmentajien, presidenttien tai kenenkään naisten jääkiekkoa seuraavan pitäisi jatkossa enää joutua elämään: umpisurkean erotuomaritoiminnan.
Espoon kisat paljastivat karmealla tavalla sen, miten järkyttävällä tasolla raitapaitojen työskentely naisten jääkiekon huipulla on.
Viisi vuotta Naisleijonia valmentanut Pasi Mustonen kuvaili tilannetta sairaaksi. Mustosen näkemykseen on helppo yhtyä. Hän on nostanut epäkohdan monta kertaa esiin, mutta ketään ei ole kiinnostanut tehdä asialle mitään.
Naisten lätkä otti näissä kisoissa valtavan harppauksen eteenpäin. Suomi voitti Kanadan, ja jos puolisokea videotuomari olisi tulkinnut finaalin jatkoerämaalin oikein, juhlisivat sinivalkoiset nyt maailmanmestaruutta. Suomi teki mahdottomasta mahdollisen, ja näytti kuinka Pohjois-Amerikan joukkueiden etumatkaa on kurottu umpeen.
Samaan aikaan tuomarit ovat pudonneet kehityksen vauhdista valovuoden päähän. Finaali oli tästä hurjin esimerkki. Kun Suomen maali jatkoerässä hylättiin, hurjistunut Mustonen marssi vaihtoaitiosta jäälle. Suomen luotsi olisi pitänyt ajaa välittömästi ottelusta ulos. Kaiken huipuksi Mustonen sai käyttää haasto-oikeuttaan, vaikka Suomi oli jo pitänyt aikalisänsä, eikä silloin haastoa ole enää mahdollista tehdä.
Mustonen kertoi pelin jälkeen, ettei pelännyt ulosajoa lainkaan, sillä hän tiesi, että tuomarit eivät ole näissä karkeloissa tilanteen tasalla.
Irvokas näytelmä jatkui finaalin päätyttyä, kun Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) puheenjohtaja René Fasel kiirehti lohduttamaan suomalaisia lätkäfaneja.
– Olen onneton kuten tekin. Voin tuntea suomalaisten surun. Voit antaa kaiken p****n, minä kestän sen. Mutta tällaista jääkiekko on. En voi muuttaa tilannetta, Fasel tilitti.
Ei, jääkiekko ei ole tällaista. Ainakaan huipputasolla. Fasel puhui täyttä puppua. Hän voisi muuttaa tilanteen. Fasel olisi voinut muuttaa tilanteen jo aikoja sitten, jos vain olisi halunnut.
Jos Fasel ja IIHF ottaisivat naisten jääkiekon tosissaan, olisi Espoossa oikeudenjakajina ollut ammattilaisia. Ja huippuosaajille olisi käyttöä myös videotuomarin paikalla.
Lue myös:
Oikeusmurha vai oikea tuomio? Katso itse Naisleijonien hylätty voitto-osuma kaikista kuvakulmista