Lapin matkailun talvisesonki päättyy vappuna ja alkaa vuoden hiljaisin aika. Toukokuussa ei ole lunta eikä oikein mitään muutakaan.
Mutta enää Ylläksen alue ei hiljene koko kesäkaudeksi. Tunturin valtaavat maastopyöräilijät, joille on jo kaikkiaan tuhat kilometriä poljettavaa. Talvikaudellakin pyöräilijöille pidetään yllä sadan kilometrin reittiverkostoa.
Miten pyörät haastoivat sukset?
Hiihtäminen ei houkuta nuoria
Ylläksen matkailuyhdistys alkoi kehittää pyöräilyä ja etenkin talvipyöräilyä vuonna 2015.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kävijätutkimuksen mukaan varsinkin talvisin matkailijoiden keski-ikä oli melko korkea. Puistoon pääsi lähinnä vain maastohiihtäen, mutta etenkään nuoret eivät enää välttämättä innostu hiihtämisestä.
Kuin tilauksesta markkinoille tulivat fatbiket eli läskipyörät. Matkailuyhdistys löi paikallisten pyöräilijöiden kanssa hynttyyt yhteen ja konsultoi Suomen latua.
Aluksi hommaa edistettiin talkoovoimin ja rakkaudesta lajiin, muistelee Ylläksen Matkailuyhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Ylipiessa.
Läskipyörien suosio vauhditti suunnitelmia, koska leveällä renkaalla on helppo ajaa lumella. Kesällä iso rengas puolestaan toimii myös pehmeämmässä maastossa ja juurakkoisilla poluilla. Sama väline toimii siis kesät talvet eikä tarvitse olla valmiiksi hyvä pyöräilijä saadakseen kunnon tuntuman lajiin.
Ylipiessan mukaan voi puhua jo buumista.
– Meillä on noin 300 pyörää vuokrattavana ja pyörät ovat menossa käytännössä päivittäin niin, että vuokraamot joutuvat jo lisäämään kapasiteettia. Pyöräilijöitä näkyy sekä katukuvassa että reiteillä ja latukahvioissa runsaasti.
Huoltoreiteistä monipuoliseksi reittiverkostoksi
Talvireitit on suunniteltu pyöräilijöitä ajatellen niin, että ne ovat mielekkään mutkaisia rengaslenkkejä. Korkeuseroja löytyy jos niitä kaipaa ja reiteillä saa myös kävellä.
Reittihuoltoa tekevä Timo Veijalainen on ollut mukana kehittämässä alueen pyöräverkostoa.
Alkuun pyöräreitit hyödynsivät olemassaolevia huoltoreittejä, joita pitkin hoidettiin latukahviloiden ja muiden taukopaikkojen tarpeita.
– Nykyään on erilaisia vaihtoehtoja, on tunturin kiertävää reittiä ja lähireittejä. Ja sehän tekee tästä reitistä niin äärimmäisen monipuolisen.
Kesällä saa pyöräillä lähes kaikilla reiteillä
Kesällä reittejä ei tarvitse erikseen huoltaa, vaan pyöräillä voi olemassaolevia polkuja pitkin.
Kaikki kesäreitit avautuivat pyöräilyyn vuonna 2017, mikä osaltaan vaikutti Ylläksen kehittymiseen ympärivuotiseksi maastopyöräilykohteeksi.
Timo Veijalaisen mielestä upeimmat paikat kesäpyöräilyyn löytyvät kansallispuiston pohjoisemmasta osasta.
– Klassikko on mennä Hetta-Pallas-reitille ja sieltä puolivälistä Pahakurun alueelle, jossa on ihan superhienoa polkua. Se soveltuu monentasoiselle polkijalle, kunhan jaksaa ensin nousta sinne tunturiin.
Pyöräily kuluttaa luontoa jopa vähemmän kuin kävely
Pyöräily on myös luontoystävällinen harrastus. Vastoin monen luuloa maastopyöräily ei Timo Veijalaisen mukaan edes kuluta polkuja.
– Jos verrataan kulutusta ja eroosiota poluilla, niin pyöräilijä on siinä mielessä ihan ihannetapaus. Pyöräilijä pysyy yhdellä polulla toisin kuin kävellen vaeltavat, joiden reitit tahtovat levitä vähän joka suuntaan. Se aiheuttaa kulumista aika laajastikin.
Pyöräilijöiden ja kävelijöiden kohtaamiset samoilla poluilla voivat joskus aiheuttaa närää.
Mutta ei täällä, vakuuttaa Veijalainen.
– Kahden vuoden kokemuksella sanoisin, että kaikki kohtaamiset ovat menneet äärimmäisen hienosti. Mahdollisuudet liikkumiseen ovat kasvaneet, joten ei siellä semmosta yrmynaamaa tule vastaan. Aina jompi kumpi väistää.