Kun EU sääti rikkidirektiiviä Langhin perheyhtiössä oltiin valppaina.
Langh-yhtiöihin kuuluu varustamo ja teollisuuspesula, joten osaamista oli sekä laivoista että niiden puhdistuksesta.
Myynnissä olevat rikkipesurit eivät tuntuneet sopivilta. Niinpä yhtiö kehitteli laivoihinsa oman pesurin.
– Omiin laivoihin asennettiin ensimmäinen pesuri 2013. Pari vuotta myöhemmin sitä ruvettiin myymään muille varustamoille, toimitusjohtaja Laura Langh-Lagerlöf kertoo.
Pesuriin johdetaan sisään pakokaasua, pesurissa rikki poistuu liukenemalla veteen, minkä jälkeen savukaasu tulee ulos.
Varsinainen rikkipesuribuumi on käynnistynyt nyt. Syynä on rikkidirektiivin leviäminen maailmalle: polttoaineen rikkipitoisuus saa olla korkeintaan 0,5 prosenttia ensi vuoden alusta alkaen kaikilla maailman vesillä. Raja on hiukan löysempi kuin rikkidirektiivin Itämerelle tuoma 0,1 prosentin rikkiraja.
– On se näkynyt valtavana kysynnän kasvuna, Langh-Lagerlöf sanoo.
Rikkipesuriostoksilla käy nyt varustamoja ympäri maailmaa.
Langh-Lagerlöfin mukaan yhtiön tilauskapasiteetti on myyty kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Langhin rikkipesuri on myyty sataan laivaan.
Viimevuotinen 20 miljoonan euron liikevaihto tuplaantuu tänä vuonna. Työntekijöitä yhtiössä on 200.
Hans Langhin perustamaa yhtiötä johtavat nyt tyttäret. Laura Lang-Lagerlöf on konsernin toimitusjohtaja ja rikkipesureita valmistavan Langh Tech -yhtiön johtaja. Pesulapalveluita vetää sisko Linda Langh. Hoidettavana on myös 300 hehtaarin maatila.
Langh on ponnistanut pienestä kovaan sarjaan, sillä rikkipesureissa kilpailijoita ovat muun muassa suuret yhtiöt Wärtsilä ja Alfa Laval.
Rikkidirektiivi nähtiin lobbausmokana
Rikkidirektiivi herätti vastalauseiden myrskyn voimaantulonsa alla. Yritysten kilpailukyvyn uskottiin kärsivän, kun rikkirajoitus koski Itämerta muttei esimerkiksi eteläeurooppalaisten vesiä. Teollisuuden sanottiin mokanneen lobbauksensa kokonaan.
Kustannuksia syntyy siitä, että matalarikkinen polttoaine on huomattavasti kalliimpaa kuin korkearikkinen.
EU:n rikkidirektiivin mukaan polttoaineen rikkipitoisuus saa olla korkeintaan 0,1 prosenttia. Vastaava rikkiraja oli myös Yhdysvaltain ja Kanadan rannikolla.
Teollisuudelle ei lopulta käynyt kuinkaan ja varustamotkin selvisivät. Öljyn hinta laski niin, että polttoainekulut pysyivät kohtuullisina.
Jos polttoainetta ei halunnut vaihtaa kalliimpaan, vaihtoehdoksi tulivat rikkipesurit.
Vähärikkisen ja raskaan polttoöljyn hintaero on noin 200 dollaria tonnia kohti.
Varustamoissa lasketaan tarkasti investoinnin kannattavuutta suhteessa ajomääriin ja toisaalta laivan ikään.
Osa pesureista laskee jäteveden mereen
Langh suunnitteli aluksi suljetun kierron rikkipesurin. Siinä vesi kiertää pesurissa ja puhdistaa savukaasut. Sen jälkeen vesi puhdistetaan laitteistossa ja johdetaan uudestaan rikinpesuun.
Langhin maatilan kyljessä olevassa hallissa neljä vedenpuhdistuslaitetta odottaa pääsyä risteilijään. Vedenpuhdistuslaitteet Langh tekee itse, rikkipesureita teetetään alihankintana.
Myöhemmin yhtiö kehitti myös avoimen kierron pesurit, koska asiakkaat suosivat niitä. Niistä vedenpuhdistuslaite puuttuu.
Avoimen kierron pesuriin otetaan sisään merivettä, jolla huuhdellaan savukaasut. Sen jälkeen merivesi päästetään takaisin mereen.
Langhilla arveltiin aluksi, ettei pesuvesien kaatamista mereen tulla sallimaan pitkään.
Langh-Lagerlöfin mukaan asiakkaista 80 prosenttia hankkii kuitenkin avoimen kierron pesurin.
Avoimen kierron pesuri on edullisempi valmistaa ja asentaa. Avoimen kierron laite maksaa noin miljoona euroa ja suljetun kierron pesuri 40 prosenttia enemmän. Jälkimmäinen vaatii myös vedelle tankkitilaa.
Siinä missä avoimen kierron pesuvesi katoaa mereen, suljetusta kierrosta syntyy mämmimäistä jätettä.
– Jätteistä joutuu maksamaan, kun jättää ne maihin, joten käyttökin on kalliimpaa, Laura Langh-Lagerlöf sanoo. Hän kaipaisi jätekuluihin uutta ratkaisua.
Varustamot kaipaavat tutkimusta haitoista
Mitä rikinpesuvedet tekevät merelle? Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila ei ole kovin huolestunut.
– Rikkiyhdisteet, joita pesureista tulee ovat happamia. Teoreettisesti ne voivat happamoittaa vesistöä, johin ne lasketaan.
Hänen mukaansa pitäisi tietää tarkemmin, kuinka paljon rikkipitoisia happamia vesiä päästetään.
Suomen varustamoyhdistyksen johtava asiantuntija Olof Widén kertoo, että Suomen lipun alla ajavista 115 laivasta 15 prosenttia käyttää pesureita. Määrä ei ole suuren suuri.
Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n selvityksen mukaan 4000 alusta asentaa pesurin ensi vuoden aikana.
Rotterdamin ja Antwerpenin satamat ovat kuitenkin kieltäneet avoimen kierron pesurien käytön.
– Rikkipesurien happamat vedet voivat vaikuttaa rannikon lähellä ja jokisuistoissa veden happamuuteen. Siellä kysymys on selvästi relevantimpi kuin meidän satamissamme, Knuuttila sanoo.
Myös Saksa on kieltänyt pesurit paikoin aluevesillään. Rajoituksia on paikoissa, joissa vesi virtaa heikosti tai vesiliikenne on hyvin tiheää
Laiva pääsee pesurit kieltäneeseen satamaan vaikkapa käyttämällä tilapäisesti matalarikkistä polttoainetta.
Brittiläisen sanomalehti Guardianin haastattelema laivakonsultti Ned Molloy suhtautuu pesureihin hyvn epäilevästi. Hänen mukaansa EU-maissa pohditaan avoimen kierron pesurien kieltämistä. Ympäristövaikutuksia ei ole tarpeeksi selvitetty kun pesureiden määrä vesillä kasvaa.
Olof Widen ei usko täyskieltoon. Hänen mukaansa merenkulkuala pitää käytäntöjä ja paikallisia rajoituksia nyt liian epämääräisinä. IMO esittää puolueettoman tutkimuksen tekemistä avoimen kierron pesurien vaikutuksista meriin.
Rikkidirektiivi paransi ilmaa
Ilmassa rikkidirektiivi on saanut hyvää aikaan: Helsingissä ilmanlaatu oli puhdistunut jo rikkirajoituksen oltua vuoden voimassa 2016.
Seuraavaksi EU käykin typen kimppuun. Vuodesta 2021 alkaen uusien laivojen on vähennettävä pakokaasuista tulevia typen oksidien päästöjä 80 prosentilla.
– Laivan pakokaasuissa tulee runsaasti typpeä laskeumana mereen. Typpi on leville käyttökelpoista ja rehevöittää vesistöjä, Seppo Knuuttila sanoo.
Knuuttila muistuttaa että tieliikenteeseen verrattuna laivaliikenne on ylivoimainen rikin lähde. Hänen mukaansa yli 90 prosenttia liikenteen kokonaisrikkipäästöistä tulee laivoista.
Suurin saastuttaja on silti polttoaineen hiilidioksidi.
Langhilla tiedetään, että nyt on aika ottaa menetystuotteesta kaikki irti.
– Rikkipesurien kova kysyntä jatkuu muutaman vuoden. Jatko riippuu paljon öljyn hinnan kehityksestä, Laura Lang-Lagerlöf arvelee.
Öljyn tilalle on puskemassa LNG-kaasu. Kaasulla ajaessa laivan ei tarvitse murehtia rikkipäästöjä.