Olenko kertonut, että olen innokas sukututkimuksen harrastaja? Myös geneettistä sukututkimusta olen harrastanut vuosien ajan.
Ei siis ollut mitenkään kummallista, että jälleen kerran selailin somessa sukututkimuksesta kiinnostuneiden sivustoa.
Elettiin pimeää joulukuun alun iltaa viime vuonna.
Sivustolla Antti Kivivalli aloitti keskustelun:
”Aleksis Kivi on kiinnostanut myös monia sukututkijoita ja hänen taustassaan on se yksi epäselvyys, josta on esitetty väitteitä jo vuosikymmenien ajan. Joidenkin mielestä Aleksis Kiven isän Erik Johan Stenvallin biologinen isä ei ollut kirkonkirjoihin merkitty Anders Johan Stenvall, vaan paikallisen kartanon isäntä Carl Henrik Adlercreutz. No nykyään meillä olisi mahdollisuus selvittää tuota DNA:n avulla!”
Keskusteluun yhtyi myös sukututkimuksesta innostunut Jere Markkanen. Hän oli tägännyt minut mukaan viestiketjuun:
”Kun huhu on niin sitkeässä ollut ja nykykeinoin sen selvittäminen on mahdollista, olisi tämä kyllä mielestäni ihan kansallisteko saada asiaan selkoa! Miten on esim. Regina Rask, voisikohan tästä jokin media kiinnostua?”
Uni karisi silmistäni.
Voisi kiinnostua. Ja kiinnostuikin.
Siitä alkoi useiden kuukausien mittainen projekti Antti Kivivallin ja Jere Markkasen kanssa.
Välissä vietettiin joulua. Sukuloinnin ja suklaansyönnin välissä ajatukseni karkasivat tuon tuosta Aleksis Kiveen.
Olisi huimaa selvittää kansallinen arvoitus, joka on puhuttanut paitsi kulttuuripiirejä myös Nurmijärven kyläläisiä yli sadan vuoden ajan.
Heti pyhien jälkeen Messenger alkoi entistä tiuhemmin kilkuttaa iltaöisin Hattulan, Tampereen ja Turun välillä. Teimme sotasuunnitelmia siitä miten edetä asiassa.
Tarvitsisimme isälinjan DNA-näytteet Aleksis Kiven veljen jälkeläiseltä sekä Raalan kartanon Adlercreutzin jälkeläiseltä.
Antti Kivivallilta saataisiin hyvä vertailunäyte. Aleksis Kivi kun oli Kivivallin isoisän isoisän isän pikkuserkku.
Kivivalli otti testin Tampereella tammikuun lopulla ja lähetti sen saman tien FamilytreeDNA:n laboratorioon Houstoniin. Valitsimme kyseisen tietokannan, koska se on alan uranuurtaja ja Suomessa suosituin palveluntarjoaja, joten sieltä löytyisi eniten vertailutietoja.
FamilytreeDNA tarjoaa myös pisimmälle meneviä DNA-testejä.
Sitten piti löytää muut testattavat.
Aleksis Kivellä ei tiettävästi ollut lapsia. Piti siis löytää veljen jälkeläisiä.
Se ei ollut aivan yksinkertaista, varsinkaan siinä vaiheessa, kun piti löytää nuorempia, edelleen elossa olevia ihmisiä.
Arkistovelho Jere Markkanen kaivautui kirkonkirjoihin, muistokirjoituksiin, sukututkimussivustoille, etsi osoite-ja puhelintietoja.
Antti Kivivalli kaukaisena sukulaisena soitteli umpimähkään Suomen Stenvalleille löytämättä oikeaa.
Aika usein tuli vesiperä.
Lopulta pääsimme oikeille jäljille Suomen sukututkimusseuran tieteellisen aikakauskirjan Genoksen avulla.
Sieltä löytyi maininta Kiven veljen Emanuel Stenvallin lapsenlapsen miespuolisesta jälkeläisestä ja hänen pojastaan. Kyseinen poika oli nyt jo eläkkeellä oleva Tom Stenvall.
Kaivoimme Tom Stenvallin pojan, Tanskassa asuvan Dan Stenvallin yhteystiedot Facebookista. Häneltä saimme Tom Stenvallin meiliosoitteen ja lähetimme miehelle sähköpostia.
Saimme vastauksen:
”Henkilökohtaisesti minua ei suurestikaan kiinnosta olisiko perimässäni Adlercreutzien geenejä, mutta jos joku haluaa asiaa tutkia, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan, että osallistuisin DNA-testiin. Jos ja kun asia etenee jotenkin, niin ota minuun yhteyttä. ”
Aleksis Kiven isoisäksi uumoillun Carl Henrik Adlercreutzin jälkeläinen oli helpompi löytää. Tammikuun loppupuolella lähetin sähköpostia kansanedustaja Anders Adlercreutzille:
”Jotta Aleksis Kiven juurista saataisiin tolkku, tarvitsisimme myös sinun tai jonkun muun Carl Henrik Adlercreutzin suoran miepuolisen jälkeläisen DNA-testin. Miltä ajatus kuulostaa? Toivon, ettet säikähdä ehdotustani. Olisi hienoa ja tärkeää, että lähtisit tähän mukaan.”
Adlercreuzin vastaus tuli muutaman päivän päästä:
”Kuulostaa hauskalta, osallistun mielelläni! Näitä asioitahan olemme pohtineet suvun sisälläkin jonkun verran. Senkin takia olisi kiva saada asiasta selvyys.”
Soitin vielä Tom Stenvallille ja varmistin, että hän antaa oman testinäytteensä.
Alkoi vaikuttaa mahdolliselta, että me toden totta pystyisimme selvittämään Aleksis Kiven juuret.
Jos Messengerissä voisi panna tanssiksi, olisi tanner tömissyt!
28. helmikuuta alkoi tapahtua.
Pakkasin kaksi testipakkausta laukkuuni. Ensin menin eduskuntaan, jossa Anders Adlercreutz antoi DNA-näytteensä. Illalla vierailin Tom Stenvallin kotona ja sama toistui: Stenvall hieroi kahdella pumpulipuikolla poskien sisäpinnasta poskisolunäytteen, suljimme puikot steriileihin putkiloihin ja lähetimme ne kirjepostissa Houstoniin.
Sitten vain odotimme.
Antti Kivivallin tulos tuli ensimmäisenä. Se ei yksin vielä kertonut mitään.
Odotus jatkui.
Jossain välissä tein tv-jutun Jere Markkasesta, joka löysi tuntemattoman isoisänsä geneettisen sukututkimuksen avulla.
Tom Stenvallin ja Anders Adlercreutzin tulokset tulivat samaan aikaan, 10. huhtikuuta.
Tulos oli täysin yksiselitteinen.
Stenvallin ja Adlercreutzin perimä oli täysin erilainen, heillä oli jopa eri haploryhmä. Ei ollut mitään mahdollisuutta, että heillä olisi ollut suorassa isälinjassa yhteistä esi-isää.
Sen sijaan Antti Kivivallin ja Tom Stenvallin näytteet osuivat toisiinsa.
Yli sata vuotta kestänyt arvuuttelu voidaan nyt lopettaa. Aleksis Kiven isoisä oli mies kirkonkirjoista, merimies Antti Stenvall. Pesunkestävä Stenvall. Ei läheisen kartanon Adlercreutz.
Koko talven ja kevään kestäneen projektin jälkeen minä, Antti ja Jere olemme hieman typertyneitä. Tuliko tässä tehtyä pientä kulttuurihistoriaa?
Voidaan tietysti kysyä, mikä merkitys asialla on.
Olipa Aleksis Kiven isoisä kuka tahansa, se ei muuta hänen merkitystään Suomen kansalliskirjailijana. Ei olisi muuttanut sukuyhteys Adlercreutzeihinkaan. Mutta nyt ainakin tiedämme totuuden Kiven juurista.
Kiven omin sanoin: ”Nyt on asia päätetty, nyt istuu se kiinni kuin piki ja terva, kuin kissa tuoreessa terressä.”
Aleksis Kivi oli ruotusotilaiden, torppareiden, merimiesten, seppien ja räätälien jälkeläinen. Se riitti pohjaksi kirjallisuudelle, jolla on ollut mittaamattoman suuri vaikutus suomen kieleen ja suomalaisuuteen.
Regina Rask on omissa sukututkimuksissaan päässyt aina 1300-luvulle asti. Tällä hetkellä hän etsii tuntematonta isoisäänsä.
Lue lisää aiheesta: