Itse tiesin, että olin tehnyt työni hyvin – se oli myös kerrottu minulle. Elättelin toiveita jatkosta. Myös esimies puhui myöhäissyksyn asioista kuin ne koskettaisivat minuakin. Hän käytti jopa lausetta ”sillä oletuksella, että sopimus jatkuu.”
Sain sitten kuulla, ettei minua voida palkata pidempään työsuhteeseen. Viikkojen epätietoisuudesta johtuva stressi ja ahdistus purkautuivat, enkä kyennyt kuin itkemään.
Näin kirjoittaa blogissaan Lilli Wuoltee, 28.
Tämä tapahtui viime syyskuussa. Sen jälkeen Wuoltee on ollut yhdessä työpaikassa määräaikaisella työsopimuksella.
Porissa asuva nainen on koulutukseltaan hyvinvointineuvoja myynnin ja markkinoinnin koulutusohjelmasta. Hän on työskennellyt aikuisena seitsemässä eri työpaikassa ja alaikäisenä kesätöissä sekä joulumyymälässä apulaisena.
Työelämässä on pielessä hänen mukaansa se, että kokoaikaisia vakituisia tai ainakin yli 20 viikkotunnin työsuhteita on liian vähän tarjolla. Hänen kokemuksensa ovat asiakaspalvelun ja myynnin parista.
– Kun on panostanut paljon ja vakituista työtä ei saakaan, se on musertavaa.
Vakituinen ja mielekäs työ palkkaa tärkeämpää
Työnantajapuolta edustavan Kaupan liiton työmarkkinajohtaja Anna Lavikkala ei ota kantaa yksittäistapaukseen, mutta kertoo yleisellä tasolla, että kaupan alalla työskentelee paljon nuoria aikuisia ja kaikista alan työsuhteista on 10 prosenttia määräaikaisia sopimuksia. Kaupan työehtosopimus myös kieltää nollasopimukset.
– Pari-kolmekymppisiä ei saa töihin, jos työpaikka ei vastaa heidän arvojaan ja toiveitaan. Kaupan työnantajamaine on nuorten keskuudessa hyvä.
Työterveyslaitoksen erikoistutkija Auli Airila on tutkinut millenniaalien eli 80-luvun alun jälkeen syntyneiden työelämää.
Esimerkiksi kaupan alalla asiakaspalvelussa työskentelevät nuoret aikuiset odottavat työltään kannustavaa työyhteisöä, hyvää esimiestyötä ja palautetta työstään. Samalla työn on oltava mielekästä ja kiinnostavaa.
– Nuoret odottavat monipuolisia ja haastavia työtehtäviä.
Vuoden 2016 Nuorisobarometriin vastanneista 15–29 -vuotiaista nuorista 89 prosenttia haluaa pysyvän työsuhteen.
Helsingin yliopiston työelämän tutkija Mira Karjalainen kertoo, että 18–35-vuotiaille tehdyn Akavan kyselyn mukaan 84 prosenttia pitää vakituista työtä tärkeänä, mutta ei koe sitä välttämättä realistisena.
– Kun millenniaaleilta kysytään, mikä työssä on tärkeää, harva puhuu palkasta.
Todellisuus vakituisten töiden osalta on kuitenkin toinen.
Mitä vanhemmasta ikäluokasta puhutaan, sitä vähemmän työskennellään määräaikaisissa töissä, ilmenee alla olevasta Tilastokeskukselta saadusta tiedosta. Luvut pohjautuvat Työvoimatutkimukseen.
"Minulla ei ollut oikeutta työterveyshuoltoon"
Lilli Wuoltee kokee myös, että työterveyshuoltoon ei työpaikoilla panosteta tarpeeksi, vaikka se edistää jaksamista.
– Monessa paikassa on yllättänyt se, että työterveyshuolto on vähän kyseenalainen.
Wuolteen mukaan hän ei ole yhdenkään työsuhteen aikana käynyt työhöntulotarkastuksessa tai terveystarkastuksessa. Joissain työpaikoissa on järjestetty ainoastaan lakisääteinen pakollinen työterveyshuolto.
Vuosia sitten hän työskenteli työpaikassa nollasopimuksella. Silloin putoaa käytännössä työnantajan järjestämän työterveyshuollon ulkopuolelle.
– Eräässä työpaikassa minulla ei ollut lainkaan oikeutta työterveyshuoltoon, sillä minulla oli nollasopimus, vaikka todellisuudessa tein jopa enemmän työtunteja kiireisimpinä kuukausina kuin vakituiset.
Työterveyslaitoksen Auli Airila kertookin, että moni nuori on huolissaan myös jaksamisestaan.
– Työnantajien pitää panostaa työhyvinvointiin ja työympäristön viihtyvyyteen.
Lilli Wuoltee on ollut kolme kertaa tilanteessa, jolloin on lopettanut työpaikoissa terveyssyistä.
Hänellä on skolioosi eli selän vinoutuminen. Sen lisäksi skolioosileikkauksen jälkitila ja kroonistunut kipu aiheuttavat haasteita työelämässä ahdistuneisuushäiriön lisäksi.
Viimeisimmässä työpaikassaan hän päätti lopettaa huhtikuun alussa, koska fyysinen terveys ei kestänyt seisomatyötä.
Wuoltee kävi työterveyslääkärillä useaan otteeseen. Hän myös kertoo puhuneensa esimiehensä kanssa työn kevennyksestä ja työnkuvan muuttamisesta, mutta se ei ollut mahdollista.
– En halunnut jäädä sairauslomalle. Pohdin kaksi viikkoa asiaa ja kävin työterveydessä, mutta en löytänyt muuta ratkaisua.
Wuoltee on aikaisemmin saanut vaikuttaa esimerkiksi työpäivän pituuteen. Yhdessä työpaikassa hän ei joutunut nostamaan huonekaluja, kun kertoi selän kipeytymisestä.
Töitä tehdään myös vapaalla
Helsingin yliopiston Mira Karjalaisen mukaan millenniaalit pitävät työelämää epävarmana. Siellä ei pärjää, jos ei koko ajan kehity ja verkostoidu. Puhutaan jopa siitä, kuinka työntekijän täytyy antaa 110 prosenttia itsestään, jotta menestyy.
Myös Lilli Wuoltee kokee, että nuorilta vaaditaan työelämässä paljon. Perehdytys on hänen mukaansa ollut vähäistä tai sitä ei ole ollut juuri lainkaan.
– Olen ollut työpaikassa, missä on ollut todella kovat vaatimukset ja tästä syystä ammatillinen itsetuntoni on alkanut heikentyä.
Työuupumuksesta on viime vuosina puhuttu paljon. Lähes neljännes työssäkäyvistä suomalaisista kärsii lievästä työuupumuksesta, selviää THL:n tekemässä tutkimuksesta.
Karjalainen työskentelee Helsingin yliopiston WeAll -tutkimushankkeessa, missä tutkitaan, millaiset tekijät tukevat ja rajoittavat mahdollisuuksia työelämässä. Siinä on tutkittu muun muassa sitä, kuinka työt ovat siirtyneet yhä enemmän vapaa-ajalle.
Näin on käynyt myös millenniaalien kohdalla.
– Töitä tehdään iltaisin, kesälomilla ja viikonloppuisin. Jos vastaa vapaa-ajalla työmeiliin kännykällä, sitä ei katsota työn teoksi. Jos sen sijaan vastaa läppärillä, se on työtä.
Karjalaisen mukaan työnantajat eivät välttämättä katso pahakseen, jos töitä tekee työajan ulkopuolella. Toisaalta se ei häiritse aina työntekijöitäkään.
Karjalaisen mukaan organisaatioiden tulisi luoda jaetut ja eettisesti kestävät käytännöt työajan ulkopuolella tehtävälle työlle.
Unelmatyöt luovat lisää paineita
Lilli Wuoltee puhuu siitä, että unelmien työpaikan saamisella on hänelle iso merkitys.
Ulkopuolelta tulevat kokemukset toisaalta antavat ristiriitaisen kuvan työelämästä. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan vähemmän huonoista kokemuksista.
– Koen, että suurimmalla osalla on pidempi koulutus ja hyväpalkkainen toimistotyö tai sitten he ovat ehtineet olla jo vuosia kutsumusammatissaan. Siitä tulee itselle riittämätön olo.
Pitää elää elämänsä parasta aikaa. Jos ei saavuta sitä potentiaalia, se saattaa tuoda olon, että on epäonnistunut työelämässä.
Mira Karjalainen
Työterveyslaitoksen tutkijan Auli Airilan mukaan kuitenkin isossa osassa työtä on myös rutiineja ja unelmatyökään ei voi olla aina pelkkää unelmaa.
Helsingin yliopiston Mira Karjalainen kertoo, että puheet unelmien työpaikasta luovat millenniaaleille lisää paineita.
– Kaupan kassasta lähtien sanotaan, että pitää elää elämänsä parasta aikaa. Jos ei saavuta sitä potentiaalia, se saattaa tuoda olon, että on epäonnistunut työelämässä.
Kohti uutta ammattia
Lilli Wuoltee on nyt työtön työnhakija. Hänen tavoitteenaan on uuden työn tai opiskelupaikan löytäminen syksyyn mennessä. Jatkosuunnitelmia haittaa se, että Kela hylkäsi kuntouttavan fysioterapian sekä psykoterapian hakemuksen.
– Minulla olisi ollut aikaa kuntouttaa itseäni samalla, kun mietin, mitä voisin tehdä. Nyt teen valitusta kuntoutuspäätöksestä Kelaan kuntoutusohjaajan kanssa. Hän auttaa myös pohtimaan ammatillisen kuntoutuksen asioita.
Wuoltee ei pysty tekemään kokopäiväisesti seisomatyötä, mutta ei myöskään pelkkää istumatyötä. Eräs ammatinvalintapsykologi sanoi, että jokin asiantuntija-ammatti voisi sopia Wuolteelle.
– Minulla on motivaatiota, enkä halua jäädä kotiin. Tiedän, etten ole yksin tämän asian kanssa. Olen kuullut vastaavia kokemuksia muiltakin.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti – voit keskustella aiheesta tämän jutun kommenttiosiossa Yle.fi-tunnuksella klo 22 asti torstaina.
Aiheesta lisää:
Havaintoja ihmisestä: Työtä voi olla vaikea rajata työpaikalle
En tunnista sitä työelämää, josta puhutaan – pätkätyötodellisuus on monelle jatkuvaa taistelua