Taksikuski saattaa Markku Yli-Pentilän hämeenlinnalaisen Innopark-yritystalon aulaan aamuisin. Siitä eteenpäin sokeana syntynyt mies jatkaa omin neuvoin. Hän tunnustelee hissin nappien pistekirjoitusta ja valitsee oikean kerroksen.
Sieltä löytyy digitalisaatioyritys Ambientia, jossa 47-vuotias Yli-Pentilä on ollut puolisen vuotta työharjoittelussa. Valkoinen keppi kolahtelee pöydänjalkoihin. Kolahdukset ohjaavat miehen työpisteelleen.
Yli-Pentilä nostaa kuulokkeet päähänsä ja tunnustelee pistenäyttöään. Ruudulla vilisee koodia.
– Tutkin erään sivuston saavutettavuutta eli sitä, kuinka helppoa sokon on sitä käyttää.
Sokeutensa takia Yli-Pentilä on saavutettavuuden asiantuntija. Hän on koko ikänsä pähkäillyt eri laitteiden käyttämisen helppoutta.
– Saavutettavuus voi joskus koskea ketä tahansa, jos näkö alkaa heiketä vanhempana. On kaikille hyödyllistä, että palvelut ovat helposti saavutettavissa, Yli-Pentilä selittää.
“Työnantajan ei tarvitse puuttua mihinkään tai maksaa mitään”
Heikkonäköisten ja sokeiden koulutustaso nousee hiljalleen mutta koko väestöä hitaammin. Työllisyys taas on pysynyt samalla tasolla 2000-luvulta alkaen.
Noin 40 prosenttia työkäisistä näkövammaisista käy koko- tai osa-aikatöissä. Koko väestön työllisyysaste on yli 70 prosenttia.
Isoin työnsaantia vaikeuttava tekijä on työnantajien tietämättömyys näkövammaisten osaamisesta, koulutuksesta ja ammattitaidosta, sanoo Näkövammaisten liiton työllisyyspäällikkö Taru Tammi. Esimerkiksi näkövammaisen tarvitsemat apuvälineet arveluttavat usein.
Vuosien saatossa työnantajien suhtatuminen ja ymmärrys on muuttunut myönteisemmäksi. Nuorilla, ensimmäistä työpaikkaansa etsivillä näkövammaisilla on kuitenkin vaikeaa.
– Työnantaja ajattelee kahta asiaa: maksaako tämä meille jotain ja miten paljon muutoksia joudumme tekemään. Ei tiedetä, että näkövammainen voi käyttää tietokonetta ja osaa toimia työpaikalla samalla tavalla kuin näkeväkin.
Tätä tiedon puutetta Näkövammaisten liitto pyrkii paikkaamaan. Apuvälineet korvaa Kela ja näkövammainen hankkii ne itse.
– Työnantajan ei tarvitse puuttua mihinkään tai maksaa mitään, Tammi sanoo.
Sokea “näkee” sen, mitä me emme
Digitalisaatioyritys Ambientiassa huomattiin Yli-Pentilän syvä asiantuntijuus saavutettavuusasioissa nopeasti.
Ensitöikseen Yli-Pentilä lyöttäytyi harjoittelijatiimiin, joka teki yrityksen sisäiseen käyttöön mobiilisovelluksen matkojen merkitsemistä varten.
– Se oli ensimmäinen harjottelijatiimi, joka rakensi omin voimin tuotantokäyttöön edenneen sovelluksen. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen, Ambientian toimitusjohtaja Ville Availa hehkuttaa.
Emme me voi ymmärtää, kuinka hämmentäviä nykyaikaiset visuaalisesti rakennetut sähköiset palvelut voivat olla, jos niitä ei näe.
Ville Availa
Yli-Pentilän rooli tässä ja muissa projekteissa keskittyy etenkin juuri saavutettavuuden hahmottamiseen. Sokea käsittää asioita, joita me näkevät emme tule edes ajatelleeksi.
– Emme me voi ymmärtää, kuinka hämmentäviä nykyaikaiset visuaalisesti rakennetut sähköiset palvelut voivat olla, jos niitä ei näe. Hän on meidän ehdoton asiantuntija näissä asioissa.
Katso Yle Areenasta: Sokea näkee toisin (kuvailutulkattu) – millaisista palasista elämä ja onnellisuus rakentuvat ilman näköaistia?
Digitaalisten palveluiden saavutettavuus on kirjattu lakiin. EU:n saavutettavuusdirektiivi astui voimaan 2016. Suomen laki muuttui sen mukaiseksi huhtikuussa 2019.
Saavutettavuusvaatimukset velvoittavat muun muassa julkisen hallinnon organisaatioita sekä osaa järjestöistä ja yrityksistä. Myös Yle huomioi palveluissaan saavutettavuuden.
Toimitusjohtaja: sokean palkkaamisen kynnystä pitäisi madaltaa
Markku Yli-Pentilä kouluttautui 90-luvulla tietotekniikan alalle. Saatuaan tutkinnon mies työskenteli Kauhajoella internetpalvelimien parissa.
Tällä hetkellä hän on virallisesti eläkkeellä sokeuden perusteella. Mies kuitenkin saa tienata työkyvyttömyyseläkkeensä päälle niin paljon kuin haluaa ja jaksaa tehdä töitä.
Näkövammaisten liitto on koonnnut oppaan eläketurvasta sivuilleen.
Harjoittelupaikkaa hakiessaan Yli-Pentilä epäili, etteivät hänen tietotekniset taitonsa ole aivan ajan tasalla. Aluksi mies etsi esimerkiksi puhelinmyyjän töitä tuloksetta.
– Kyllähän minä yli kymmenestä fimasta kyselin töitä. Kaikilta en saanut edes vastausta.
Lopulta harjoittelupaikka avautuikin omalta alalta. Samalla Yli-Pentilä huomasi, että oma taitotaso onkin korkeammalla kuin hän kuvitteli. Olivathan tietokoneet ja internet tulleet tutuiksi jo 90-luvun alussa.
– Tietokoneet kiinnostivat pienenä jo ennen kuin minulla edes oli sellaista. Atk-ala oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtotehto. Teen mieluummin henkistä kuin fyysistä työtä, Yli-Pentilä kertoo.
Ambientian toimitusjohtaja Ville Availa on sokon harjoittelijan työpanokseen tyytyväinen. Hän haluaakin rohkaista muita työnantajia antamaan näkövammaiselle mahdollisuuden.
– Ihmiset, kuten Markku ovat tottuneet toimimaan tällaisissa tilanteissa itse. Ihmisten mielissä on turhaan kynnys, että pitäisi tehdä paljon erityisjärjestelyitä. Sitä kynnystä pitäisi ehdottomasti madaltaa.