Sara istuu vastapäätäni sohvalla ja kertoo tarinaansa.
Pikakelauksella koko elämänsä.
Hän syntyi Suomessa maahanmuuttajaperheeseen.
Väkivalta ja rajoittaminen alkoivat jo pienenä lapsena.
Sara ei saanut leikkiä pihalla muiden lasten kanssa. Eikä edes kotona pikkuveljiensä kanssa.
– Ainoa moka oli se, että olin tyttö. Minua on lyöty ja hakattu. Minut on kasvatettu niin, etten saanut hengittääkään ilman lupaa, Sara sanoo.
Teini-iässä rajoittaminen lisääntyi, ja lopulta Sara pakeni kotoaan pakkoavioliittoa. Hänen äitinsä ja sukulaisnainen luulivat tuolloin, että Sara oli raskaana.
– He tönäisivät minut portaisiin ja hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi, Sara kertoo.
Tein Sarasta jutun, joka julkaistiin Ylellä tämän viikon maanantaina. Lue tästä Saran tarina.
Kun kuuntelin Saraa, minulle tuli yhtäkkiä mieleen Vilja Eerika. Tuo 8-vuotias vaaleatukkainen tyttö, joka kuoli prinsessatiara päässään.
Sara kohtasi elämänsä aikana kymmeniä opettajia ja useita terveydenhuollon ammattilaisia. Liudan suomalaisia viranomaisia.
Yksikään heistä heistä ei tunnistanut väkivaltaa ja rajoittamista, joita Sara joutui kokemaan.
Kukaan ei auttanut Saraa.
Kun kuuntelin Saraa, minulle tuli yhtäkkiä mieleen Vilja Eerika. Tuo 8-vuotias vaaleatukkainen tyttö, joka kuoli kotonaan prinsessatiara päässään.
Vilja Eerikan murhasivat hänen isänsä ja äitipuoli.
Kunniaan liittyvässä väkivallassa on jotain samaa kuin Vilja Eerikan tapauksessa. Uhri on usein lapsi tai nuori, ja pahoinpitelijät ovat ne läheisimmät aikuiset.
Kunniaan liittyvään väkivaltaan kuuluu myös se, että uhrin kimpussa saattaa olla perheen lisäksi muuta sukua ja jopa laajasti yhteisöä, jonka keskellä perhe elää.
Asiantuntijoiden mukaan kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan perheen tai suvun piirissä tapahtuvaa kunnianormien puolustamiseen liittyvää väkivaltaa.
Yleisimmin sen kohteena on tyttö tai nainen, mutta toisinaan myös pojat ja miehet.
Viime vuonna Helsingin ja Tampereen Setlementti-yhdistykset hoitivat noin 110 kunniaan liittyvää väkivaltatapausta.
Kukaan ei osaa arvioida, kuinka paljon Suomessa tapahtuu kunniaan liittyvää väkivaltaa.
Se tiedetään, että vain murto-osa tapauksista tulee viranomaisten tai maahanmuuttajaperheitä auttavien järjestöjen tietoon.
Viime vuonna Helsingin ja Tampereen Setlementti-yhdistykset hoitivat noin 110 kunniaan liittyvää väkivaltatapausta.
Tein tällä viikolla uutisen, jossa kerrottiin, että useat kymmenet maahanmuuttajanuoret ovat paenneet kotoaan väkivaltaa.
Suomalainen yhteiskunta on nyt heräämässä tähän ongelmaan.
Olen saanut tällä viikolla useita viestejä, joissa on ihmelty ja paheksuttukin sitä, että mediassa puhutaan kunniaväkivallasta tai kunniaan liittyvästä väkivallasta.
Te kaikki viestien lähettäjät olette oikeassa.
Ei ole olemassa mitään kunniaväkivaltaa. On vain julmaa ja häpeällistä väkivaltaa.
On kuitenkin tärkeää erottaa muusta rikollisuudesta ne teot, joiden taustalla ovat kunniaan liittyvät asiat.
Se on tärkeää siksi, että näihin tekoihin voitaisiin puuttua.
Suomalainen yhteiskunta on nyt heräämässä tähän ongelmaan.
Ainakin osa poliiseista ja syyttäjistä ovat havahtuneet siihen, että henkeen ja terveyteen liittyvien rikosten motiivina voivat olla myös kunniakysymykset.
Helsingin poliisi on alkanut vuoden alusta lähtien kirjata järjestelmiinsä erityisellä koodilla rikosjuttuja, joiden taustalla epäillään olevan kunniaan liittyviä tekijöitä.
Helsingin poliisi on myös aloittanut täysin uudenlaisen työmuodon, jossa poliisi päivystää kahden viikon välein Loisto Setlementti -yhdistyksen salaisissa tiloissa Helsingissä.
Väkivaltaa tai sen uhkaa kokevat pääsevät poliisin luokse matalalla kynnyksellä.
Muiden poliisilaitosten olisi syytä seurata Helsingin poliisilaitoksen esimerkkiä.
On kerrottava selkeästi: Me emme hyväksy mitään väkivaltaa. Ei myöskään kunniaan liittyvää väkivaltaa.
Paljon tehdään maahanmuuttajaperheiden auttamiseksi, mutta ei tarpeeksi.
Suomalaisen yhteiskunnan on kerrottava selkeästi: Me emme hyväksy mitään väkivaltaa. Ei myöskään kunniaan liittyvää väkivaltaa.
Mutta miten se kerrotaan?
Esimerkiksi riittävän kovilla rangaistuksilla.
Suomi saa toivottavasti hyvin pian uuden oikeusministerin.
Hänen olisi hyvä käynnistää ensi töikseen lakimuutos, joka mahdollistaisi tuomioistuimet määräämään ankarammat rangaistukset silloin, kun henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa on kunniaan liittyvä motiivi.
Tämä olisi koventamisperuste samaan tapaan kuin esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluminen.
Isä ja äiti sanoivat minulle koko elämäni ajan, että jos kerrot poliisille, he eivät usko sinua. Poliisit ovat meidän kavereitamme, me olemme maksaneet heille, Sara sanoo.
Saran pitkä haastattelu on loppuvaiheessa.
Hän kertoo vielä yhden asian. Sen, miksi hän ei milloinkaan soittanut poliisille, kun häntä lyötiin kotona.
– Isä ja äiti sanoivat minulle koko elämäni ajan, että jos kerrot poliisille, he eivät usko sinua. Poliisit ovat meidän kavereitamme, me olemme maksaneet heille, Sara sanoo.
Onneksi Saran poikaystävä uskoi Suomen poliisiin.
Hän käski Saran soittaa poliisille, kun Sara oli päässyt pakenemaan äitinsä ja sukulaisnaisen käsistä.
Poliisi aloitti rikostutkinnan. Äiti ja sukulaisnainen saivat syytteen Saran pahoinpitelystä. He vastaavat pahoinpitelysyytteisiin oikeudessa elokuussa.
Jokaiselle väkivallan uhrille ei käy yhtä hyvin kuin Saralle.
Haastattelu päättyy. Saran puoliso ja heidän pieni lapsensa tulevat hakemaan äitiä kotiin.
Saran lapsuuden perhe ja yhteisö eivät tiedä, missä Sara asuu miehensä ja lapsensa kanssa.
Saralla on nyt hyvä elämä oman ihanan perheensä kanssa.
Jokaiselle väkivallan uhrille ei käy yhtä hyvin kuin Saralle.
Päivi Happonen
Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka tekee uutisia radioon, televisioon ja verkkoon rikos- ja oikeusaiheista. Hän tapasi Saran Helsingissä.
Lue myös: