Vihapuheesta on viime vuosina muodostunut niin suuri ongelma Suomessa, että sen kitkeminen edellyttää hallitusohjelman tasoisia toimia. Näin katsoo arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen johtama työryhmä, joka puolen vuoden ajan pohti keinoja vihapuheeseen puuttumiseen.
Tänään raporttinsa julkaissut työryhmä kehottaa valtioneuvostoa laatimaan vihapuheen vastaisen toimintaohjelman, jonka puitteista vihapuheen vastaista työtä voitaisiin jatkossa tehdä tehokkaammin. Tällä hetkellä työ on asiantuntijaryhmän mukaan liian hajanaista ja heikosti koordinoitua.
Mäkinen huomauttaa, että muuhun Eurooppaan verrattuna Suomen tekemät toimet vihapuheen kitkemiseksi ovat olleet vähäisiä. Samalla kuitenkin rasismin tai sukupuoleen kohdistuvan häirinnän kohteeksi joutuminen on täällä keskivertoa yleisempää.
– Tämä yhtälö on tarpeen havaita, Mäkinen toteaa.
Työryhmä painottaa Sanat ovat tekoja -raportissaan, että vihapuheeseen puuttumisessa on kyse yhteiskuntapolitiikasta. Vihapuhe on vaarallista kohteilleen, mutta myös koko yhteiskunnalle, sen instituutioille ja periaatteille sekä sananvapaudelle. Kyse ei siis ole vain hyvien tapojen vaalimisesta keskustelukulttuurissa.
Esitys: lisää tutkimusta ja muutoksia lainsäädäntöön
Sisäministeriön, oikeusministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä järjesti talven aikana useita tilaisuuksia, joissa se kuuli niin tutkijoita kuin vihapuheen kohteeksi joutuneita henkilöitä ja nettikiusattuja nuoria. Lopputuloksena syntyi 12 suositusta vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamiseksi.
Kansallisen toimintaohjelman lisäksi työryhmä ehdottaa vihapuhetta tutkivan osaamiskeskuksen perustamista, jotta toiminta olisi mahdollisimman hyvin ajankohtaiseen tietoon perustuvaa. Samalla osaamiskeskus helpottaisi toiminnan koordinointia.
– Vihapuhe on oire. Meidän pitää pystyä selvittää, että mikä on se yhteiskunnallinen tausta, josta se kumpuaa, Mäkinen sanoo.
Raportissa nostetaan esille myös tarve lainsäädännön päivittämiseen. Työryhmä muun muassa kehottaa oikeusministeriötä pohtimaan viharikosten säätämistä virallisen syytteen alaisiksi, jolloin vihapuheesta käynnistyisi aina automaattisesti rikosoikeudellinen prosessi, eikä asian eteenpäin viemiseen tarvittaisi enää asianomistajaa.
Tätä muutostarvetta perustellaan raportissa sillä, että pelko rankemman vihapuheen kohteeksi joutumisesta nostaa usein kynnystä rikosilmoitukseen tekoon.
Yhteiskunnassa ihmisillä vapaus liikkua minne he haluavat, mutta se ei tarkoita sitä, ettei heidän tarvitsisi noudattaa liikennesääntöjä.
Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen
Raportissa todetaan, että sen koostamisen aikana epäkohtana nousi esille, onko rikoslaissa riittävästi keinoja huomioida naisiin kohdistuvaa vihapuhetta. Työryhmä ehdottaakin, että rangaistuksen koventamisperustetta koskevaan lainkohtaan sekä kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistöön lisättäisiin maininta sukupuolesta.
Raportti pui myös maalittamista, eli ihmisten usuttamista sosiaalisessa mediassa vihakampanjaan tiettyä henkilöä kohtaan. Työryhmän esitysten mukaan onkin tarpeen arvioida, mahdollistaako laki maalittamistapauksissa nykyisellään rikosvastuun kattavan toteutumisen kaikkien vihakampanjaan tavalla tai toisella osallistuneiden kohdalla.
Raportti toteaa lisäksi, että esille on tullut tapauksia, jossa vihapuheen levittäjä ei koe oikeustoimien kohteeksi joutumista rangaistukseksi vaan jopa ansioksi. Työryhmä esittääkin, että selvitetään kansainvälisiä kokemuksia erilaisten kriminaalipoliittisten keinojen käytöstä vihapuheen torjumiseksi ja mahdollisuuksia ottaa käyttöön rikosoikeudellisia seuraamuksia täydentäviä tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä.
Vihapuheen uhrien asemaa on muutenkin parannettava. Mäkisen johtama työryhmä peräänkuuluttaa raportissa parempaa tukea uhreille muun muassa matalan kynnyksen oikeusapua tarjoavien tahojen resurssoinnin avulla.
Sananvapaus ei oikeuta vihapuhetta
Vihapuheesta keskusteltaessa esille nousee aina sananvapaus. Vihapuheen ja sananvapauden rajanvetoa pohdittiin myös työryhmässä. Mäkinen painottaa, että vaikka sananvapaus on luovuttamaton oikeus, sen perusteella ei kenelläkään ole oikeutta tuhota toisen ihmisen elämää.
– Yhteiskunnassa ihmisillä vapaus liikkua minne he haluavat, mutta se ei tarkoita sitä, ettei heidän tarvitsisi noudattaa liikennesääntöjä, Mäkinen vertaa.
Entinen arkkipiispa myös muistuttaa, että vihapuhe itsessään kaventaa sananvapautta pyrkiessään ohjaamaan muiden ihmisten puhetta ja käyttäytymistä.
– Asian vakavuus näkyy historiaa peilatessa. Siellä missä vihapuheeseen ei ole tartuttu, eikä sen juurisyihin ole pureuduttu, se on purkautunut vihan tekoina.
Jutun kommentointiosio on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.
Päivitys 17.5. klo 9.20: Juttuun lisätty linkki työryhmän raporttiin.
Lue myös: